Mo tekee kuten parhaakseen näkee…Kun kuitenkin kaikenlaiset joutavanpäiväiset housunkuluttajat ja muut vouhakkeet kompuroivat toisten metsissä ja parkuvat kohtaloaan, meidän kannattaa tietysti jotkut asiat tehdä luovasti ja loivasti…

Oikeastiko?? Lähistöllä on ollut joutilaala ko kone ja ukot ovat arvelleet että pyyhkäistään sillä samoin tein. Maastolle olisi riittänyt vähempikin.

Tuon tyyppinen maanpinnan paljastus kuntan alta, pitäisi tehdä joko siten kuin se aikoinaan tehtiin piennarauralla, eli matala oja, jonka kummallekin puolelle tuli ”jätkänpolku” ja humuskerros käänty kaksinkerroin sivuun ja päälleen se sai kerroksen kivennäismaata.

Silloin vain olisi pitänyt istutuspaakkujen olla hieman pidenpiä ja putket sellaisia, että juurey olisivat yltäneet palteen läpi.

Vaan kun ei ollut – Siksi paakut jysäytettiin aivan palteen tuntumaan paljastettuun kivennäismaahan. Taimet iskettiin kumpaankin jätkänpolkuun ja koealoilla tarkistettiin, että istutustiheys oli tavoiteltu.

Kävin katsomassa erästä ensiharvennusiässä olevaa männikköä ja siellä aurausjälki oli jo tasoittunut niin, että maaston puolesta olisi maasturilla pystynyt helposti ajelemaan, kunhan vähän katsoo isoja kantoja ja kiviä, että miten ne kohtaantuu.

Sittenhän oli myös palleaurat, jotka eivä tehneet jätkänpolkua lainkaan. Ne olivat kuin oja-auroja, mutta ojamaat jäivät ihan ojanpieleen.  Siinä piti iskeä taimet palteeseen.

Säätöauran ideaan kuuluo myös se, että se kulki kärki koholla ja siipien päät höyläsivät kunttaa pois. Siinä paraimmillaan paljastui hyviä istutruskohtia. Kahta riviä se pyyhki kerrallaan.

En usko, että syväaurauksella on saatu ainuttakaan suorarunkoista puuta kasvamaan. Konekonnat olivat siitä kyllä innoissaan.

A.Jalkanen: ”Puiden juuristojen pääosa kasvaa pinnan lähellä humuskerroksessa jossa maatuva karike vapauttaa ravinteet. Ilmeisesti kerrosten sekoittaminen on kuitenkin eduksi: maa lämpenee ja on ilmava.”

Puiden juuristot ovat lähellä maan pintaa kun eivät syvemmälle pääse joko liian kosteuden tai maan kovuuden takia.

Aina kun maata tongitaan, tavalla tai toisella, niin uusi sukupolvi puista kasvaa aivan eri vauhdilla. Juuristo tykkää työntyä pöyhittyyn maahan, ihan riippumatta siitä missä kerroksessa ravinteet ovat.

Metsämaan tonkimisessa pitää muistaa kuitenkin sekin, että alueella pitää liikkuakkin.

Pudasjärven tapaamisessa kävi ilmi että siellä päin aurauksista on niin hyvät kokemukset että niistä ei haluta luopua. Kun kävimme auraus työmaalla, niin minua hiukan ihmetytti kuitenkin homma mielekkyys. Osa jätettiin kaivinkonetyöksi, oliko se nyt liian paksun turpeen vuoksi. Kaivinkonetta tarvittiin lisäksi kummassakin päässä kun billari ja aura yhdistelmä jätti aika pitkän muokkaamattoman alueen. Kysyinkin eikö sitten voitaisi samantien tehdä kaivinkoneella koko muokkaus, kovin selvää vastausta en saanut, auraus oli vain tärkeää.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Meillä erittäin tavallisessa moreenimaassa ei yleensä ole juurilla ongelmana maan kovuus eikä märkyys vaan kylmyys. Soistuva alue tai savikko on asia erikseen. Karikkeen hajotustoiminta nopeutuu muokatussa maassa, kun kivennäismaa ja humus sekoittuvat ilmavaksi kerrokseksi ja humus ei ole kesällä eristämässä lämmön johtumista maan pinnalta. Tämä ongelma ilmenee jatkuvassa kasvatuksessa, jossa maata ei muokata, joskin harvennushakkuukin lämmittää maata jonkin verran.