Olen aina hommannut aivokuumerokotuksen. Lääkärit ja hoitajat ovat potäneet turhana Ita-Suomessa ja rokotuskin on muka voimassa täällä pidempään. Höpö höpö. Veli sai aivokuumeen jo 80-luvulla, vaikka sitä piti olla vain varsinais-suomessa. Nyt on ollut artikkeleita mm Hesarissa, joissa on todettu että lintujen mukana virus tai punkki voi kulkea nopeasti satoja kilometreja.

Voin vierestäkin seuranneena sanoa, että ei ole kiva tauti. Ruumiin lämpö pidettiin alhaalla kylmässä huoneessa. Siihen voi pahimmillaan kuolla, tai voi tulla aivovamma. Velikin saattaa innostua metsän hoidosta ja ilmenee vaikeuksia harvennusmallien kanssa. Lääkettä ei ole. Selkäydinkoe otettiin 2 viikkoa joka päivä. Lopussa vain joka toinen päivä.

Kyllä tuo ötökkätilanne on aika paha meilläpäinkin. Toissa syksynä metsästä tultua nypittiin hirvikärpäsiä emännän kanssa. Laskettiin
mielenkiinnosta paljonko on. Omasta yläkropastani ja paidasta liiskattiin 117 kpl, eivätkä ne kaikki jääneet näppeihin.
Sellainen määrä alkaa häiritä, kun tunkevat korviin ja roikkuvat silmäripsissä. Mitään paukamia ei onneksi ole ilmaantunut.

Puutiastilanne on vielä hankalampi. Mökin pihalla oleili riistakameran perusteella jatkuvasti peuroja, kauriita ja hirviä. Puutiaskanta räjähti ihan mahdottomaksi ja perheessä on todettu kolme borrellioositartuntaa.
Aikuiset puutiaiset kyllä löytää punkkisyynillä, mutta nymfi-asteen punkkia ei karvaisesta ja/tai pisamaisesta ihosta aina löydä. Vaikka on saunonut, uinut moneen kertaan pessyt ja pyyhkeellä hinkannut, niin seuraavana päivänä kuitenkin voi törröttää jossain vatsan poimussa.
Todella hankala ötökkä.

Valkohäntä on ihan mahdoton, kun on päässyt emännän kukkapenkin ja kasvimaan makuun. Kun sain aidan pitäväksi kiersi aidan rannasta ja tuli uimalla tontille. Täytyy varmaan laittaa sähköaita vesirajaan.

Niinhän se on, että myyrä on se bakteeripankki puutiaisen elämän kiertokulussa. Peura taas suorittaa puutiaisten tehokasta levitystä laajemmalle alueelle, keräämällä koipiinsa saastuneita yksilöitä. Liikkuessaan peurat tiputtelevat ”kypsiä” puutiaisnaaraita pihoille ja jokaisesta naaraasta putkahtaa esiin parituhatta toukka-astetta…kiertokulku jatkuu.

Olen yrittää vaikuttaa pihalla molempiin kiertokulun lenkkeihin, myyrään pyydystämällä ja peuraan aitaamalla.

Keväällä jos/kun näkyy ensimmäinen myyrä, niin heti porkkanasyötit hiirenmälleihin ja noin 10 kpl pyydyksiä parin tuhannen neliön alalle. Seinustoille, kivien viereen, mällit laudanpätkien alle etteivät linnut mene niihin.

Edelliskesän saalis oli noin 100kpl, eikä kanta päässyt ryöstäytymään, vaikka ympäristöstä vyöryi täydennystä. Puuvajan nurkissa on pyörinyt lisäksi pari kärppää, jotka ovat avustaneet.

Kanta tuntuu pysyvän kurissa, kun tarttuu toimeen heti, kun näkyy liikettä. Kantavat naarat heti pois. Sama pätee luonossa, eikä myyrien luontaisia vihollisia hyvin vuoksi kannata hävittää.

Eräänä vuonna ennen kuin harrastin pyydystämistä kanta roihahti uskomattoman suureksi. Kesällä syötiin kaikki pihan viljelykset. Myyriä kiipeili jopa pitkin seiniä ja talvelle ne kiipesivät vielä omenapuihin, söivät silmut ja kuorivat oksien kärjet, kunnes kanta romahti.

Heinikot on pidetty matalana, mutta näyttää siltä, että puutiaiset viihtyvät hyvin esimerksi mustikan varvustossa. Kaikkea kasvillisuutta ei voi hävittää, tulisi aika karu ympäristö.

Myyrät – etelässä myös hiiret – ovat juurikin bakteeripankki, jossa punkkien toukat ja nymfit ruokailevat. Myös muut jyrsijät, kuten oravat (+ maaoravat), kanit ja jänikset, voivat ilmeisesti toimia pankkeina. Isommat eläimet, kuten kauriit, antavat seuraavan punkkisukupolven synnyttämiseen tarvittavan veren; siksi aikuinen punkki tykkää ruokailla niissä ja voi levitä niiden mukana uusiin paikkoihin.

Oikeastaan mitään nisäkkäitä ei siis pitäisi houkutella ruokkimalla pihapiiriin. Riistanhoidollinenkin talviruokinta olisi ehkä suositeltavaa lopettaa. Pikkulintuja voinee ruokkia. Tonttia voi koettaa pitää punkkivapaana leikkaamalla nurmikon lyhyeksi ja laskemalla koira tai kissa metsästelemään sinne.