”Kuusi ohitti männyn istutuksessa jo 1993.”

Jo oli aikakin. Hirvillä eikä hirvimiehillä ei tosin ollut asian suhteen osaa eikä arpaa . Tuolloin oli havahduttu vain siihen , että oli yritetty tunkea mäntyä väärälle maapohjalle . Palaaminen kuusivoittoiseen uudistamiseen oli järjen voitto. Koko Suomea ei haluttu täyttää räkämänniköillä.
Mäntyä valitettavsti istuteltiin aikoinaan perehtymättä maaperän koostumukseen ja viljavuuteen . Päätehakattu kitulias jätekuusikko (aiempaa harsinnan tulosta) oli antanut väärän kuvan maaperän viljavuudesta. Yllätys olikin suuri , kun männyntaimet muutaman vuoden kuluttua pinnistelivät valoa kohden sakeassa heinikossa.Osa taimista menehtyi ja osa jatkoi kasvuaan monivääriksi paksuoksaisiksi ”rehupuiksi”. Nämä virhearvioinnin tuloksena istutetut vajaalaatuiset männiköt lienevät suurempi uhka luonnon monimuotoisuudelle , kuin hirvi on ollut koskaan ja missään.

Sehän tässä ongelmaksi tuppaakin kun lehtipuun ja männyn haku kerää niitä näihin taimikoihin kuin hunaja karhuja.
Näillä hirvitiheyksillä varmasti pärjättäisiin jo erinomaisesti mutta kun mantra on vuosikymmenet ollut että hirvi syö, älä laita.
Nyt se sitten oikeasti syö ne vähentyneet lehtipuu ja mäntytaimikot. Mutta olen myös vahvasti liioitellun hirviongelman vuoksi ”käärmeissäni” julkimetsätalousneuvojille laidasta laitaan.
Nyt sitten on harvassa alat joihin ilman aitaa voi enää laittaa.
Sitä onneksi saa ja taas lehtipuu lähti parin lisähehtaarin voimin kasvuun.

Suorittava porras on tällä kertaa väärässä. Kyllä mänty on ihan suomalaiseen metsän sopiva puulaji. Mänty hakkaa alkukehityksessä kuusen ja sitä pääsee harventmaan vähintään viisi vuotta ennen kuusikkoa. Tämä siis jos hirvituholta onnnistuu välttymään. Mänty on muutenkin oivallinen puulaji, se sopiii energiasta tukiksi toisin kuin vaikkapa kuusi joka ei ole niin monikäyttöinen. Nykyisellä taimiaineksella mänty sopii myös mt-pohjille, taimet ovat edullisempia ja kasvuun lähtö tosiaan nopeaa. Ainoa ongelma ovat nämä hirvet. Mänty pärjää myös tulevaisuuden vaihtelevassa ilmastossa kaikkein parhaiten, se ei kärsi kuivista kesistä kuten kuusi ja koivu. Biojalostukseen se taitaa olla paras puulaji näistä kotimaisista.

Udistaisin kaikki kuvioni istutusmännylle rehevimipiä mt ja tietysti omt pohjia lukuunottamatta jos se vain olisi mahdollista. Istutusmännyn laatua täällä taivastellaan 70-luvun taimiaineksen perusteella ja silti suurin osa ”räkämänniköistäkin” on silkkaa tukkia päätehakkuussa.

”Petelle”
En suinkaan vastusta männyn istuttamista /kylvöä sopivalle mapohjalle . Tarkoitukseni oli todeta , että väki säikähti paljon enemmän vänkyräisiä taimikoita kuin hirviä konsanaan. Virheen oikaisuliike saattoi olla liian voimakas .

Nykyinen hirvien määrä ei ole enää merkittävä uhka taimikolle , jos sen varhaishoidosta on huolehdittu . On syytä muistaa , että vain 10%:lla uudistusaloista varhaishoito on tehty asianmukaisesti .

Kannattaa seurata VMI:n tilastoista myös metsienhoidon kehityksen suuntaa rinnan hirvikannan kehittymisen kanssa . Voidaan varsin selkeästi osoittaa , että samalla , kun taimikot ovat jääneeet vähemmälle huomiolle , on hirvikanta kasvanut . Kasvuun on toki osaltaan vaikuttanut heikosti toiminut kannan arviointisapluuna , jota käytettiin vielä 90-luvulla. Tämän ovat tutkijatkin yksimielisesti todenneet.
Korostan vielä , että paikallisia eroja hirvitiheyksissä saattaa vielä olla .Tiheän kannan alueille annetaan kannan edellyttämät lupamäärät ja tilanne korjautuu varmasti. Suurimmassa osassa maatamme hirvikanta on jo alhainen , eikä uhkaa merkittävästi metsätalouden harjoittamista. Vanhat tilastot vain kummittelevat ja ohjailevat toimintatapoja liian varovaisiin valintoihin metsänkasvatuksessa.