Gla, hyviä pointteja. Tarkoitus olisi tietenkin lisätä mahdollisuuksia eikä sotkea entisiä. Metsästävät ihmiset tietävät nämä paremmin kuin me ei-metsästävät.

Jokin idea kaatoluvan pinta-alarajoitteen purkamisen takana varmaan on ollut kun sitä on ehdotettu. Toisiko se mukaan nekin sirpalealueet jotka jäävät nyt kokonaan hyödyntämättä? Pitääkö 500 hehtaarin vuokra-alue olla rajoiltaan yhtenäinen palsta vai voiko se koostua pienemmistä osista? (Kiinteistökin voi koostua erillisistä palstoista, siis yksittäisen omistajan vuokra-alue.)

”Miksi seura vastustaisi vhp:n mahdollisimman tehokasta metsästystä. Miksi lahtivajaa ei voida käyttää jos siinä on ylimääräistä kapasiteettia.”

Ei seurat tihentymäalueilla metsästystä vastusta. Seuran tehtävänä on luoda edellytykset alueellaan metsästykseen. Tämä tarkoittaa organisoitua toimintaa, jonkun pitää hallita vuokrasopimukset, ylläpitää ampumarataa, lahtivajaa, muita tiloja, srva-toimintaa, koulutusta, suhteita paikallisiin, hakea kaatoluvat ja raportoida niistä, pyörittää ry:n edellyttämää kokouskäytäntöä + taloutta, suorittaa riistalaskentoja yms yms. Lista on todella pitkä, eikä seuratoiminnassa talkookäsiä ole koskaan liikaa.

Jos nyt tulee tälle alueelle toimijoita, jotka erottautuvat omaksi pienalueeksi ja rikkovat siis seuran yhtenäisen alueen, se ei todellakaan palvele seuratoiminnan etuja. Tämä pienalue ei osallistu em. seuratoimintaan, vaan pyrkii vapaamatkustajana hyötymään siitä, mitä varten seura on olemassa. Kun lisäksi vieraan päästäminen seuran tiloihin edellyttää, että joku seuran jäsenistä avaa ja sulkee ovet sekä tarkastaa ja valvoo, että vieras käyttäytyy asiallisesti (mm. siivoaa jälkensä, laittaa tavarat paikoilleen, eikä vie mitään mennessään), ei kenelläkään ole tähän aikaa tai motivaatiota. Kuvittele itsesi vuokraamassa autotalliasi. Soitan, että tulen nyt vaihtamaan autooni öljyt. Onhan ovet auki. (Mitä, olet töissä, etkä voikaan tulla paikalle???)

”Tarkoitus olisi tietenkin lisätä mahdollisuuksia eikä sotkea entisiä.”

Tämä pitäisi olla tavoitteena, mutta tuntuu usein unohtuvan. Aivan kuten jk:lla halutaan korjata jaksollisen puutteita eli luopua aukoista ja kalliista uudistuskuluista, mutta ei huomioida uuden keinon tuomia uusia ongelmia verrattuna vanhan menetelmän saavutuksiin.

Ylipäätään haluan kysyä taustaa lisämahdollisuuksille. Rajoittaako metsästysmahdollisuuksien puute metsästystä? Minun maillani on seuralla tuhansien hehtaarien hirvilupaehtojen mukainen yhtenäinen alue käytössä. Eiköhän se tarjoa mahdollisuuksia riittävästi. Jos jonkun mielestä mahdollisuuksia ei ole, pitää esittää perusteltu selvitys asiasta. Kevyt heitto, että ”mä voisin alkaa metsästää, jos se olis luvallista” ei oikein riitä. Teoriassa lumiseen aikaan ruokinta- ja kyttäyspaikan voi tehdä väljäksi hakattuun paikkaan, kunhan viereen pääsee autolla tai auratulle tielle on sellainen matka, että umpihangessa jaksaa ruokintapaikkaa viikoittain huoltaa ja raahata ammutut peurat 100 m pakolaukan jälkeenkin tien varteen. Ja ampumasuunta on turvallinen, eikä naapurissa ole taloja 150 m etäisyydellä. 10 ha metsäpalsta riittää tähän hyvin. Mutta lisäisikö vai vähentäisikö se metsästystä, onkin eri asia. Moniko peuranmetsästyksestä haaveileva metsästää kauriita tai edes rusakoita? Jos ei, niin miksei? Entä miksi ei kuulu seuraan, jolloin voisi metsästää peuroja?

Maattomat vieraspaikkakuntalaiset ei pääse seuraan, mutta ei ne muutenkaan voisi metsästää eli tähän ei muutos toisi apua. Enkä minä sellaisia edes ilman valvontaa mailleni päästäisi. Valvottuna homma ei toimi eli se siitä.

”Metsästävät ihmiset tietävät nämä paremmin kuin me ei-metsästävät.”

Ylen tai hesarin keskustelussa ei-metsästävillä on selkeä käsitys asiasta, eivätkä nämä voi käsittää metsästäjien näkemyksiä.

”Jokin idea kaatoluvan pinta-alarajoitteen purkamisen takana varmaan on ollut kun sitä on ehdotettu.”

On helppo keksiä muutoksia, kun ei tarvitse ottaa vastuuta muutoksen toimivuudesta. Toistan itseäni, mutta ensin pitää määritellä pullonkaulat. Sen jälkeen niihin voidaan puuttua. Mitään asiaa ei voi kehittää ilman tätä prosessia. Muuten tulos on sama kuin heittäisin tikkaa. Kympin pinta-ala on aika pieni osa taulun kokonaispinta-alasta. Se kuvaa suoraan todennäköisyyttä.

Aivan. Ainakin se voisi kannattaa selvittää, kuinka suuri osuus pinta-alasta on nyt metsästyksen ulkopuolella johtuen 500 hehtaarin yhtenäisen pinta-alan vaatimuksesta luvalle.

Ihailtavaa perehtyneisyyttä Gla:lta! Uudistuksia tarjotaan paljonkin ,mtta niiden toimivuudesta ei olla valmiita ottamaan vastuuta. Helpointa on syyttää hallintoa , vaikka Gla:n mainitsemat pullonkaulat ovat ihan muualla.

Yhtenä esimerkkinä pullonkauloista on ,että seuroja on kehotettu päivittämään sääntöjään paremmin nykyaikaa ja tilannetta vastaavaksi. Ne on luotu aikoinaan torjumaan ristiriitoja ja erimielisyyksiä ja turvaamaan jäsenten tasa-arvoa. Inhimilliset tekijät, ahneus ja kateus, eivät ole poistuneet keskuudestamme tänäkään päivänä. Niitä suitsimaan tarvitaan selkeät säännöt , mutta nyt sääntöjä on pakko löysentää laajemman yhteisen edun nimissä.

Muun muassa valkohäntien sarviehdoista sanktiomaksuineen ja tarkasta lupien seuran sisäisestä kiintiöinnistä tasa-arvon nimissä olisi luovuttava. Muutos valitettavasti ottaa aikansa. Yhdistysten/seurojen säännöt ja niihin tehtävät muutokset on käsiteltävä demokraattisesti ja hyväksyttävä viranomaistasolla ennen ottamista käyttöön. Tämäkin prosessi voi pahimmillaan kestää vuosia. Mitä enemmän mielipiteet seuran sisällä poikkeavat toisistaan ,sitä kauemmin prosessi kestää ,jos kyse on seuran varsinaisten sääntöjen muuttamisesta. Seuran sisäisen metsästyssäännön voi muuttaa kevyemmällä menettelyllä. Millään ylemmän tason ”mahtikäskyllä” ei näitä pykäliä voi ohittaa. Tämä on unohtunut muutamalta tähän ketjuun toimimattomia esityksiä tehneeltä.

Paikallisella tasolla lopulta ratkaistaan ,mitä tehdään tai jätetään tekemättä. Laki antaa toimintaan jo nyt riittävän laajat mahdollisuudet  ,jos vain  tahtoa ja kykyä riittää. Ristiriitoja aiheuttavien esitysten kylväminen metsästäjien keskuuteen vie helposti toimijoilta sekä halun ,että kyvyn toimia halutulla tavalla. Ahneudelle ja kateudelle ei ole tilaa , jos halutaan tuloksia. Tämä tulee ”uusia avauksia ” tekevien pitää kirkkaana mielessä.

PS. Maanomistajienkin mielipiteet jakautuvat. Jouduimme viikonlopulta ”seisontahsukkuun”. Olimme tuolloin noutamassa väärille jäljille eksynyttä hirvikoiraa yleiseltä tieltä ,joka sattui ohittamaan sellaisen henkilön pihapiirin ,joka eväsi metsästysoikeiden mailtaan. Eväämisen perusteena olivat leskirouvan mieltymys pieniin sorkkaeläimiin ja pari vuotta sitten tapahtunut seurafuusio.  Rouva ei halunnut nähdä maillaan kylän ulkopuolelta tulevia metsästäjiä. Se vaihtoehto ei tullut kuuloonkaan ,että seura ei olisi pitkään toimintakykyinen pelkästään oman kylän voimin. Kutsu tuonpuoleiseen on ollut viime vuosina vahva. ….tämä nyt vain oli yksi ,mutta ei ainoa esimerki haasteista ,joita tulee metsästäjille vastaan, edestä ja takaa. Yksi esimerkki alueiden pirstaloitumisen syistä kumminkin.