Jokainen saa kasvatta tai olla kasvattamatta metsäänsä siihen sakka , kun on aikomus tehdä puukauppoja. Tuolloin aletaan tutkia palstan puita ja niiden kuntoa samoin palstan korjuukelpoisuutta.

Aluskasvos on saatava minimiin ennen hakkuun aloittamista. Moni on kokeillut luistaa tästä vaiheesta , mutta työt ovat alkaneet vasta , kun työskentelyä haittaava aluskasvos on poistettu. Esimerkkinä , että 10ha:n harvennuskuvio raivattiin paksussa hangessa lumikenkiä apuna käyttäen . Tämän jälkeen oli todettavissa , että puusto on niin huonoa , että kelpaa ainoastaan kuiduksi.

Jotta näiltä takaiskuilta vältytään , kannattaa ne ylimääräiset räipät hoidella jo taimikonhoidon yhteydessä . Kuluu vähemmän bensaa ja tulevaisuudessa kuviolta voi löytyä tukkejakin.

PS. Olen käynyt toteamassa , että korjaamillani energiakohteilla Jessen kaipaamaa lehtipuuvitelikköä kasvaa kiitettävästi jo korjuuta seuraavana kesänä. Potentiaalisia hirvilaitumia riittää , mikäli energiapuita korjataan raippametsistä.

Toimiiko noin kuin jees esittää? Onko se paremminkin niin että hirvelle kelpaavat paremmin pienen taimikon valossa kasvaneet männyt ja lehtipuut kuin varttuneen taimikon alikasvokset? Siinähän se ongelma piileekin, että hirvi ruokailee väärissä paikoissa, noin metsänhoidollisesti ajatellen. Jos saisi jalostettua hirvelle pahalta maistuvan männyn ja koivun, ongelma poistuisi.

Jees: ”Hirville harmitonta syötävää ja harvennettu valtapuusto röhistää hirvenpaskan voimalla.”

Mielummin lannoitan valtapuuston maatuvilla näreillä sen sijaan, että kierrättäisin latvukset hirven mahan kautta ja antaisin lopun näreen juuriston kilpailla valtapuuston kanssa ja teen kuitenkin ennakkoraivauksen vähän myöhemmin ja vähän työläämpänä.

Hirviltä ei ruoka metsistä ihan heti lopu, joten hirvien ruokkimista ei tarvitse ottaa metsänhoidossa huomioon. Sen sijaan kaatulupien määrässä voisi ottaa metsänhoidon huomioon.

Voin malliksi teille ottaa vaikka aidat vallan pois uudistuksen lähtöön. Ei se hirvi edelleenkään syö määräänsä enempää ja ajatelkaa jos se ahtaa kupunsa täyteen kovaa ja huonosti sulavaa haavan vesaa. Sehän ”tukehtuu pullaansa”. On aivan sama muutamasta kymmenestä tuhannesta vesasta jos siellä hirvi pupertaa tai ei. Aina jää kasvuvaraa. Koska jokainen syötykkin vesa ampaisee seuraavasta silmusta jälleen kasvuun.
Tämä määräfilosofia toimii lehtipuun kasvatuksessa erinomaisesti.
Paljon on aina pelivaraa. Kaikki metsät vain alikasvosta lykkimään niin hirvimäärän saa vaikka kolminkertaistaa. Ihminen ja raivaussaha se pahin täystuho on!

Ei ne luupäät mitään opetettavia ole eikä opi muuta kuin tärskyistä. Meinaan väistämään aidat. Onhan niitä siellä sisälläkin käynyt mutta ei ne sinne yhtään sen enempää parkkiin jää. Samalla tavalla ne jatkaa matkaa syöden ja edeten. Harvoin edes paikallaan kauaa viihtyy. Jos jää makuulle se on sitä samaa sattumapaikkaa kuin muuallakin. Seuraavana päivänä jatketaan aidan ulkopuolelle eikä takaisin tule. Kuin korkeintaan reissusta paluussa useiden päivien kierroksen jälkeen. Ja jos sattuu silloin saamaan tärskyn sähköä kiertää. Nytkin suunnistajat saivat aidat yhdellä palstalla aivan p…n päreiksi ajamalla kaikki lähiseudun hirvet liikenteeseen. Ne ei syöneet mitään mutta aitalankaa oli vedetty maastoon suoraksi varmaan satakunta metriä. Kahteen eri ilmansuuntaan. Pitäisi lailla kieltää moinen metsissä rymyäminen.
Ja parhaaseen pesimä ja poikima-aikaan vielä.