Ehkä annan sen periksi että tavallisen metsähaavan toipuminen on syönnistä paljon heikompaa kuin hybridin. Olen tätä hiukan itsekkin oonaillut kun samankaltaisia rykelmiä olen luonnossa katsellut. Niiden päät jotenkin mustuu paljon pahemmin ja jopa useita vuosia kituuttaa aika heikolla hapella. Kun h-haapa taas ei ole moksiskaan jopa aika vahvan rungonkin taitosta vaan ottaa uuden lähdön aika nopeasti. Ilmeisesti sen juuristo ei helposti taannu vaan lykkää uuden silmun nopeasti rungolle ja taas mennään.
Tämä keskustelu tuli mieleeni, kun tein varhaisperkausta kuusitaimikkoon juhannuksena. Hirvimiehet mielellään kertovat, kuinka hirvi auttaa perkuussa, mutta tässä kohteessa apua ei hirviltä tippunut. Osittain pensastunut pihlaja rehotti, mutta edelleen kilpaili kuusen kanssa. Koivua oli tarkoitus jättää sekapuustoksi, mutta eipä ehjiä taimia juurikaan ollut ja harvat luontaiset männytkin oli syöty. Puhdas monokuusikko tuosta siis aikanaan kasvaa.
Miksi ympäristöihmiset näkevät ainoastaan harsinnnan ratkaisuna monimuotoisuuteen?
Ympäristöporukalle on syötetty väärää tietoa. Olen omalta osaltani tehnyt valistustyötä asian suhteen (että kuusen jälkeen väliin ainakin yksi lehtipuukierto, joka vaatii avoimen vaiheen). Tuota oikean tiedon jakamista tulen jatkamaan edelleen.
Ihmeellistä, että kaikista tuntuu merkityksettömältä se, että koivuntaimi istutettuna maksaa tuplaten kuuseen verrattuna, on logistisesti vaikeampi ja hankalampi ja hitaampi istuttaa. Kesäkoivuja ei tarvii istuttaa kuin itselle.
Näin on, että kesäkoivut ei ole kalliita mutta niille on hyvin vähän kysyntää. Kaikki meidän istutukset tapahtuu 1 vuotisilla piiskoilla jättipaakulla. Ittelle ne on mitä parhaimpia taimia mutta ei ne laajemmin kelpaa ihmisille. Yhtiötkään taida niitä liiemmin edes tarjota kenellekkään.
Aikalailla taktikointia vaatii, että saa aikaan ”automaattisesti” kuusen taimikon sinne istutuskoivikon alle. (”Paronin” metodi.)
Kuusellahan on tunnetusti harvoin hyviä ”käpyvuosia”.
Kyllä siellä kaikissa tuolla metodilla perustetuissa koivikoissa (satoja hehtaareita) oli alla kuusentaimikko (jo ensiharvennusvaiheessa). Koivut pitää kasvattaa sopivassa tiheydessä. Kolmekymppisissä koivikoissa on täydet liki kymmenmetriset kuusikot alla. Jotka koivujen päätehakkuun yhteydessä harvennetaan 800 runkoon.
Korholan metsäseminaariin (toukokuussa 2014) mukaan kutsutut pääsivät tutustumaan sahalan kartanossa harjoitettavaan laadukkaan koivun kasvatukseen perustuvaan metsätalouteen.
Paroonin mukaan laadukkaat 7 viikon ikäiset taimet, jotka ovat pituudeltaan 20 senttiä, maksavat 15 senttiä.
Koivikon alle ilmestyy itsestään kuusikko, joka on päätehakattavissa 20 vuotta koivikon päätehakkuun jälkeen, joka taas koittaa 40 vuotta istutuksesta.
VMI:tä vetävä kari.t.korhonen hämmästelee kahta asiaa, joista toinen on kuusikoitten voimakas lisääntyminen – Etelä-Suomi on jo kuusivaltainen.
”Kuusen uudistaminen onnistuu hyvin, sillä vielä 1970-luvulla kuusentaimen taipaleen katkaisseita keväthalloja ei juuri esiinny. Kuusi ei myöskään maistu HIRVILLE männyn ja koivun tapaan…”
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.