Keskustelut Metsänhoito Suurin osa kantojen käsittelyyn tarkoitetusta aineesta menee hukkaan pienipuisilla käsittelykohteilla.

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 17)
  • Suurin osa kantojen käsittelyyn tarkoitetusta aineesta menee hukkaan pienipuisilla käsittelykohteilla.

    Juurikääpää on torjuttu avohakkuilla hakkuun yhteydessä jo pari kymmentä vuotta. Nyt torjuntatoimet on ulotettu harvennuksiin ja jopa energiahakkuisiin suuressa osassa maata. Aukoilla ja järeämmissä harvennusmetsissä puita yksin puin käsiteltäessä kantojen käsittelyyn tarkoitettu aine ohjautuu sinne , mihin kuuluukin eli kantoon.

    Pieniläpimittaisten puiden kohdalla suurin osa arvokkaasta aineesta kuitenkin suihkuaa aivan muualle. Mustikka , puolukka ja kanervat saavat suuremman annoksen , kun käsittelyn kohteena oleva puun kanto . Näin ainakin silloin , kun aine levitetään hakkuulaitteen terälaipan kautta. Erityisen paljon ainetta ohjautuu väärään kohteeseen joukkokäsittelyn yhteydessä .

    Kun hakkuukouraan kerätään useita runkoja , viimeisiä runkoja kaatosahattaessa terälaipasta suihkuaa kantojenkäsittelynestettä liian kauan käsiteltävän kannon kokoon nähden.

    On todellakin yllättävää , että varsinkin pieniä puita käsiteltäessä juurikäävän torjuntaan tarkoitettua ainetta kuluu lähes sama määrä aikayksikköä kohden , kun hakattaessa päätehakkuuta. Kuutiota kohden eroon valtava. Herääkin kysymys , onko viisasta polkaista metsään jopa viisinkertainen hiilijalanjälki todelliseen tarpeeseen verrattuna ? Villi arvaus on , että pieniläpimittaisia puita kaadettaessa ja joukkokäsiteltäessä jopa 80% aineesta menee ohi kannon! (urean hiilijalanjälki on 1 200kg / tonni)

  • Pähkäilijä

    Urea on typpipitoisin lannoite joten ei kait se hukkaan mene jäljelle jäävän puuston osalta jos maahan imeytyy osa?

    Tosin pintaan jäätyään urean typpi karkaa helposti ammoniakkikaasuna ilmaan. Peltoviljelyssä ureaa käytetään paljonkin.

    suorittava porras

    Asia on helppo ohittaa olankohautuksella , jos työtä ei tarvitse tehdä saatika maksaa siitä aiheutuneita kustannuksia. Sillä luulisi olevan jotain merkitystä , että kahdeksan kymmenestä kantokäsittelyyn kohdistuneesta työtunnista tehdään turhaa työtä ja kahdeksan kymmenestä ureakontista ( a`1000 l) valuu jonnekin muualle , kun kantoon. Mitä pienemää puuta käsitellään , sitä suurempi on hävikki. Joukkokäsittelyssä pienipuisilla kohteilla vain murto-osa aineesta osuu varsinaiseen kohteeseen.

    Kun aineet maksaa valtio ja työn toteuttaa yrittäjä , on helppo olla välinpitämätön asian suhteen.Entäpä jos aine tuleekin metsänomistajan maksettavaksi . Työkustannusten osuus (ei tosin kaikki) leikkaa jo nyt kantohintaa. Ajattelu saattaa terävöityä , jos / kun kaikki todelliset kulut vähennetään kantohinnoista. Koneen valmistajille onkin luvassa haaste , että saadaan aine osumaan vain ja ainoastaan kohteeseen riippumatta kannon läpimitasta. Nythän sitä lotrataan melkoisia määriä mihin sattuu.

    Iron Man

    Viisaita sanoja suorittavalta.
    Voitaneen todeta,äly hoi älä jätä tässä kanto pelleilyssä.

    A.Jalkanen

    Hyvä aloitus. Urealle on vaihtoehtoisena aineena ainakin Rotstop, mahdollisesti myös booraksi (P-Amerikassa kokeiltu).

    Tekniikka olisi saatava toimimaan paremmin, tuo ei kuulosta hyvältä, vaikka lannoituksesta olisi teoriassa pientä hyötyäkin.

    Käyttömäärän perusteella voisi koettaa arvioida onko päästöillä merkitystä. Osaisiko joku kertoa paljonko ureaa käytetään valtakunnallisesti kantokäsittelyissä? Käsittääkseni suorat kasvihuonekaasupäästöt (hiilidioksidi ja ehkä myös typpioksiduuli) ureasta raportoidaan kasvihuonekaasuinventaariossa vain maatalouden ja metsätalouden lannoituksista, ei kantokäsittelyistä.

    Netistä löytyy (jälleen) paljon tietoa mm. päästöistä: http://www.rotstop.fi. Hiili ja muiden päästöjen kannalta Rotstop on parempi aine mutta käyttäjän kannalta hankalampi (herkempi) aine.

    Anton Chigurh

    Tuo hukkaanmeneminen ei ole ongelma juurikäävän esiintymisalueen nopeaan laajentumiseen nähden.

    Tuo nopea erikoisesti männynjuurikäävän eteneminen uusille alueille kertoo paljon toiminnallisesta kokonaisuudesta, ekosysteemin tilasta.

    Pääpuulajeistamme ainoa männynjuurikäävän kestävä (haapa) ei ole päässyt uusiutumaan neljäänkymmeneen (40) vuoteen edes luonnonsuojelualueilla. Syy on holtiton sorkkaeläinlaidunnus, jonka seuraukset ovat tässä ja nyt räjähtäneet käsiin.

    Pete

    Hieman tai oikeastaa täysin epäselväksi jää mitä suorittava avaukseellan tarrkoittaa? Pitäisikö nuorien puuustojen kantokäsittely lopettaa? Kantokäsittelyn kemeratuki lopettaa? Vai kehittää hakkuupäätä niin, että aine kohdistuisi paremmin kannoille?

    Kemeravaroista korvataan tosiaan aiinekulut ja hiukan työnkin osuutta. Käsittelykulut ovat pienentyneet aika dramaattisesti nyt kun urealiuostakin myy useampi toimittaja. Kemerravaroista korvattavaksi käsittely sopii minusta sikäli hyvin, että hyötyä saadaan vasta pitkän ajan kuluessa ja tuleville sukupolvilla. Toisin on esim taimikonhoidon suhteen, siinä palstan arvo nousee heti kun hoito on tehty.

    Nuorienkin metsien käsittely on mielestäni tärkeää niin, että juurikäävän leviämistä voidaan hidastaa vaikka kokonaan sitä ei voi estää. Olennaista olisi myös, että hirvikanta saataisiin sille tasolle, että lehtipuiidenkin kasvatus onnistuisi.

    Monelle konekuskille kantokäsittely tuntuu olevan hyvin vastenmielistä, suorittava ei kuitenkaan tähän porukkaan kuulu?

    suorittava porras

    Koen kantokäsittelyn tarpeellisena. Esitin jo yli 10 vuotta sitten pienpuun käsittelyyn tarkoitettuihin laitteisiin asennettavaksi/kehitettäväksi kantojen käsittelyyn tarkoitettua lisälaitetta. Jo tuolloin todettiin asian haasteellisuus ja ainakin siihen keräävään kaatopäähän laitetta ei tullut.

    Ainetta täytyy levittää tasaisesti ja riittävä määrä koko kannolle . Puun läpimitta puolestaan vaikuttaa siihen , paljonko ainetta menee harakoille.

    Asiaa voi havainnollistaa siten , että ottaa käteensä esim. 40cm pitkän kepin ja tekee sillä erisuuruisia sektoreita samoin , kuin terälaippa tekee puuta katkaistaessa. Tämä 40 cm on suuttimen pituus jonka reijistä ainetta suihkutetaan.Nämä sijaisevat vaihtelevasti noin parin sentin välein, Esim läpimitaltaan 10 cm:n rungolla 30 senttin osuus suuttimesta puhaltaa kantonesteen kanervikkoon.

    Kun tehdään joukkokäsittelyä ja kerätään useita runkoja nippuun , hukkaprosentti kasvaa jyrkästi. Saha joutuu tekemään isomman liikken (isompi sektori) seuraavaa pienempääkin runkoa katkaistaessa , kun yksin puin tapahtuvassa katkaisussa.Tätä voi kokeilla samalla tavalla kepin ja esim juomatölkkien avulla (kuvaavat katkaistavia runkoja). Jo kolmen nippu, viimeiseksi katkaistava kauempana sahasta , vaatii varsin ison laipan liikkeen suhteessa katkaistavaan puuhun. Tässä tapauksessa laippa suihkuttaa puolet ajasta jo kokonaan katkaistavan kannon ohi .

    En suinkaan ole estämässä kantojen käsittelyä , vaan etsimässä keinoja siihen , kunka ainehävikki ja turha työ saadaan vähemmäksi. Pienpuiden korjuu joukkokäsittelynä saattaa olla viisasta toteuttaa vain talvella. …vai onko koko menetelmästä syytä pikkuhiljaa
    luopua ?

    Metsuri motokuski

    Minusta tuo aineen menekki ei ole ongelma. Ongelma on enemmänkin siitä maksettava korvaus. Kyseinen kantokäsittelykorvaus on hinnoiteltu mottien mukaan ja se on hinnoiteltu alunperin aukkojen mukaan. Normaalisti aukkohakkuussa kantokäsittelystä saa yrittäjä noin parisen sataa euroa päivässä, joka vastaa siihen mätettyjä kuluja. Mutta harvennuksella varsinkin energiapuunosalta puhutaan jopa 20 euron päivähinnoista kun kuutiokertymät ovat huomattavasti pienemmät. Tuo on yrittäjälle tapiollista toimintaa ja sen osalta taksoitusta pitää korjata. Sahauksia harvennuksilla tulee enemmän kuin aukkohakkuussa joten aineen menekki / kustannukset ovat suuremmat.

    jees h-valta

    Huvittavaa kitinää. Ei ainakaan mikään viittaa että e-puun kauppa olisi jotenkin vastenmielistä. Juuri loppuviikosta tein 1ha:n e-puualasta kaupan ja hinta edelliseen kauppaan nähden oli melkein kaksinkertaistunut vuodessa. Ala pieneni ja hinta parani. Raivausohjeet samat kuin ennenkin. On nämä aika hauskoja kitisijöitä nämä kaksi konehirmua!

    kuusessa ollaan

    Niin.

    Aikaisemmin oli kantokäsittelylaitteita, joissa aine levitettiin erillisellä suuttimella kantoon. Eli ei laipan kautta. Tälläisellä laitteistolla voisi ehkä lisätä toisen suuttimen myös sahakotelon vastapuolelle, eli johonkin syöttörullan läheisyyteen. Kahdesta suunnasta tulevalla sumutuksella voitaisiin suunnata sama määrä tarkemmin…

    Tuskaisin ajanlisääjä olisi erillinen sumutus kaadon jälkeen, mutta tässä kannattavuussopassa se tuskin on mielekäs, koska kouran liikuttelu tulee rajoittuneemmaksi=aikaa palaa ja tulos heikkenee.

    Ja pitkällisesti näitä keskusteluja seuranneena haluaisin tehdä Jees-miehelle kysymyksen; Miksi metsäyhtiöiden omat taimikot raivataan/käsitellään edelleen perinteisellä 2000 taimea hehtaarilla-menetelmällä, jos se on tosi hyvä bisnes jättää 4000 taimea ja tehdä energiapuuharvennus ennen ensiharvennusta?
    Ja siellä tosissaan lasketaan ylimääräisen työn määrä ja jopa puhutaan keskuteluissa jopa yhden kunnon harvennuksen kautta tapahtuvaan kiertoon?

    Oma mielipide on, että ”mahtitarjouksilla” ostetaan yhtiölle samassa tukkipalstoja. Valitettavasti maksaja on joku muu….

Esillä 10 vastausta, 1 - 10 (kaikkiaan 17)