Metsänhoidosta on maksettu korvausta, on eräänlaista omaisuuden suojaa sekin, mutta sekään ei ole riittänyt, jopa tukirahoja jää käyttämättä. Mistä sitten johtuu, esiintyy järjestelmän hyväksikäyttöä ja esim. valtakunnan metsät on nähtävä taimistona yhden kiertoajan aikana. On aika iso urakka ja siihen kun yhdistetään hoitamattomuus, niin aika pahasti puutteen puolelle jää. Kerjuulle on mentävä ja näkyy valtakunnan metsien inventointituloksissa. Yksi tapa voisi olla metsänhoitotavan muutos, johon suuntaan ollaan menossa.  Myös tiukempien kriteereiden asettaminen taimiston ja nuorenmetsän (ensiharvennukset) hoidolle. Niin myös korjuulle.

Kyllä tulee monesti vakuustalletus mieleen epäonnistuneita uudistusaloja katsellessa. Aktivoisi kummasti maanomistajaa ,jos omat rahat olisivat panttina taimikon vakiintumistarkastukseen asti. Järjestelmä oli voimassa vielä silloin , kun kuuluin metsänomistajien joukkoon.

Nyt maksetaan hintaa vapauksista ja luottamuksesta siihen ,että ihmiset huolehtisivat uudistamiskuluista ja uuden kasvun varmistamisesta vapaaehtoisesti. Monet eivät halua maksaa mistään sen jälkeen ,kun puutili on saatu haltuun.

Samaan syssyyn vakuustalletuksista luopumisen kanssa tuli ”oivallus” kasvattaa energiapuita taimikoissa. Kun vielä poistettiin velvollisuus maksaa metsänhoitomaksua , vietiin merkittävä määrä neuvontaan suunnatusta rahoituksesta pois. Neuvontapalvelujen hinta kohosi ja moni metsänomistaja halusi säästää tässäkin ja luopua neuvontapalveluista kokonaan. Ei siis ihme ,että hoitorästit lisääntyvät ja metsien kasvu hiipuu. Vapauksia on , mutta liian monelta puuttuu vastuu.

Niin. Aika moni Suomalainen joka on saanut elää 60-70 luvulla pitää nykyistä säädösviidakkoa asioista holhouksena ja yksityisyyteen puuttumisena. Mutta juuri tuolla aikaa metsien käyttöä ohjattiin erittäin voimakkaasti ja tällöin oli tavoitteena Suomalaisten hyvinvointi. No metsänkäyttöön ja omistukseen luotiin vapauksia, mikä on toki hyvä asia, mutta tulee vastaan isoina kansantaloudellisina menetyksinä.

Itselläni ei ole ratkaisua tähän ongelmaan. Omat on hoidettu. Seuraavana aletaan hakata maksimimahtoa ja näin on jo tehtykin. Mutta luulen että esim. 10 vuoden päästä heitän lossiksi ja annan uudistusalojen olla. En enää hyödy noihin investoimisesta.

Kaikki vaan tamppaamaan!  eikä muisteta ken on käskenyt paljaaksi hakkaamaan.  Vahvimmat sankarit ovat  omistaneet koko elämänsä  tamppaukselle ja raivaussahan kanssa  varsin menee hautaan asti. Päällysmiesheimolaiset korjaisi ongelman pakkotyönä ja vakuustalletuksina varmaan sakotuksetkin haluttaisiin  käyttöön.   Tietynlainen äly on luonut tuon harhan, turhan ja tuottamattoman ongelman. ” oli tavoitteena Suomalaisten hyvinvointi”  JK.

<p>En itsekään kannata sääntelyä. Olen saanut kokea sitä riittävästi. Mutta omalla kohdallani metsä tuottaa vähäisen määrän lisäystä taloudelliseen hyvinvointiin. Ja ei ole perillisiä jotka metsästä mitään ymmärtäisi. Olen miettinyt vaihtoehdot: a) hakkaan pois ja annan olla b) Laitan kohtuukuntoon ja myyn pois. Jostain syystä jälkimmäinen tuntuu huonommalta.</p><p>Mutta se mitä pelkään on EU:n tuottama  valtiollinen sääntely. Ja valtio voi keksiä vielä kaikkea kivaa huomatessaan että kansantalous tarvitsee lisää pääomia, jotta voimme maksaa ilmastohumppaa sun muuta kuraa ulkomaille. Suomi olisi pärjännyt vielä varsin hyvin jos rahankylväminen turhuuksiin olisi jätetty pois.</p>