Olen vuosien mittaan pannut merkille ,että pienet sorkkaeläimet pyrkivät karistamaan petoja kannoiltaan vierailemalla asuinalueilla. Tätä ne tekevät lähinnä ilvesten takia. Samalla löytyy myös syötävää.

Kuluneella viikolla lähes tusinan verran valkohäntiä luovi pyryssä ilvestä karkuun kylän toiselta reunalta toiselle järvenselkää pitkin. Muutama vuosi sitten todistin samaa olkkarini ikkunasta käsin kauriin kohdalla. Viime yönä kauriit olivat samoissa puuhissa ja ylittivät järven päätyen taloni nurkalle viereiselle puistotontille. Kolusivat viikon vastarannan rantavesakoissa , mutta vaihtoivat maisemaa ,kun ”katti” tuli liian liki. Eväs on haettava sieltä ,mistä sitä helpoiten ja turvallisesti löytyy. Riistaruokinta on näillä nurkilla tauolla.

Useita punkkeja keräilin nuoruus-ja lapsuusvuosinani iholtani metsäreissun jälkeen tai haettuani hevosen haasta. Silloinen koirammekin oli alvariinsa punkkien kuppauksen kohteena. Ei siis mikään uusi tuttavuus kohdallani. Vuosiin en ole kuitenkaan kohdannut ainuttakaan.

Valkohäntäpeurat ja metsäkauriit valtaavat pääkaupunkiseudun metsiä, pihoja ja puistoja vauhdilla!! Ja otaksun että 2–5 vuoden sisällä meteli kovenee rajusti, kun elikot syövät kukkapenkin Espoon kultahammarannikolla, kaluavat ja tallovat  kaupunkien vihrpeukaloille vuokraamien viljelijäpalstojen satoa ja ruokailevat myös siirtolapuutarhojen istutuksilla ja kylvöksillä.

Tässä kuussa näin ensi kertaa kahden kauriin jäljet pijallani Hki.n pohjoisoissa Puistolassa. Läheisellä lintuharrastajien ylläpitämällä ruokintapaikalla näin pähkinänakkelin ensi kertaa elämässäni, isompi ihme olivat kaksi vh-peurtaa, jotka olivat ruokinnalla ja toljottivat minua japientä Helmi -koiraani 25 metrin päästä ja käveltyämme kohta lähtivät lontustelemaan sivummalle.

Hkin keskuspuiston laajoilla pellilla näin juuri eennen ensiliumia 9 vh-peuraa ja 7 kaurista syömässä. 100 metrin päässä elikoista käveli ja pyöräili ulkoilijoita, mutta elikitten ruokarauhaan heillä ei ollut vaikutusta.

Kanta sakenee kovaa kyytiä eikä viheralan ammattilaisten ja pihapuuhajien kasveilla ole kohta mitään rauhaa, rusakoita ja villikaneja on nyt liikkeellä paljon, loppusuvesta paljon enemmän.

Eli kohta alkaa yl.osastoissa kova marina. Sitä saattaa tehostaa mahdollinen punkkien levittämä tautiepidemia. Ampuahan elikoita ei saa meillä, esim. Berliinissä ammutaan paljon villisikoja.

Ruokinnan vähentämisen kääntöpuoli alkaa näkyä pääkaupunkia myöten. Valkoposkien lisäksi pääkaupungin riemuihin alkavat osallistumaan myös nälkää näkevät valkohännät. Ratkaisuksi pulmaan esitän ,että äänestäkää Kärnää!

Meillä ollaan sen verran opittu ,että lintuja(ja oravia) ei enää ruokita. Se puukin ,jossa ruokinta-automaatti monta vuotta keskellä takapihaa roikkui ,on varmuuden vuoksi kaadettu. Suosittelen muillekin.

Metsäpuolella en ole pitkään aikaan ruokkinut riistaa paitsi toissa syksynä. Silloin vein pussillisen naapurin lahjoittamia puusta pudonneita omenia kavereiden ruokintapisteelle. Rikos lienee jo vanhentunut.

Periaatteeni on ,että ne jotka ruokkivat ,metsästävät ja ne jotka eivät metsästä ,eivät ruoki. Valkohäntiä ei ole tarvinnut ampua lähes 20 vuoteen. Sujuvasti niitä kuitenkin katselen. Metsästyksen yhteydessä pienet sorkkaeläimet ovat pysyneet visusti minulta piilossa.

Jaksamista sinne ruuhkasuomeen…ja kärsivällisyyttä pienten sorkallisten suhteen! Kärnä voi tuoda lievitystä tuskaan.

Ei ruokita lintuja  , koska ne ovat terveysriski. Isommat ja pienemmät jyrsijät viihyvät myös ruokintapaikalla. Niitäkään ei tarvita pihapiirissä.