Metsätie kulkee kivikkoisessa maisemassa.Ympyräkääntöpaikan keskelle jäisi iso kivi.Sensijaan T-kääntöpaikan saisi maastoon helposti,Onko T-kääntö jotenkin kielletty,erityisesti hankala? Sitä ei missään tienteko-oppaissa edes mainita.
Tuossa yhdellä tilalla on edellisen omistajan toimesta tehty T-Kääntöpaikka. Olikohan siinä 30-40m per sakara, toimii myös palstan ”terminaalina”. Ihan pätevä ratkaisu kyseiseen paikkaan. En nää mitään haittaa lenkkiin verrattuna.
Glan idea T-kääntöpaikan kulmien tasauksesta oli ainakin kahdeksankymmentaluvulla ohjeissa Y-kääntöpaikan nimellä. Sellaisia tehtiin ihan yleisesti. Meidänkin pätkätiessä sellainen. Olen haastatellut rekkamiehiä, he sanovat että hyvin kääntyy. Siitä huolimatta on kolme kertaa käynyt niin että rekka viihtyy kääntöpaikalla jopa puoli tuntia. Kun sitten menee jälkeenpäin katsomaan, niin jälkiä on vieri vieressä ja vähän ojankin puolella. Eli rekoissa on monenlaisia kuskeja ja siksi tarvittaisiin kääntöympyröitä.
Vielä 1970-luvulla Tapion toteuttamiin metsäteihin ei tehty kuin aivan nimellinen kääntöpaikka, jotta tarkastaja sai autonsa tien päässä ympäri! Myöhemmin teetin näihin, sekä omalla rahalla kustannettuihin täydennysteihin kymmenkunta kääntölenkkiä ja parikymmentä välikääntö-/varastopaikkaa.
Rajalinjoille tehty iso T on hyvä ratkaisu. Taannoin anopin hakkuiden yhteydessä tehtiin yht. noin 1,5 km uutta tietä ja päädyssä oli parin sadan metrin T:n yläosa. Sieltä haettiin n. 50 yhdistelmää eikä tiestä nykyään näe, että sitä kummemmin on edes käytetty. Muistaakseni sitä ei edes lanattu töiden jälkeen…..
Jos tehdään metsätie niin, että kääntyminen tapahtuu ajolenkkinä, niin paras ratkaisu on lenkki, joka on hieman kulmikas ja jonka halkaisija on max 800 m. Silloin lenkin sisään jäävällä alueella pisin ajomatka metsäkoneella on neljäsataa metriä ja keskimäärin kaksisataa metriä.
Näin ajokortiton ”rekkamieskin” saa lullansa kääntymään, jos pysyy baanalla.
Jokaisella osalla, joka tiellä näkyy kerrallaan, pitäisi olla kohtaamispaikka, jolloin peruuttelua ei tarvitse alkaa metsätiellä opettelemaan, kun sitä ei ole koskaan tullut opeteltua.
Muistuu teidän jupinoistanne, kun olimme EP:llä pitämässä metsäomistajille taimikonhoitokurssia ja olimme liikenteessä pikkubussilla, jossa peräkärryyn lastattu tarvikkeita. Työkaveri ajoi aamulla ja iltapäivällä minä lähdin tyyräämään. Ukot kuuluivat höpisevän, että kuinkahan onnistuu yhdistelmän kääntäminen. Peruutin peilistä kärryn levikkeen reunaan ja lähdettiin. Takaa kuului: ” Olet tainnut ennenkin peruutta kärryn kanssa, aamulla oli aika hankalan oloinen homma”. Siinä vaiheessa jo, olin peruutellut traktorin ja autojen kanssa yli kolmekymmentä vuotta, työkaveri ehkä pari kertaa hyvissä olosuhteissa.
Myönnetään, että ensimmäiset kerrat peruuttelua kuraisessa senssissä ja liukkaiden kivien seassa traktorin ja kärryn kanssa meinasi jo ottaa pattiin – Kun ei osannut, niin olihan siinä opettelua. Siinä tuli tutustuttua ”Perstuntumaan”.
Jätkän metsäpalatko on kaikki ympyrän muotoisia neliöitä. Jos palsta on 2km pitkä ja 500m leveä, tietä tuskin tarvitaan molemmilla sivuilla, eikä näin yleensä ole koskaan. Näpeimillään tie menee palstan läpi. Olkoon siellä päässä kääntöympyrä tai välillä t risteyksiä välillä. Jos t risteys on riittävän leveä, rekka kääntyy siinä yhtä helposti kuin ympyrässä. YouTubessa voi katsoa miten tehdään intiaanikännös rekalla.
Intiaanikäännökset ovat hätäratkaisuja. Ne saa unohtaa. Kuten keskustelusta käy ilmi, ympyrä on paras tai t, jos sitä maaston takia puoltaa. Molemmat ovat kirottavia, jos mitoitus tai kantavuus on pielessä.
Jos koneita tuodaan puolikkailla, hakekärri on puolikas tai jopa täysperävaunu-yhdistelmä tuo ketjun, jotain on täytynyt tehdä oikein!
Tollo. Tiedän, että pohjanmaalla eletään vielä Isojaon jälkeisissä tunnelmissa, jolloin maat jaettiin nauhasarkoihin, joissa ei ole mitään järkeä. Täällä tilat ovat vapaanmuotoisia, mutta lähinnä neliön- tai suorakaiteen muotoisia.
Pohjanmaalla Tollot tekevät saralleen tien, jonka alle jääkin koko ala. Tiet olisi pitänyt tehdä yhteistoimin ja poikittain sarkoihin nähden. Mutta sehän ei käy! Pohjanmaalla jokaisella pitää olla oma tie! Parhaimmilla on rajan kummallakin puolella ”oma tie” Vain oja taikka piikkilanka- aita on välissä – voi olla kaksikin aitaa rinnakkain.
Kyllähän niitä ”moottoriteitä” on täällä eteläisessäkin Suomessa, etenkin mökeille meneviä, mutta yleisintä on kuitenkin se, ettei kukaan tarvitse tietä silloin kun sitä suunnitellaan, mutta jostain kummasta ne käyttäjät ilmaantuu, kun joku sen tien sitten tekee omalla kustannuksellaan.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.