Keskustelut Metsänhoito Suurta vahinkoa aiheuttavaa hirvipolitiikkaa perustellaan mielikuvien avulla

Esillä 5 vastausta, 1 - 5 (kaikkiaan 5)
  • Suurta vahinkoa aiheuttavaa hirvipolitiikkaa perustellaan mielikuvien avulla

    Merkitty: 

    Tänään Tv 1 aamu-uutisten jälkeen kävi vierailulla hirvimiesten laavulla. Aiheena oli hirvenmetsästys ja sen avulla hirvistä koituvien haittojen pitäminen kohtuullisina.

    Tuotiin esille hirvikolareiden määrät viime vuodelta ja vuosituhannen vaihteessa sekä niissä menehtyneet. Samoin kerrotiin syntyvästä katastroofista maanteillä ja metsätaimikoissa, jos hirvenmetsästys lopetettaisiin.

    Kertomatta jätettiin se, että juuri hirvenmetsästystä harjoittavat tahot ovat olleet ohjaamassa hirvien pyyntilupapolitiikkaa siten, että nykyiset ja aikaisemmat hirviturmat ja vahingot ovat aiheutuneet.

    Mielesräni taas levitettiin hirvenmetsästystä väärämielistä mielikuvaa.

  • Planter

    Saattaa olla niinkin, ettei tarkoitus ole levittää väärää mielikuvaa, vaan metsästäjät ovat oikeasti sitä mieltä, että tekevät hyvää talkootyötä koko ajan, tekemällä ”riistanhoitoa” ja ”kannanhoidollista metsästystä”. Monet metsästäjät ovat sitä mieltä, että toiset eivät ymmärrä heitä, eivätkä arvosta heidän työtään.

    Se on kieltämättä outoa, että aina vertailukohdaksi hirvien ja siten myös hirvivahinkojen määrissä otetaan 2000-luvun alussa ollut huippu, lyhyt piikki. Vertailuarvoksi valitaan poikkeuksellinen tapahtuma, jotta oma toiminta saadaan näyttämään tehokkaalta. Näin ei muissa yhteyksissä koskaan tehdä, potkut tulisi työelämässä jos toiminnanohjausjärjestelmää näin suunnittelisi. Oikeammin olisi valita vertailukohdaksi vaikka liukuva keskiarvo useamman vuoden ajalta.

    ”Riistanhoito” ja ”kannanhoito” ovat työtä, jolla ajatellaan olevan positiivisia vaikutuksia metsästettävien ristaeläinten määrään. Toiminnan vastakkaisia tai negatiivisia vaikutuksia ei ajatella tai ne kielletään.

    ”Kannanhoidolla” pyritään maksimoimaan riistaeläinten lisääntyminen ja poistamaan riistaeläimiä verottavia petoja.

    Ihmetellään muutamia metsästäjien vihaamia petoja:

    Kanahaukka
    Olen joutunut pysähtymään autolla, kun keskellä tietä oli kanahaukka kynimässä ja paloittelemassa sinisorsaa. Samoin olen metsässä tavannut kanahaukan teeren kimpussa. Kyllä kanahaukka verottaa riistalintuja, paikallisesti voi tuhota koko teeriparven. Toisaalta olen nähnyt kun kanahaukka nappaa variksen, hienosti kävi ei kauaa nokka tuhissut. Riistakeskus on tehnyt keinopesäkokeita, joissa riistakameroilla tutkitiin mitkä ovat pahimpia pesärosvoja. Varislinnut tuhosivat pesistä 50%. Mikä sitten lienee +/- tilasto kanahaukan kohdalla, variksia ja naakkoja on paikoin ihan älyttömät määrät ainoastaan ja petolinnut verottavat niitä.

    Supikoira, kettu ja ilves
    Jos supikoira sattuu sorsan pesälle niin syöhän se munat. Se ei kuitenkaan ole erikoistunut muniin vaan on opportunisti syö erittäin monipuolisesti mitä eteen sattuu. Keinopesäkokeissa supikoirat tuhosivat 27% keinopesistä.

    Ilveksille on tehty voimakasta ”kannanhoidollista” metsästystä, koska se tappaa riistaeläimiä, metsäkauriin ja valkohäntäpeuran vasoja ja aikuisiakin. Toisaalta supikoirat ovat merkittävä lisä ilveksen lautasmallissa. Kettu tappaa riistalintuja, mutta se tappaa myös supikoiria (ja erityisesti myyriä), sillä supi on helppo saalis molemmille, aika kömpelö. Mikä sitten lienee +/- tilasto näiden kohdalla.

    Itse olen seurannut merikotkan elpymistä sukupuuton partaalta. On se komea lintu, kun mennä viuhahtaa kymmenen metrin korkeudella pään yli. Siipien kärkiväli on samaa luokkaa kuin oma käsien kärkiväli. Aluksi näytti hyvältä kun lisääntyvä kanta keksi ruoakseen liikaa lisääntyneet merimetsot, ne olivat helppoa saalista. Sitten iski paniikki, kun ne alkoivat vainota haahkoja. Paljailla ulkoluodoilla pesivillä haahkoilla ei aiemmin ollut juuri vihollisia, minkitkään eivät löytäneet tietään uloimmille luodoille. Nyt merikotkat napsivat kaikki poikaset ja haahkakanta romahti.

    Haahkat alkoivat sopeutua ja siirtyivät pesimään sisäsaaristoon, jossa oli saarissa peitteisyyttä ja piilopaikkoja. Siellä on sitten vastassa minkit. Tilannne on kuitenkin parempi, näkyi keväällä muutamia poikueita selvinneen pahimmasta.

    Luonnolla on ihmeellinen kyky sopeutua ja etsiä tasapaino, mutta jokin ihmisen tekemä ”kannanhoito” saattaa järkyttää sitä tasapainon etsimistä vakavasti.

    A.Jalkanen

    Hyvin paljon tietoa P:llä edellä. Eläimistössä voidaan tavoitella luonnonmukaisia prosesseja kuten kasvillisuudenkin puolella. Tätä työtä kutsutaan nimellä ennallistaminen (restoration, rewilding). Käytännössä se tarkoittaisi vaikka sitä että annetaan lintu- ja nisäkäspetojen määrän kasvaa.

    Joidenkin tutkijoiden mielestä suurpetojen kantojen kasvu johtaa keskikokoisten petojen ahdinkoon. En usko että näin välttämättä aina käy, riippuu tilanteesta. Esimerkiksi ketun ja ilveksen suhde on mielenkiintoinen. Kettu joutuu kyllä väistämään ilvestä, mutta ilveksen reviiri on suuri eikä se ehdi koko ajan partioimaan kaikkialla. Ilvesten reviirien väliinkin voi jäädä alueita joissa voi kasvatella ketunpoikia.

    Aimo Jortikka

    Kyllähän tuo metsästys oman intohimonsa vaatii. Olen tuossa katsellut kun yksi porukka on nyt kokoontunut ainakin kaksi viikko putkeen joka aamu klo  8.00 ”toimistollaan”. Itsellä ei moiseen ole innostusta , luukutan mieluummin sen ajan raivaussahaa omassa metsässä, mutta hieno homma kun joillakin on. Saa nähdä kuinka kauan vielä on. Aika korkea tuntuu porukoissa keski- ikä olevan. Voi olla että tämän sukupolven jälkeen hirvet ottaa lopullisesti vallan metsissä.

    jees h-valta

    Toivottavasti susien kera. Silloin ei ongelma ole pitkäaikainen. Hirvet alkaa vähetä jossain kohtaa susikannan kasvaessa.

    nuori isäntä

    Tuohon otsikkoon sen verran, että kaikkeen vaikutetaan nykyään mielikuvilla ihan surutta. Faktat sivuutetaan ja korvataan mielikuvilla. Niillä saadaan oikea musta näyttämään valkoiselta ja ihmiset hurraa.

Esillä 5 vastausta, 1 - 5 (kaikkiaan 5)