Mielestäni osa Pohjois-Amerikan vhp-tutkimuksista on sovellettavissa meille: tieto lajin biologiasta ja sen roolista punkkivälitteisten tautien ekologiassa perustuu pitkälti Yhdysvaltojen koillisosissa Lymen alueella tehtyyn tutkimukseen alkaen 1980-luvulta. Ei ole tarpeen toistaa tätä tutkimusta saati vedota tietämättömyyteen, kun ei haluta lajia torjua. Kun vieraslaji sopeutuu jonnekin yhtä hyvin kuin meille, vaikutukset paikalliseen ekosysteemiin voivat olla laajat ja arvaamattomat, eli varovaisuus niiden kanssa olisi kyllä paikallaan, kuten Ruotsissa on ymmärrettykin.

Planterin kuvia vertaamalla näkee selkeästi, että punkkitaudit keskittyvät rannikoille, jossa runsaimmat pienten hirvieläinten kannat ovat. Merkittävän poikkeuksen muodostaa Pirkanmaa, jossa on laaja vhp:n keskittymä. Jokin tuntematon tekijä tuolla alueella estää tautien leviämistä. Joko epidemia on sinne vasta tulossa tai sitten se ei alakaan. Vanhastaan tiedetään punkkien suosivan rannikoiden ja vesistöjen reuna-alueita, mikä voi liittyä joko ilmastoon tai eliöyhteisöön noilla alueilla.

Myyräkuume leviää ainoastaan metsämyyrän virtsasta, yleensä ilmateitse. Halkoliiterissä ja mökin siivouksessa voisi siis käyttää hengityssuojainta ja rättiä imurin sijaan ja muutenkin noudattaa hyvää hygieniaa. Myyräkuume ei yleensä ole tappava tauti, paitsi jos ihmisellä on tietty geenimuunnos. Konneveden tutkimusasemalla sattui muutaman vuosi sitten ikävä tapaus, kun aloitteleva israelilainen myyrätutkija menehtyi tautiin.

” Merkittävän poikkeuksen muodostaa Pirkanmaa, jossa on laaja vhp:n keskittymä. Jokin tuntematon tekijä tuolla alueella estää tautien leviämistä.”

Punkit kyllä ovat levinneet sinnekin. Lisäsin vielä edelliseen kommenttiini viitteellisen kuvan punkkien kokonaismääristä. Pirkanmaalla on kyllä punkkeja paljon, mutta ei yhtä vahvasti borrelioosin saastuttamia kuin rannikolla. Pitää myös muistaa, että mökkiläisten saama tartunta diagnostisoidaan useimmiten kotipaikkakunnalla, ei mökkipaikkakunnalla, siitä johtunee pääkaupunkiseudun suuri määrä.

Rannikon borrellioosia kantavat valkohäntäkauriit tuskin kulkevat Pirkanmaalle. Ilmeisesti borrelioosin pitäisi kulkeutua sinne esim muuttolintujen mukana, jonka jälkeen leviäminen tapahtuisi paikallisesti kauriiden punkkibusseilla.

Keksitään nyt tällainenkin teoria. Borrelioosi läviää pitkiä matkoja vain muuttolintujen mukana. Isojen lintujen muuttoreitit kulkevat rannikoita myötäillen. Etelästä tullaan tyypillisesti Hankoniemelle, levähdetään ja poimitaan borrelioosin saastuttamat punkit koipiin. Jatketaan joko Pohjanlahtea myötäillen  pohjoiseen tai Suomenlahtea myötäillen koilliseen. Näiden reittien varrella borrelioosi on lisääntynyt.

Planter ja AC ovat asian ytimessä. Siellä missä on paljon pieniä hirvieläimiä, on myös paljon punkkeja, mutta ei välttämättä punkkitauteja. Siellä missä on paljon myyriä, on myös paljon punkkitauteja. Pohjois-Suomessakin on toisinaan paljon myyriä, mutta ei vielä juurikaan punkkitauteja.

Olen itsekin mietiskellyt tuota muuttolintuasiaa. Kyllä linnuilla on tässä jokin rooli, mutta kuinka merkittävä, se tiedetään toistaiseksi heikosti. Metsäkanalintuja kuten teeriä on runsaasti, mutta niitä on tutkittu tästä näkökulmasta hyvin vähän. Muun muassa mustarastas on hyvä borrelioosin reservuaari, joten aivan täysin puhtaaksi omaa pihaansa ei voi saada.

Petoeläimillä on tautiriskiä lisäävien kasvinsyöjien (kauriiden ja myyrien) kantoja rajoittava ja tasapainottava vaikutus, joten niiden suosiminen ei ainakaan haittaa ja sillä voisi olla merkittävä suojaava vaikutus.

Annelihan nämä asiat tietää, mutta aina on mielenkiintoista spekuloida. Voisiko mennä näin?

Myyrä tai hiiri on se reservuaari, mutta pitkän matkan bakteerin kuljettaja lienee jokin muu.

Jos siellä Hankoniemellä puutiaisen toukka saa myyrästä veriaterian ja sen mukana borrelian, se kehittyy nymfiksi. Hanhi levähtää keväällä Hankoniemellä ja saa kinttuihinsa kyseisen nymfin. Hanhi kuppailee aikansa matkalla ja päätyy Liminganlahdelle lepäilemään.

Nymfi on matkalla  saanut hanhesta  veriateriansa ja pudottautuu maahan Limingassa. Nymfi tarttuu Limigassa myyrään ja tartuttaa siihen borrelian ja kasvaa aikuiseksi punkiksi, jossa on myös borrelia.

Aikuinen naaras tarttuu kauriiseen saa veriaterian ja kehittyy kantavaksi ja munii. Muniin borrelia ei taida siirtyä, eikä kauriiseen, mutta munista kehittyvät toukat voivat tarttua myyriin, jotka ovat borrelian kantajia.

Toukat kehittyvät myyrästä saadun veriaterian ja borrelian jälkeen nymfeiksi, jotka tarttuvat kauriisiin. Kauriit kuljettavat borreliaa kantavia nymfejä ympäriinsä ja pudottavat nymfit pitkin pitäjää. Ne kehittyvät borreliaa kantaviksi aikuisiksi puutiaisiksi tarttuvat ihmisiin ja tartuttavat borrelioosin. Myös borreliaa kantavat nymfit voivat tarttua ihmiseen ja tartuttaa borrelian.

Näin mielestäni punkkien levityksen lisäksi voi tehdä borrelian levityksen myös eläin, joka ei ole reservuaari, vai voiko?

Kiitos, toukka-asteen bakteeria en tiennytkään. Paha juttu, toukkaa on äärimmäisen vaikea huomata iholla ajoissa.

https://www.laakarilehti.fi/ajassa/ajankohtaista/uusi-infektioita-aiheuttava-bakteeri-loytyi-puutiaisilta/