Aktiivisten estämistoimien listaan voisi lisätä myös metsänhoitotoimet , jolla vahinkoriskiä pienennetään . Taimikot voidaan tänä päivänä metsälakiuudistusten (kemera) ansiosta pitää siinä kunnossa , että hirvien kiinnostusta niitä kohtaan voidaan vähentää . Suurimmat murheet ja vahingot syntyivät taimikoihin aikana , jolloin neuvottiin viivästyttämään taimikonhoitoa , jotta maanomistaja (ja sunnittelija) hyötyvät tukirahoista . Harvoin oli tarjolla neuvontaa , joka ohjasi tekemään taimikon varhaishoidon ajoissa .

Vanhan lain aikaan oltiin siis 2-5 vuotta myöhässä optimaalisesta ajankohdasta ainakn biologisessa mielessä  .Taloudellinenkin vaikutus oli laatua alentava ja työkustannuksia lisäävä (5v /50%).

Männyn kohdalla viiden vuoden myöhästyminen taimkonhoidossa tarkoittaa sitä , että taimet ovat jääneet lehtipuiden varjoon pidemmäksi aikaa muuttuen hirven kannalta paremman makuisiksi .Myös vahingoille alttiinaolon aika kasvaa samassa suhtessa kasvun hidastuessa . Lisäksi alueelle on kasvanut samaan aikaan runsaasti muuta hirviä houkuttelevaa ravintoa .

Tänä päivänä kannattaa edellisestä oppia ottaneena pyrkiä pitämään männiköt puhtaana kilpailevista puulajeista . Kuusikoissa puolestaan on mahdollista kasvattaa muitakin puulajeja sekoituksena hirvivahinkoriskin kasvamatta.

Hirvieläimiä voi myös houkutella esim. nuolukivien avulla kauemmas männyntaimikoista metsästaloudellisesti vähempiarvoisille alueille . Nuolukivi on ratkaisu hivenravinteiden ja kivennäisen puutokseen.Hirvi ei jyrsi puita välttämttä nälkäänsä ,vaan saadakseen kivennäisaineita ja puuttuvia hivenaineita . Nuolukivi suon reunassa pajukon keskellä vähentää  taimikkovahinkoja muualla .

Jalkasen kommenttiin vielä sen verran , että kun lukee uutisia hirvivahinkojen kehityksestä eri maakunnissa , on metsävahinkojen määrä poikkeuksetta laskenut lähivuosien aikana .

..ja tuliko tuo ”huolehtii siitä ,että vahinkojen määrä vähenee” omasta päästä ? Ainakin virallisissa tavoitteissa käytetään termiä” edistää vahinkojen vähentämistä ”. Huolehtimiseen siitä , että vahingot vähenevät joka paikassa , ei valitettavasti resurssit riitä .

Suorittava voisi jo vähitellen sulkea tuon puppugeneraattorinsa, koska se tuottaa hirvipuolueelle vahinkoa. Juna on nyt lähtenyt liikkeelle, asiat etenevät ja se on hyvä asia kaikille. Hirvenmetsästäjien arvostus nousee sitä mukaa, kun hirvet ja hirvivahingot vähenevät. Tätä ei kannata pilatalla selityksillä, joihin niiden esittäjätkään eivät usko.

Ihan käyttökelpoiset ohjeet(/Juho matala) , mutta lehtipuu on perattava joka tapauksessa taimikosta ennen , kun se ehtii kehittyä männyntainta pidemmäksi . Varsinainen männyntaimikko kannattaa kasvattaa korkean hirvirisikin alueilla pidemmäksi ennen varsinaista taimikon harventamista .

Varmin keino joutua hirvivahinkojen kohteeksi on jättää taimikot hoitamatta.Hirvi käyttää jo vuodenkin unohduksen hyväkseen . Kun ”ruokpöydän” antimet ovat niukat , suunttaa hirvi kulkunsa nopeasti paremmille ruokamaille .

Riista-ja kalaosaston kanta vaatii vähän päivittämistä . Siellä on oltu yleisesti raivaustoimintaa vastaan . Peitteisyyttä on haluttu suosia pienriistankin takia . Aikaan (2005), jolloin on otettu kantaa taimikonhoidon ajnkohtaan ja voimakkuuteen , nähtiin tuskin untakaan varhaisperkauksesta . Viimeksi mainittu saattaa lopulta olla varsinainen lääke hirvituhoilta välttymiseksi .

Juuri näin kuten Planter toteaa. Suorittava voisi jo keskittyä sinne hirvenkasvatuspuolelle.

”Millä oikeudella annat täällä ohjeita, jotka johtavat monien tuhansien eurojen menetyksiin hehtaarilla!!”

Suomessa jokainen voi käsittääkseni vapaasti esittää mielipiteensä . : )

Esittämäni yleiset hyvää metsänhoitoa edustavat suositukset eivät ilmeisesti toimi Planterin olosuhteissa . Muualla niistä voi olla paljonkin apua. Kuuta ei olla taivaalta tavoittelemassa vaan kertomassa , että noudattamalla metsän ”käyttöohjeita” on mahdollista pienentää hirvivahingon riskiä . Mitään yiluonnollisia temppuja ei tarvita .  Kukaan ei pysty takaamaan sitä , etteikö hirvi joskus taimikkoon eksy . Asumaan se ei kuitenkaan jää , jos ravintoa on niukasti .

Hirvikannan kehitystä vuodesta 1972 ruohonjuuritasolla seuranneena on myös rehellisesti tunnustettava , että välillä elukoita on enemmän ja välillä vähemmän . Täydelliseen tilanteenhallintaan ei pysty kukaan paitsi se JOKU , joka ei ole koskaan paikalla , kun tekijöitä tarvitaan . Mitään dramaattista muutosta  hirvikannan vaihteluihin ei ole odotettavissa .

Voisin esittää myös kysymyksen , miksi sama levy- ”Hirviä on liikaa , mäntyä ja koivua ei voi istuttaa ja kuuset tuhoaa laho.” -on pyörinyt jo parikymmentä vuotta huolimatta siitä , että  hirvitilanne on muuttunut merkittävästi ajasta,  jolloin levy pantiin pyörimään ? Paljonko on aiheutunut vahinkoa siitä , kun ihmisiä on neuvottu varmuuden vuoksi istuttamaan väärä puulaji liian karulle maapohjalle tutustumatta tarkemmin alueella vallitsevaan tilanteeseen ?