Kannan suuruutta kuvaava käyrä on tehty niin, että Luke on aloittanut kanta-arvioiden teon vuonna 2016. Sitä edeltävä käyrän osa on tehty jonkinlaisella takaisinlaskennalla, eli miten  kannan on pitänyt kehittyä, että on päädytty 2016 tilanteeseen.

Samoihin aikoihin kun Luke aloitti arvioinnin lupailtiin, että tehdään valkohäntäpeurakannan hoitosuunnitelma. Joskus kyseltiin riistapuolelta missä viipyy (OL3 virus?), ei ole kuulemma ollut tarvetta, kun kanta on kehittynyt suotuisasti ilman sitäkin. Liikenneonnettomuuksien lisäksi muita haittoja ”ei ole huomattu”.

https://yle.fi/a/3-7281721

Niin varmaan kehittyy suotuisasti, sillä kantaa arvoidaan havaintojen perusteella, mutta havaintoja ei kirjata arvioinnin edellyttämällä tavalla. Minkä organisaation pitäisi huolehtia siitä?

Meillähän on kannanhoitosuunnitelmat hirvelle, karhulle, sudelle, ilvekselle.. kaikelle muulle suurriistalle, mutta ei kaikkein runsaslukuisimmalle, valkohäntäpeuralle. Eikö olekin erikoista!

Kaikkea muuta suunnitellaan, mutta ei kannan hallintaa. Ylärajan määrittelee ainoastaan”sosiaalinen paine”, kun peltiä rytisee yli kansan sietokyvyn, niin sitten puretaan tihentymiä.

Varmaan tulee taas kuraa niskaan ja haukun väärää puuta, kun osoitan sormella maa-ja metsätalousministeriötä ja riistahallintoa, että niiden olisi pitänyt ja pitäisi lain mukaan huolehtia, että vahingot ovat ”kohtuullisia”.

Ei näin:

MT 23.11.2022
Työnimellä ”Kestävään valkohäntäpeurapolitiikkaan” käynnistetään selvitys, jonka on määrä valmistua helmikuussa 2023, tiedottaa maa- ja metsätalousministeriö. Selvityksen toteuttavat agronomi Esa Härmälä ja VTM Lauri Kontro.

Selvityksessä valkohäntäpeuran roolia arvioidaan eri näkökulmista ja kuullaan myös sidosryhmien näkemyksiä. Näkemyksiä halutaan kuulla muun muassa valkohäntäpeurakannan säätelystä ja hallinnasta, sekä niihin liittyvistä tavoitteista ja kehittämistarpeista riistanhoidon, ympäristönhoidon, luonnon monimuotoisuuden sekä ruokakulttuurin ja matkailun sektoreilla.”

Nyt suoritetaan selvitys, jonka tekevät maa-ja metsätalousministeriön kulttuurin mukaisesti riippumattomat? selvitysmiehet, jotta kenelläkään ei olisi ”oma lehmä ojassa”.
Lauri Kontro, entinen metsästäjäliiton puheenjohtaja
Esa Härmälä, hirvieläinmetsästyksen harrastaja

Olisiko esimerkiksi ”ruokakulttuurin” tilalle voinut varovaisesti ehdottaa vhp:n roolia viljelys- ja taimikkokulttuurissa?

Sitkeästi ollaan tarjoamassa pinta-alarajoituksista luopumista valkohäntäpeuran kohdalla. Alueiden ja seurojen on riittävän oltava suuria ,jotta kymmenientuhansien saalismäärät saadaan kaadettua. Pienistä seuroista loppuu puhti suuren urakan edessä. Isommilla seuroilla on laajemmat resurssit ja monesti myös parempi osaaminen ja taloudellinen tilanne selvitä isoista haasteista. Yksittäisen villen tai kallen vaaniminen metsäpoluilla ei suurta lovea peurakantaan tee. Villistä toiminnasta aiheutuvat ristiriidat puolestaan vievät helposti kehitystä ihan eri suuntaan ,kun toivotaan.

Valkohäntien levittäytymisellä on turha pelotella Keski-ja Pohjois-Suomen asukkaita. Haittoihin on näillä alueilla pitkä matka. Suhteellisuudentaju on syytä säilyttää tässäkin asiassa. Mittasuhde-ero selviää kaatotilastoista Varsinais-Suomessa on tähän mennessä kaadettu 12 000 valkohäntää. Keski-Suomessa runsas 200. Paikkakunnallani käytetty 12/80 pyyntiluvasta.

Kannanhoitosuunnitelma on valkohännillekin tulossa ja on jo kokeilukäytössä tiheimmän kannan alueella. Vastaavan suunnitelman saaminen toimivaksi käytännöksi kesti hirven kohdalla runsaat kymmenen vuotta eli siihen on syytä varautua pienemmän sorkkaeläimenkin kohdalla. Kokonaan eri asia on ,riittääkö kaikilla motivaatio vuodesta toiseen jatkuvaan teurastusurakkaan.

Minäkään en ole vakuuttunut siitä, että pinta-alarajoituksen pienentäminen/poisto olisi ratkaisu asiaan. Kaipaan analyysiä peuran metsästystä rajoittavista tekijöistä. En muutosta muutoksen vuoksi. Kun aktiivit ovat jo nyt seuroissa, ei ulkopuolisia ole tulossa mukaan tämän muutoksen myötä.

Lahtivajan vuokraus vieraille tuskin houkuttelee. Kyse on kalliista tilasta, jossa käsitellään elintarvikkeita ja jota pitää käyttää oikein. Vieraiden vahtiminen söisi vastaavan määrän aikaa seurasta, eikä seuran intresseihin kuulu palvella seuran ulkopuolisia metsästäjiä, jotta näiden ei tarvitsisi liittyä seuraan ja jotta seuran ulkopuolisten alueiden käyttö mahdollistuisi.

Ainoa hyöty näistä keskusteluista on siinä, että se ylläpitää metsästäjien painetta ratkaista ongelma itse. Pelkona on se, että muuten joku muu ratkaisee sen eli valta siirtyy pois metsästäjiltä, eikä silloin tulos ole metsästäjien mieleinen. Ei välttämättä muidenkaan. Vähän kuten metsätaloudessakin neuvoja kyllä hesarin lukijoilta saadaan, mutta tilanteen paranemista en niiltä odota.

Visakallon kanssa olen samaa mieltä halusta levittää ja vahvistaa peurakantaa tihentymien ulkopuolella. Ruokinnan täyskieltoa en pidä ratkaisuna, koska syys-lokakuun jälkeen metsästys ilman ruokintaa muuttuu tehottomaksi. Mutta jokin avoin linjaus, johon sitoudutaan, pitäisi tehdä. Muuten tilannetta hyssytellään ja muutaman vuoden kuluttua ihmetellään, mistä riittää metsästäjiä hallitsemaan yllättäen paisunutta kantaa.

Ilmeisesti painetta on saatu nostettua, kun tämä kahden tietäjän ryhmä on perustettu.

Kalliissa lahtivajasss voitaisiin teurastaa maksua vastaan palveluna.

Miksi seura vastustaisi vhp:n mahdollisimman tehokasta metsästystä. Miksi lahtivajaa ei voida käyttää jos siinä on ylimääräistä kapasiteettia. Näitä kysymyksiä on hyvä pohtia ennakkoluulottomasti.