Onko kukaan kasvattanut metsäpuiden taimia itse? Onko ajatuksessa mitään järkeä? Taimia on joskus vaikea saada, samoin kuin muokkauskalustoakin. Pitäisi ottaa koko uudistamisketju omaan hallintaan, niin ei olisi aina kiireisten konemiesten armoilla.
nykyään kun sana puupelto on tullut jäädäkseen niin onnistuisikohan sekametsän istutus kuusta ja koivua paljonko pitäisi antaa kuuselle etumatkaa tai olisiko muita konsteja saada monimuotoisempia metsiä
Metsäkupsa oikeassa kyllä. Ainut joka ei siihen oikein innosta on ensiharvennuksella sen monimuotoisuuden vaalimisen hankaluus. Kun lähes kaikki motolla tekevät tuntuvat olevan koivun ja muun lehtipuun vihaajia niin se monimuoto loppuu kuin kanan lento ensiharvennukseen. Minullakin paikoin tehtiin ylisuuria aukkoja ennemmin kuin jätettiin ilmiselviä rauduskoivuja kasvuun. Onneksi koivupitoisuus oli niin suuri ettei aivan kaikkia voineet poistaakkaan.
Jos kokee, että taimikossa jo yhden taimen kupsahtaminen aiheuttaa aukon puustoon, ( pyöreä reikä halkaisijaltaan viisi metriä) – niin siihen kuusien keskelle rauduskoivun taimi kyllä sopii. Vanha sääntö on, että pituusero tulisi olla n. 1,5 metriä, koska esim mustikkatyypillä koivu kuroo sen raon kiinni melko varmasti joka tapauksessa.
Paremmalla pohjalla kuusikin voi pärjätä niin, että kasvatusta voi jatkaa enskan jälkeenkin. Jos kasvuvauhti on sama kuin kuusella, kannatttaa räknäillä hintasuhdetta.
Itse katsoisin metsää laajemmalta alalta. Koivujen ei rarvitse olla tasaisesti kuusten väleissä. Ryhmiä tai rivejä sopiviin paikkoihin, niin ei piiskaa koko kuusikkoa pilalle, jos homma meneekin vähän eri tavalla kuin oli tarkoitus.
Meilläpäin oli kahtena peräkkäisenä talvena räntäsade + pakkanen. Lumi taittoi istutuskuusikoista raivaajien säästämät koivut aika vähiin. Parhaiten selvisivät reilusti etukasvuiset, paksut ja oksikkaat koivut. Paraslaatuiset kuitupöllin mitoissa olevat taittui melkein kaikki, ja vei vielä viereiset kuuset mennessään.
No, luontoarvoa niillä huonoillakin tietysti on, mutta vie ne ison tilan kuusilta. Koivusekoituksen rahallinen arvo taas edellyttää, että ne tosiaan hakataan ja myydään TUKIN hinnalla, eikä jätetä kaikkia säästöpuiksi.
Lueskelin kerran Tapion vuosikirjasta 1913, siis yli 100 vuoden takaa, taimien kasvatusohjeita. Olivat hyvin perusteelliset. Näki, että hommaa oli hajoitettu melko kauan. Ohjeet olivat hyvin selkeät, mutta niiden mukaan toimiminen vaatii kyllä työpanosta melkoisesti. Riskejäkin on mm kuivuminen. Minkäänlaista järkeä ei taimien kasvatuksessa ole. Ellei tee harrastusmielessä, jolloin kuluja ja vaivannäköä ei oteta huomioon.
Laikutus ja luonnon siemennys onnistuu karuilla mailla useimmiten, muttei suinkaan aina. Ollaan jouduttu joskus varmistamaan onnistuminen kuokkien uudet laikut. Rehevillä mailla havupuulle uudistus siemenestä onnistuu tuskin koskaan.
Joillakin kaivurilaikuttajilla on kylvölaite – jopa kolmella eri siemenellä kylvävä, jolla voi halutessaan tirskauttaa siemenet mättäisiin, vakkapa sitten istuttaisikin samoihin mättäisiin. Siementen hinta ei paljoa enää nosta kustannusta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.