Meidän yhteismetsä on vuokrannut maansa paikallisille 3:lle hirviseuralle, mutta jättänyt metsäkauriit pois sopimuksista, koska teemme yhteistyötä raumalaisen metsästäjän kanssa, joka hoitaa alueellaamme muuta riistakantaa ja myy metsästyslupia yms. joista yhteismetsämme sitten laskuttaa sovitusti ko. henkilöä. Yhteismetsän yhtenäinen pinta-ala ei riitä VHP:n saati hirven lupiin. Koitimme neuvotella paikallisten hirviseurojen kanssa sellaisen diilin, että yhtismetsällä olisi tietty kiintiö VHP:n suhteen omilla maillaan. Tämä kiintiö voisi muuttua metsästyskauden mittaan, riippuen siitä, että paljonko seuralla näyttäisi jäävän lupia käyttämättä. Tämä raumalainen metsästäjä olisi jo tuomassa aisakkaita ainakin euroopasta merkitseviä määriä ja kuulemma muualtakin päin palloa olisi halukkuutta tulla metsästämään VHP:aa. Osa surojen jäsenistä olis ollut suostuvaisia ko. sopimukseen, mutta pj;t olivat vanhoja jääriä, eivätkä halunneet ryhtyä moiseen, koska heidän mukaansa se olisi ollut ”liian monimutkaista ja hankalaa”. Pitänee hankkia lisää maita, jotta ei tarvitse neuvotella rautakankien kanssa ja saadaan kanta ainakin osassa satakuntaa taittumaan. On nuo metsät vaan vähän hinnan kiroissa täällä. En muista sellaista päivää, etten olisi edes yhtä peuraa nähnyt, kun töihin ajelen. Kuitenkin käyn lähes joka arkipäivä toissä metsässä (milloin mitäkin). Ihme kun en ole vielä päätynyt kolaritilastoja koristamaan. Ovat tainneet peurat oppia täälläpäin ainakin jossain määrin väisätämään liikennettä.

Näillä 3:lla hirviseuralla jää siis joka vuosi VHP:luvista melkoinen määrä käyttämättä.

Lisääntymistoimet estävät jahdin? Eivät estä. Tämähän on vain ihmisen päättämä asia. Lisäksi jos mitään ha/rajoitusta kautta seuratoiminnan tuomia rajoituksia ei olisi niin kyllä niitä työkseen tapettaisiin ja lihat myytäisiin. Aina löytyy riittävästi ahneita jotka ampuisi vaikka siitä ilosta, että eipähän jää muille.

Suorittava: ”Turha eritellä metsästäjiä ja maanomistajiakaan eri kastiin , kun riistaa ruokitaan avokätisimmin juuri metsästävien maanomistajien tiluksilla ja seuroihin pääsevät vain maanomistajat.”

Tuo on totta. Metsänomistuksen tavoitteet on tunnetusti monimuotoiset, joten metsän omistaminen on huono indikaattori. Kyse on lähinnä kai jaosta metsästyksen harrastajat ja muut. Lisäksi vaikuttaa osaaminen. Ei kaikille metsätalouden harjoittajillekaan ole selvää edes biologian perusasiat, joten metsästyksen edunvalvonnan propaganda uppoaa tehokkaaasti.

”Tuo uho ,että pakastimet alkaisivat täyttyä ,jos metsästys vapautettaisiin joutaa ajatuksena kuolleitten joukkoon. Jolla on todellista halua ja kykyä ottaa elukka hengiltä ,on metsästysseurassa. Muut ovat niitä renkaanpotkijota.”

Minäkään en ole vakuttuuttunut siitä, että metsästyksen vapauttaminen olisi mikään taikatemppu, jolla ongelmat ratkeaisivat. Kauriin kohdalla nähtiin, että seurat rajoittavat tarvittaessa metsästystä omilla säännöillä ja koska suurin osa hirvieläinten metsästäjistä kuuluu seuraan, seuraan kuulumattomat eivät tilannetta voi paikata. Lisäksi kun toisten mailla ei kuitenkaan saisi metsästää, käytännössä tarvitaan seuran vuokraama laaja alue. Vaikka omistaisi 1000 ha maata, se ei kuitenkaan ole yhtenäinen ala. Rajat tulee nopeasti vastaan. Täälläkin on puolet pinta-alasta peltoa, joille metsätalouden harjoittajalla ole mitään asiaa. Metsästyksen kannalta pellot kuitenkin ovat tärkeitä eli vuokrasopimukset tarvitaan.

Ongelma on siinä, että metsästäjät ovat tavoitteellisesti kasvattaneet kantoja mahdollisimman suureksi. Siksi en oikein osaa päättää, miten suhtautuisin puheisiin renkaanpotkijoista.

Sipilän hallitus olisi voinut asiaan vaikuttaa, mutta ei biotalouden kärkihankkeesta huolimatta laittanut biotalouden perusasioita kuntoon. Ministeri Lepän liian tiiviit suhteet metsästykseen sitoo toimintaa aivan kuten sama syy kahlitsee suorittavan ajattelun näissä kirjoituksissa. Kansalle voidaan silti uskotella, että metsästyksessä on kyse eläinten määrän vähentämisestä, kun eläimiä ammutaan. On turvallisempaa ohjata keskustelua turvalliseen suuntaan ja siten tasapainoilla kettutyttöjen näkemysten (eläimiä ei saa tappaa) kanssa kuin tasapainoilla kestävästä biotaloudesta jotain ymmärtävien näkemysten kanssa. Se keinulauta kun olisi varsin heikosti tasapainossa. Ja nyt kun peurojen osalta on päästy tavoitteeseen eli käsiin räjähtäneeseen määrään, voidaan miellyttää lähes kaikkia ja kertoa tehostetusta metsästyksestä. Eli luodaan kansaa yhdistävä ongelma, jotta päästään ratkomaan sitä ja olla tarinan sankari. Tuttu juttu politiikasta, kun kannatus sukeltaa.

Hyvä olisi sekin, jos kauriin kevätmetsästyksen sääntöjä laajennettaisiin myös valkohäntiin. Tärkeintä kuitenkin olisi, että valtiovalta eli eduskunta ja hallitus ottaisivat asiaan kantaa ja ottaisivat tavoitteeksi hirvieläinten määrän pitämisen kestävällä tasolla. Ns. kannustimia kyllä löytyy, jos näin halutaan. Tällä hetkellä homma keskittyy keskusteluun siitä, kuka on syyllinen, vaikka pitäisi keskittyä tekemään asialle jotain.