”jos henkilökemiat eivät ole esteenä”

Erikoista lainsäädäntöä, jos noin toimii. Kuulostaa itänaapurin toiminnalta.

Jostain kumman syystä tunnen niitä metsästäjiä enemmän, jotka eivät kuulu hirviporukkaan. Yhden ainoan hirviä metsästävän henkilön tunnen. Kuulemma niin riitaista porukkaa, ettei muut halua osallistua siihen.

Metsäkauris ei ole henkilökohtainen ongelma, vapaata riistaa. En ole valittanut niistä. Kun niitä asettui nurkkiin, kilautin kaverille, että nyt pääset hommiin ja hän kävi poistamassa.  Sama resepti olisi hyvä vhp:llekin, jos niitä ei kukaan muu halua poistaa, niin maanomistaja voisi hoitaa homman…jos katsoo että haittaeläimet pitää poistaa.

Tässä ei oteta huomioon seurojen välisiä eikä seuran jäsenten välisiä henkilökemioita. Laissa pitäisi olla tietysti pykälä, jos ne ovat tulehtuneet silloin maanomistajalla ei ole mitään oikeuksia. Samoin, jos saaressa asuu hyväveliverkoston isokenkäinen jäsen, silloin paikallisilla muilla maanomistajilla ei ole hirvieläimiin mitään oikeuksia. Olisi hyvä, että reunaehdot olisi näin selkeästi laissa määritelty.

Miksi sitten metsäkauriitkin lisääntyvät valtakunnallisesti? Olisiko syy siinä, että yleensä vuokrasopimus on laadittu niin, että vuokralaisella on kaikki oikeudet. Silloin saattaa tärkeysjärjestys olla seuralle hirvi, vhp ja viimeisenä pieni luinen metsäkauris…jos vielä ehtii ja jaksaa. Useat seurat asettavat myös metsäkauriskiintiöitä jäsenille.

Taas käytännönläheistä näkökulmaa Gla:lta! Järjestelmä tarjoaa varsin laajat toimintamahdollisuudet , jos niitä halutaan tai osataan käyttää ja yhteistyökykyä löytyy.

Itseäni on hieman harmittanut se , että mutama mimimerkki on syyttänyt järjestelämää  virheellisin perustein ja jopa tietäen ja tahallaan oman mielipiteen tukemiseksi. Se ei ainakaan edistä edellämainittujen varsinaisia tavoitteita eli sorkkaeläinkantojen pitämistä hallinnassa. Osoituksena on kiihkeimmän päsmärin oman alueen tilanteen suistuminen huonompaan suuntaan uutterasta hämmentämisestä huolimatta. Muualla samoilla laeilla ,asetuksilla ja suosituksilla on edetty määrätietoisesti ja todistetusti kohti parempaa tilannetta maanomistajan kannalta.

Ongelmien ratkaisua kannatta tarkastella siellä ,missä niitä esiintyy ,ei siellä missä ne on jo ratkaistu. Typerintä on väittää ongelmien ulottuminen varsinaista ongelma-aluetta laajemmalle . Tukea ei siltä puolelta heru .

Täsmätoimenpiteet rajatulle alueelle tuottavat paremmin tulosta. Ruutia ei kannata tuhlata harakoille. Kun löydetään todelliset syyt mahdolliseen ahdinkoon , on ratkaisun löytäminen helpompaa. Väärää puuta saa haukkua tuloksetta vaikka maailmantappiin asti .

Itse asiaan sen verran ,että kuinka moni on pyytänyt pyyntiruokintapaikkoja mailleen ja samalla antanut tarvittaessa luvan käyttää ampuma-asetta alle 150 metriä lähempänä asuttua rakennusta?Näillä konsteilla saadaan helposti lisää pyyntipaikkoja ja tehoa metsästykseen lisäämättä lainkaan byrokratiaa . Riittää ,kun homma tehdään turvallisesti. Maanomistajan kannattaa olla tässä suhteessa aloitteellinen . Seurat eivät välttämättä tule mahdollisuutta kysymään. Melkoinen virhe tehdään tilanteessa ,jossa ulkopuolinen tilataan paikalle kysymättä ensin metsästysoikeuden vuokranneelta seuralta halukkuutta asiaan. Säröjä suhteeseen  mo:n ja seuran välille syntyy ,vaikka kyseessä olisi vain kauriiden poistaminen.

Metsästäjät eivät halua aiheuttaa tarpeetonta häiriöitä toiminnallaan ,joten pyyntipaikat sijoitetaan mahdollisimman kauas asutuksesta. Tämän vuoksi maanomistajan on oltava aktiivinen ,mikäli haluaa poistattaa sorkkaeläimiä pihapiiristään tai sen lähistöltä.

Suorittavan ylistyksestä huolimatta vedän vähän jarruja päälle, ettei mennä sivuraiteelle. Nyt siis puhutaan peuroista.

Suomessa ei taida olla aluetta, jossa peuraongelma olisi saatu hallintaan. Planterin mainitsemat alueet ovat kokonaisuudessa detaljitason juttuja, vaikka omalla kohdalla ottaakin päähän. Mutta muualla ei tilanne sen parempi ole, koska peurakantaa on tietoisesti kasvatettu liiaksi ja muualla yritetään edelleen kasvattaa.

On ihan hyvä jutella metsästyksen sallimisesta alle 150 m päässä talosta. Taimikon viereen tehdyn ruokintapaikan osalta en ole ihan varma. Jostain julkaisusta joskus luin (kuulostaa tosi vakuuttavalta, mutta ihan pätevä julkaisu tuo oli), että ruokintapaikka lisää riskiä taimikkotuhoihin muistaakseni 2 km säteella. Toisaalta houkutteluruokintoja on jo nyt paljon, joten tuskinpa tilanne uudesta paikasta pahenee. Toisaalta vaikka ruokintapaikalta ammuttaisiin vuodessa 10 peuraa, ei se mitään vaikuta. Peuroja pitää ampua alueelta reilusti yli tuoton verran. Jos metsästysmahdollisuuksia on kuten oletettavasti 90% peura-alueista riittävästi on, uusi kyttäyskoppi ei lisäarvoa kannanhallintaan tuo. Ei tosin mitään haittaakaan siitä ole ja tuohan tällainen tarjous lisää myönteistä ilmapiiriä.

Järjestelmä pitää siis sitouttaa siihen, että kantaa leikataan riittävästi. Enää ei voida mitään menneiden aikojen virheille, jossa kanta sai kasvaa holtittomasti. Suorittavan puheita siis haluan oikaista sen verran, että pullonkaulana ei yleisesti ottaen ole puute maanomistajien tarjouksista, vaikka toki aina poikkeuksiakin saattaa löytyä.

Kaurista olen pitänyt esillä esimerkkinä siitä, ettei maanomistajat kuvittelisi ongelman ratkeavan metsästysoikeuksia lisäämällä. Ainakaan minun mielestäni näyttö ei tue sitä, että valmiuksia harvennustalkoisiin olisi. Planterin käyttämä konsulttikin olisi varmasti metsästänyt jossain muualla, ellei olisi saanut kutsua omille mailleen. Nyt tuo saattoi siis olla nollasummapeliä. Tarvitaan lisää metsästykseen käytettäviä tunteja. Joko nykyisiltä metsästäjiltä tai sitten uusia metsästäjiä. Jos Planterilla on kauriita riesaksi asti omilla mailla ja ruhot viedään riistateurastamolle, mikä estää hankkimasta asetta ja osaamista metsästykseen?

Aseen omistavilla ja sen käytön hallitsevilla maanomistajilla on aina etulyöntiasema poistettaessa haitaksi koettuja eläimiä omilta mailta. Toimiin on mahdollista ryhtyä välittömästi lailliseen metsästysaikaan ,kun otus osuu paikalle. Sen verran kuitenkin kannattaa nöyrtyä ,että liittyy seuraan ja keskustelee toimintatavoista .Samalla voi kysellä koiraihmisten yhteystietoja niitä tapauksia varten ,kun saalis hyvästä yrityksestä huolimatta poistuu verta vuotaen paikalta .

Itse sain näin menetellen aika joustavasti toimivaltaa. Koira oli omasta takaa. Peura ja hirven vasa joutuivat pikaisesti tähtäimeen ,kun erehtyivät peltoaukealleni ruokailemaan. Edes 30 vuotta sitten ei tarvinnut vaivata ministeriötä eikä riistahallintoa. Hirviporukan myötämielisyys riitti. Nopeimmillaan pellolle eksynyt valkohäntä keikahti  alle puolessa minuutissa ensihavainnosta kotitalon sisäsaunan ikkunasta ammutulla laukauksella( perheen ”komentajan” suostumus) . Vaikutus oli välitön ja mielenrauha palautettu …ainakin vähäksi aikaa. Kädet joutui sotkemaan ,mutta homma toimi.Miksi tämä ei onnistuisi tänäkin päivänä?

Ruokinnan väitetään lisäävän taimituhoja. Näin saattaa käydä ,jos evästä on niukasti. Runsas ja monipuolinen ravinto metsästysaikaan pitää pienet sorkkikset poissa muualta haittaa tekemästä. Voi olla ,että pihapiirin istutuksekin saavat olla rauhassa , kun houkuttelevaa evästä on paremmin tarjolla vähän loitommalla. Ruokintaa voi ja pitää vähentää sitä mukaa , kun elukat vähenee.

Muutamien nimimerkkien vaatima täydellinen ruokinnan lopettaminen ennen kannan alentumista johtaa helposti eläinten ripeään levittäytymiseen alueille ,jossa on riittävästi ravintoa ja siinä sivussa saavat putarhakasvitkin kyytiä. Nälkään valkohännät tuskin nykyolosuhteissa suostuvat kuolemaan. Tässä tilanteessa ruokinta on vätttämätön paha ,joka on siedettävä . 80% saaliista saadaan ruokintapaikoilta tai niiden tuntumasta.