Juna on jo mennyt eikä sorkkaelikoiden riesaa poista enää kuin jokin tauti – paha vain jos se tarttuu ihmiseenkin…

Inhoan termiä ”suunnitelmallinen kannanhoito”, sillä ajetaan vähä vähältä ahdinkoon ruuan ja puun tuottajia ihan eteläisen Ruotsin malliin. Sieltä oli tuoreessa Land -lehdessä karmeat laskelmat, mitä maksaa teillä, pelloilla ja metsissä sorkkariistan kasvatus.

Kuusipeuran saalis 2 -kertaistui vuodesta 2010 vuoteen 2018 noin 50000 elikkoon vuodessa, saksan hirven samoin, yli 11000 elikkoon vuodessa. 7 kymmenestä maanviljelijästä kärsii villisiasta, kanta kasvaa vaikka esim. vuonna 2018 ammuttiin 112352 sikaa ja auto tappoi yli 7000.

LRF on kartoittanut, mitä sorkkariista tulee maksamaan kärsijöille ja vaatii uutta metsästyslakia. Oleva laki maksattaa n. 700 euron sakot seurueelle, joka kaataa vahingossa yhden hirven enemmän kuin on lupia.  Mutta jos kuusipeurojen määrä ylittää monin kerroin laidunten kantokyvyn, ei tapahdu mitään.

Dronen käyttöä vaaditaan sallittavaksi esim.villisikojen etsinnässä, mutta löydetty sika on kovin kaukana pakasteesta.

Aprillipäivän Länsiväylä-lehdessä paikalliset Espoon riistaviranomaiset perustelevat kauriiden talviruokintaa virkistysalueella Espoon Keskuspuistossa samalla syyllä kuin metsästäjät muuallakin, siis että se mahdollistaa metsästyksen ja pitää kauriit poissa pihoista.

Entäs jos ruokkisi kauriita Keskuspuistossa vain metsästyksen aikaan, jos silloinkaan, ja keskittäisi sen sijaan sekä ruokinnat että metsästyksen Pohjois-Espooseen harvempaan asutulle alueelle? Lisäksi asetettaisiin tavoitteeksi säätää metsästämällä kannan rakenne urosvoittoiseksi, jolloin uusia vasoja syntyisi vähemmän. Paksun lumen aikaan ruokaa ei ole ihmisten pihoissa (muuten kuin lintujen ruokintapaikoilla) joten eivät ne kauriit sinne silloin tule. Kesäisinkään ne eivät tule, jos kanta on riittävän alhainen. Liian suuri kanta on siis perussyy sekä pihatuhoihin että liikennevahinkoihin.

Kehä 3 pitäisi suojata riista-aidalla. Sitäkään ei voida rakentaa, jos eläimiä on paljon, koska vaarana on niiden jääminen aitojen väliin. Ehkäpä riittäisi se, että aita olisi kehä kolmosen pohjoislaidalla. Tämä vähentäisi eläinten tuloa tiuhaan asutulle alueelle ja Espoon Keskuspuistoon.

https://www.lehtiluukku.fi/lehti/lansivayla/1.4.2020/242075.html

Jos viittaat ’tietyillä tahoilla’ riistakonserniin, niin ehkäpä näin on, mutta pätenee myös se, että ’joitakin voi huijata jonkin aikaa mutta ei kaikkia kaiken aikaa’.

On näköjään Espoon riistaviranomaisiin pesitynyt vihreä ajattelu. Niin kuin pääosin kaikille eteläsuomen asukkaille alkaa vihreät ajatukset olemaan liian hallitsevia. Paitsi suurpetojen osalta. Kauriskanta on jo niin suuri että on ongelma mihin ne joudutaan sijoittamaan.

Huomaa että vaihtoehto ei ole kannan rajoittaminen ja alentaminen vaan muu hömppä. Tämä uppoo hyvin asukkaisiin ja yleiseen mielipiteeseen. Kauriit ja muutkin eläimet  ovat söpöjä niitä halutaan nähdä eikä rajoittamistoimiin haluta ryhtyä. Nehän voisi sinne Espooseen siirtää vaikka pari susilaumaa niin ei tarvitsisi ihmisten kauriitakaan metsästää. Voitaisiin jatkaa ruokintaa vanhaan malliin.

Ennen rajan sulkeutumista oli silmiä aukaisevaa käydä Länsi-Uudellamaalla ja nähdä sikäläinen peura-tilanne. Jos pihassa aikoo jotain kasvattaa, korkea aita on ainoa mahdollisuus. Ennen aidattiin pihoja, jotta koirat pysyisivät tontilla. Nyt on korotettava aitoja, jotta valtion elukat pysyvät ulkopuolella.