Hoidettujen taimikoiden hirvituhottomuus voi olla osittain näköharha: hirvien vaurioittamat taimet on poistettu juuri taimikonhoidossa, jos niitä on ollut. Olisin melkeinpä sillä kannalla, että yksittäisen taimikon hirvituhoriskin paras selittäjä on alueen hirvikanta, toiseksi paras on se, osuuko taimikko talvilaidunalueelle, ja vasta näiden jälkeen tulevat ravintotekijät (taimikon koostumus).
Toissakeväänä ennakkoraivasin v.2008 istutetun kuusentaimikon 5ha.
Reunametsä oli siementänyt hyvin mäntyjä taimikon sekaan mäenrinteereen.
Raivailin pääosin lehtipuun pois taimikosta.
Viimeviikolla kävelin taimikkoa läpi katsellen kuinka kuuset ja männyt on kasvaneet keskimäärin puolen metrin kasvuja.(tuplalatvoja ja poikaoksia poistaen)
Kiinnitti huomiota kuinka vesoneet lehtipuut on kelvanneet hirville ja peuroille. Monin paikoin kaikki lehdet riivitty latvoista. Makuita oli monessa paikassa. Tuli mieleen että tässä tapauksessa tekevät taimikonhoitotöitä puolestani. Toisaalta jos olisi istutettu koivua kuusen sijasta olisi taimikkotuhot melkoiset. Mäntyihin ei oltu vielä koskettu(eikä kylvettyihin tammiin). Toivon että talvella ei männyt menisi hirvien suihin.
Tavoitteena sekametsä kuusta, mäntyä, rauduksia ja tammea.
#”Hoidettujen taimikoiden hirvituhottomuus voi olla osittain näköharha”
Se ei ole näköharha , jos taimikko on hoidettu ajoissa . Vähänkin niskan päälle ehtnyt lehtipusto aiheuttaa männyntaimien mehevöitymisen . Hirville on siis tarjolla kahta herkkua samalla kuviolla . Jos seassa on vielä katajaa ja pihlajaa ja muutama pajupehko kostean ojan varressa , on hirven syötti valmis . Sinne keräännytään kaukaakin.
Itse olen havainnut pitäjiä kierrellessäni , että hirvet kasaantuvat alueille , joden metsänhoidon taso on matala . Hoitamattomat taimikot ja harventamattomat nuoret metsät kiinnostavat hirviä kovasti . Ruokaa ja suojaa on riittävästi . Metsästystäkin on vaikea toteuttaa , kun hyviä passipaikkoja ei tahdo löytyä . Näistä muodostuu myös helposti talvehtimisalueita.
Alueilla , joilla metsätaloutta harjoitetaan aktiivisesti on ollut selvästi vähemmän hirviä .Ajoissa peratut taimikot eivät ole ehtineet herättää hirvien kiinnostusta ja harvennetut nuoret metsät tarjoavat hyvin niukasti hirven kaipaamaa suojaa sekä ravintoa. Metsästys on myös mahdollista saattaa onnelliseen päätökseen , kun maastossa näkee saaliin kauempaakin , jolloin tunnistamnen ja onnistunut riistalaukaus on helpompi toteuttaa.
Lopuksi väittäisin jopa , että paikallinen hirviongelma on seurausta väen vähenemisestä alueella .Sen seurauksena puuttuu ahkeria käsiä metsien hoitoon . Metsälle ei myöskään löydy enää halukasta tai kyvykästä väkeä. Hirvi hyötyy maaseudun autioitumisesta , eikä sille enää valitettavasti voi mitään .
Ei ainakaan Keskisessä Suomessa. Komeita männiköitä ja koivikoita kasvussa, niin yksityisillä kuin yhtiöidenkin mailla. Suurin uhka ainakin täällä on hoitamattomuus.
Harrastelijalle vastaus.
Polttopuusavotoita,tonnihakkuuta ja vähääsen muunlaisia puuhasteluja.
Sinä se vaan jaksat koirien kanssa reuhata.Mikäpä siinä,mukava harrastus.
Elä vaan susille syötä hauveleita.
A. Jalkanen:
””Hoidettujen taimikoiden hirvituhottomuus voi olla osittain näköharha:””
– Hyvä ja puolueeton vastaus! Lisäsi hyvin perusteltu!
Sitävastoin suorittavan portaan selitykset pysyvät hyvin puolueellisina:
””Se ei ole näköharha , jos taimikko on hoidettu ajoissa . Vähänkin niskan päälle ehtinyt lehtipuusto aiheuttaa männyntaimien mehevöitymisen . Hirville on siis tarjolla kahta herkkua samalla kuviolla.””
– Voi jossain tapauksessa vähän olla vaikutustakin. Kustannuksia kuitenkin tulee ainakin yhden hoitokerran hinnan verran. Ilman liikoja hirviä selviäisi yleensä varhaishoidolla ja myöhemmin tehtävällä perkaus-harvennuksella. Lisäksi jatkuva perkuu voi olla turhaa, sillä vahingot voisivat siirtyä vain tilanrajan toiselle puolelle työkyvyttömän mummon taimikkoon.
Kertaan vielä: tutkimuksin on selvitetty, että männyntaimikon pitäminen vesakosta vapaana vähentää vain SEN taimikon hirvivahinkoja. Sitävastoin hirvivahinkojen kokonaismääriin männyntaimikoissa sillä ei ole merkitystä. Jostain hirvien talvella on ravintonsa saatava.
Maaseudun autioitumiseen on hyvä lääke: pyyntiluvista vapaa hirvieläinten metsästys. Vuosittan jo ennakkoon myönnetyt pyyntiluvat aiheuttivat tiheät hirvikannat ja ovat osasyy maaseudun autioitumiseen.
Nyt kyllä hieman krtisoisin mehänpojan ajatuksia.
En minäkään mikään hirvien ystävä ole, koska olen osaltani niiden aiheuttamista vahingoistakin kärsinyt, mutta en minä niitä kuitenkaan maaseudun autioitumisesta sentään syyttäisi.
Omat muistikuvani maaseudun tyhjentymisestä alkavat jostain 60-luvun alusta. Kaupunkeihin ja kirkonkyliin lähdettiin ensin kouluun ja sitten töihin ja jäätiin sille tielle, kun se elämänkumppanikin yleensä löytyi sieltä taajamasta. Ei kukaan sen takia maalta lähtenyt ettei saanut ampua hirviä vapaasti, kun niitä ei edes silloin ammuttavaksi asti ollut. Väki on nyt jo niin vähissä, että meillä päin taimetkin istutetaan ja taimikot perataan tai kitketään ainakin suurimpien metsänomistajien metsissä koneella.
Onneksi sentään ne entiset kyläläiset ja heidän jälkeläisensä tulevat sieltä kaupungeista edes syksyisin hirvimetsälle. Kuka muukaan ne hirvet siellä aikoja sitten tyhjentyneessä kylässä ampuisi?
” Ihmeellinen on ”Puun takaa”:n ajatuksen juoksu maaseudun autioitumiseen liittyvistä asioista. Maaseutuhan autioitui sen vuoksi, kun sieltä saaduilla tuloilla ei asukas tai perhe enää tullut toimeen.”
Kyllä minä mielestäni juuri tuota samaa omassa kirjoituksessani tarkoitin.
Puun takaa:
””Ei kukaan sen takin maalta lähtenyt ettei saanut ampua hirviä vapaasti, kun niitä ei edes silloin ammuttavaksi asti ollut.””
– Ihmeellinen on ”Puun takaa”:n ajatuksen juoksu maaseudun autioitumiseen liittyvistä asioista. Maaseutuhan autioitui sen vuoksi, kun sieltä saaduilla tuloilla ei asukas tai perhe enää tullut toimeen.
Esimerkiksi Kaakkois-Itä-Suomen hirvikantaa kasvateltiin ylisuureksi juuri niihin aikoihin, kun maaseutu maatalouden ja metsätalouden hirvivahinkojen vaikutuksesta alkoi tyhjetä. Pienet erilliset peltotilkut tai taimikot harvaan asutulla maaseuidulla jäivät armotta hirvien ruuaksi.
Alkuaan maaseudun autioitumisen otti esille ”suorittava porras” sivulla 10 viestissä 4:
””Hirvi hyötyy maaseudun autioitumisesta, eikä sille valitettavasti voi enää mitään.””
– Ihmeellinen on myös ”suorittavan portaan” ajatuksen juoksu ja vielä siitä kirjoittelu jatkuviin hirvituhoihin tympääntyneille metsänomistajille. Yhteistoiminnan ajatusta hänen kirjoituksistaan ei edes parhaalla tahdollakaan pysty löytämään.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.