Kaukaa näkee huonommin, läheltä paremmin. Arvostelu tuntuu helposti kääntyvän asian esittäjien arvosteluun, eikä itse asiaan. Sillä on tietysti helppo hävittää varsinainen asiallinen keskustelu. Lieneekö se sitten tarkoituskin….viitataan vaikka muihin palstan keskusteluihin.

Täällä meidän alueella maanomistajat ovat toimineet hyvin asiallisesti. On esitetty huoli sekä alueen niille kansanedustajille joiden on ajateltu ymmärtävän huoliamme, sekä etujärjestölle. Jo kymmenen vuotta sitten, kun näimme, että tässä on käymässä huonosti. Itse en pysty ymmärtämään, että syypäitä tilanteeseen olisivat maanomistajat, eikä riistakeskus sekä sitä ohjaava ja valvova maa-ja metsätalousministeriö, joilla on vastuu riistapolitiikasta ja vahinkojen pitämisestä ”kohtuullisina”.

En näe väärän puun haukkumisena, kun vaaditaan vastuullisilta toimenpiteitä. Melkoinen fakiiri täytyy olla, joka tämän asian kääntää päälaelleen ja maanomistajien syyksi. Muistutetaan nyt vielä, että riistakeskukseen kuuluva alueellien riistaneuvosto käveli täysin yli maanomistajien kannan, mikä pitää lain mukaan ottaa huomioon päätöksen teossa. Niillä alueilla missä ei päästä riistaneuvoston asettamiin tavoitteisiin, pitää vastuullisten tahojen myöskin selvittää miksi ei ja miten tilanne korjataan. Tuskin asenne on erilainen pienempien hirvieläinten suhteen.

Kyllä pääpäsmäröijä ja suhteiden säröttäjäksi, jois sellaisia on, pyrkijä löytyy ainakin täällä toiselta puolelta. Iso riistaherra toteaa, että maanomistajien vaatimukset ovat kohtuullisuudesta ovat kohtuuttomia. Kuka tai mikä on yhteistyökyvytön? Valvovalta maa-ja metsätalousministeriöltä ei saanut vastausta miksi se siunaa tällaisen toiminnan. Se vaan siunaa.

Tässäkin linkin jutussa kaivataan valkohännille luvattua kannanhoitosuunnitelmaa vuonna 2018, koska sillloin ei saatu riittävästi lupia kannanhoitosuunnitelman puuttumiseen vedoten. Kohta eletään vuotta 2023, eikä sitä vieläkään ole. Ei ole mitään hajua minkälaiseen ”kannanhoitoon” pyritään haitallisen vieraslajin suhteen. Maanomistajako on syyllinen tilanteeseen?

https://www.maaseuduntulevaisuus.fi/metsa/dc31abde-6e67-5b8a-89c6-5d36ab9d344a

Ilmankos tilanne ei ole kenenkään hallinnassa, kuten suorittava porraskin on viisaasti kirjoittanut. Hirvikannan hoitosuunnitelma saatiin paperille kahdessa vuodessa. Ei tämä ole maanomistajien ”kemiasta” kiinni, että tilanne on hallitsematon. Se on ”väärän puun” syy yksiselitteisesti, vaikka emme sitä hauku, vaan haluamme vastauksia.

Ongelman esiin tuonnissa en ole huomannut maanomistajien puolelta mitään ”päsmäröintiä”, kaikki ovat esiintyneet asialllisesti. Ei ole oltu juovuksissa, riehuttu ja rikottu paikkoja tai istuttu ”Mannerheimintiellä”. Kriittiä on annettu niin, että asia ymmärrettäisiin, mutta asiallisesti.

Minun on kuitenkin äärimmäisen vaikea uskoa vihjaukseen, että ongelmien esiin nosto olisi huonontanut tilannetta. Eli metsästäjät olisivat kostaneet ja nostaneet hirvieläinkantoja? En täälläpäin ole havainnut sellaista ”kulttuuria”. Itse olen hyvissä väleissä metsästäjien kanssa, mukana liikkunut ja omenoita olen heille antanut metsästysaikaan houkutusruokintamääriä (en traktorikuormallista).

Naapurin rouvakin puutarhatuhojen jälkeen julkaisi paikallislehdessä kutsun, että kaikki metsästäjät ovat tervetulleita hänen rapultaan ampumaan peuroja. Tietysti on niitäkin, jotka eivät tykkää bambien tappamisesta, mutta monen mielipide on muuttunut ihastuksesta vihastukseksi kannan kasvaessa ja tuhojen tullessa omalle kohdalle.

Minusta on myöskin aivan asiallista varottaa muita alueita päästämästä tilannetta hallitsemattomaksi. Valkohäntä on pirullinen luupää, kun se oppii, että puutarhassa on maittavaa sapuskaa, niin miltei kaikki lähtee. Samaa polkua tallataan niin kauan kuin jotain löytyy. Nyt näkyy olevan raja purjon ja sipulin välillä, purjot syödään, sipulia ei….vielä.

Minusta on myöskin vaikea ymmärtää jatkuvasti esitettyä perustelua, että yksi ongelmainen hirvitalousalue on niin pieni, ettei sillä ole isossa kuvassa mitään merkitystä. Alueella asuville sillä on merkitystä, eikä asukasluku ei ole pienin.

Glan:n aimenkirjeestä:
”Metsästäjäliitto on todennut, että lupa-alueen minimikoon lasku merkitsisi suoneniskua metsästysseuratoiminnalle osan maanomistajista irrottaessa maansa omaan jahtiinsa..”

Tässäkö se ongelma onkin? Ei ole ikinä tullut pieneen mieleenkään, että irrottaisin alueen omaan jahtiin. Tietysti seuran toivoisin ja kannustaisin kaatavan niin paljon kuin mahdollista, mutta jos niitä luupäitä jää edelleen riesaksi tontille, niin pyytäisin ”konsultin” paikalle hoitamaan asian. Minua kiinnostaa ainoastaan vahinkojen ehkäisy, ei lihanhimo….sinä mielessä.

Eli kyse lieneekin seurojen sisäisestä köydenvedosta, siitä kenen ne peurat, arvokkaat riistaeläimet, ovat? Tämähän ei sitten ratkea koskaan, joten ”pillit pussiin” metsän ja maan viljelyn suhteen.

”Metsästäjäliitto on todennut, että lupa-alueen minimikoon lasku merkitsisi suoneniskua metsästysseuratoiminnalle osan maanomistajista irrottaessa maansa omaan jahtiinsa, seurue- ja koirajahtikulttuurin hiipumista sekä hajaannusta suunnitelmalliseen peuran kannanhallintaan tavoitteellisuuden puuttuessa johtaen tosiasiallisesti kannan kasvuun.

Lupahallinto ruuhkautuisi pahoin saadessaan moninkertaisen määrän lupaanomuksia käsiteltäväksi muodostuvilta pienalueilta, sillä riistakeskuksella ei ole resursseja merkittävästi kasvavan lupa-anomusmäärän käsittelemiseen.”

Onhan tuossa dramatisointiakin mukana. Tai vaikea on ennustaa, miten yleisesti alueet hajoaisivat, jos 100-500 ha pienalueita irrotettaisiin nykyisistä lupa-alueista. Jos sekä seura, että maanomistaja metsästäisivät samalla alueella, ainakaan nykyinen lupajärjestelmä ei sitä ymmärtäisi. Olisiko lupateknisesti mahdollista metsästää kaatoluvan alaista riistaa samalla alueella?

Suunnitelmallisuuden puute olisi varmasti todellisuutta, jos pienalueet yleistyisivät. Näkemystä alueen tilanteesta ei olisi kellään. Myös hajaannusta tällainen aiheuttaisi, koska seuran isomman alueen keskelle tullut pienempi alue rikkoisi yhtenäisen alueen ja vaikeuttaisi metsästystä. Samalla konfliktin vaara kasvaisi, koska rajapintojen määrä lisääntyisi ja esim. ajojahdissa koirat toistuvasti olisivat väärällä puolella. Myös koirien kouluttaminen vaikeutuisi. Metsätaloudessakin tavoitellaan kuviokoon kasvua, ei pienipiirteisyyttä. Sama toimii metsästyksessä.

Mikään ei tue näkemystä, että kaatojen määrä tällä menettelyllä lisääntyisi. Päinvastoin, käytännössä rhy- ja liittotason painostuksella on edellytykset toimia seuroissa, mutta ns. yksityiset ei sellaisesta välittäisi.

Byrokratian määrän vaikutus riippuisi alueiden määrästä. Myllykirjeessä oletetaan, että alueita syntyisi paljon. Mutta kuten totesin, en osaa ennustaa tätä asiaa.

Planterin tapauksessa kannattaisi yrittää poikkeuslupaa. Tätä kannattaisi myös luvan myöntäjän markkinoida ja suhtautua myönteisesti poikkeuslupiin, jos tavoitteena oikeasti on kannan leikkaus. Saatiinhan poikkeuslupa keinovalon ja valonvahvistimen käyttöönkin. En tosin tiedä, onko niillä merkitystä. Mustan maan aikana ammuttu peura karkaa pimeään metsään, josta sitä ei ilman koiraa löydä ja vain harvoilla on koira. Lumiseen aikaan tavallisella kiikarilla näkee ampua pimeässäkin.

Myllykirjeen taustalla on tietysti huoli seuratoiminnasta ja sen taloudesta sekä myös liiton tulevaisuudesta. Sen ei tarvitse antaa nyt aiheuttaa kateutta, koska taustalla on myös huoli peurakannan hallinnasta ja sehän tässä on ykkösasia.

Gla:n ensimmäiseen kommenttiin totean ,että käytin tapausta vain esimerkkinä siitä ,miten mo voi tilanteeseen vaikuttaa omatoimisesti jos vain aitoa kiinnostusta on. Kaava-aluella ei voi muutenkaan metsästää ,mutta mainitsemani vaihtoehto toimii harvempaan asutulla alueella.

Yksi maanomistaja ei paljoa ratkaise ,mutta esimerkki oli tarkoitettu nimenomaan niille ,jotka vaativat ,että maanomistajan on saatava poistaa omalla maallaan haittaa aiheuttavia sorkkaeläimiä. No problem, kun hankkii aseen ,liittyy seuraan ja keskustelee seuran kanssa ,miten temppu tehdään. Tarvittaessa siihen saa jopa opastusta ja kumppaneita projektia toteuttamaan. Samalla voidaan käydä läpi turvallisuusseikat ,jotta pyynti kohdistuu vain nelijalkaisiin ja kaksijalkaiset voivat liikkua ympäristössä turvallisin mielin.

”Gla:n ensimmäiseen kommenttiin totean ,että käytin tapausta vain esimerkkinä siitä ,miten mo voi tilanteeseen vaikuttaa omatoimisesti jos vain aitoa kiinnostusta on….. No problem, kun hankkii aseen ,liittyy seuraan.””

Et sitten lukenut linkin juttua Jumon saaresta. Isännällä oli kiinnostusta, ase ja seurassa ja kuusetkin syödään ja kukat terassilta. No problems?

Ei voi olla totta! Yritätkö vielä vaan selittää, että se on meidän maanomistajien vika, että täällä on liikaa hirvieläimiä?

Kuka tässä on maanomistajia syyttänyt? Kerroin vain mahdollisuuksista osallistua talkooseen.

Saari on poikkeava ympäristö ,jonka tilannetta ei voida yleistää. Onko tietoa siitä, hakiko esimerkin isännän seura poikkeuslupaa saarijahtiin?Se on haettava ,jos jahtiin mielii. Kritiikkiin on aihetta ,jos asiallisesti laadittu poikkeuslupahakemus on evätty.

Muutama vuosi sitten pirstalealueet poistettiin automaattisesti lupahakemuksista. Sen jälkeen on ollut mahdollista hakea poikkeuslupaa pirstalealueille esim. saarijahteja varten. Tässä varmasti seura on vahvemmilla verrattuna yksityiseen maanomistajaan.

Ei ole tietoa siitäkään ,kuinka tiheään asuttu saari on ja ovatko kaikki saaren asukkaat myötämielisiä metsästykselle. Ristiriidat tässäkin asiassa voivat estää poikkeuslupahakemuksen täytäntöönpanon.