En olisi aivan noin jyrkkä; julkinen keskustelu lisää suuren yleisön tietämystä ongelmasta ja lisää painetta riistakonsernia kohtaan ratkaisujen löytämiseksi. Harvoinpa ratkaisut löytyvät keskustelusta – kyllä ne on asiassa mukana olevien toimivaltaisten elinten itsensä etsittävä. Me katsomossa olevat voimme vain jupista, mutta sitä ainoaa keinoa kannattaa sitten käyttääkin mahdollisimman tehokkaasti.

Eiköhän ne siirry sinne, missä ruokaa löytyy. Välivaiheessa menee joukko lampaita ja poneja.

Gla: pitäisi määritellä yhteinen tavoite peurakannalle, johon pyritään

Tämä on alueellisen riistaneuvoston tehtävä. Nyt kun ne eivät hoida sitä aivan toivotulla tavalla, keskustelu on vyörynyt julkisuuteen. Korjaavat toimet tapahtuvat kuitenkin edelleen nykysysteemin puitteissa neuvostoissa ja ruohonjuuritasolla seuroissa.

Käytännön toimintaa helpottaisi, jos luovuttaisiin kaatoluvan 500 hehtaarin minimipinta-alasta kokonaan. Paikallisesti olisi näin joustavaa järjestää ampumapaikkoja. Vaikka Manu Soidinmäen (Eränkävijät) tapaan: omalle pellolle kasa ruokaa ja kasan taakse valkoinen lakana että näkee kohteet.

Minäkin haluaisin johonkin perustuvan arvion siitä, mikä on realistinen potentiaali ns. villeillä metsästäjillä. Nyt heitellään tätä ratkaisuna asiaan, vaikkei tiedetä edes vaikutuksen suuruusluokkaa. Siksi pitäisi tarkastella kannan tavoite ja sen jälkeen pohtia, riittääkö nykyisen metstyssysteemin paukut siihen, vai tarvitaanko apuja.

Oma näppituntuma on, ettei seuraan kuulumattomat merkittävää määrää peuroja saisi nurin. Homma vaatii aika paljon muutakin kuin vain kävellä kivääri selässä pellon reunaan. Puhumattakaan niitä, joilla ei edes kivääriä ole.

Metsästäjillähän ei ole tällä hetkellä ongelmaa, tavoitteet on asetettu ja niitä kohti mennään. Mutta riittääkö se muulle yhteiskunnalle. Nyt vaaditaan peurojen vähentämistä, mutta vaatimuksia ei ole yksilöity muulla tavoin kuin että peuroja pitää vähentää ja joidenkin mielestä hävittää. Se ei ole täsmällinen tavoite, eikä keskustelua tavoitteen muuttamisesta ole sellaisella tasolla, jolla olisi päätösvaltaa, edes käyty. Kuten suorittava toteaa ja jota itsekin edellä sanoin, aika menee tyhjän pyörittämiseen. Pinta-alaraja ei vaikuta tavoitteeseen.

Kuten Sulli selventää, potentiaalista apua kaatourakkaan voisi olla saatavissa pienten maatilojen omistajilta ja vierailijoilta. Vierailijoiden osalta ei siis puhuta mistään kommandojoukoista, vaan metsästystä jo harrastavista ns. maattomista. Miten heidän potentiaalinsa voi varmasti selvittää muuten kuin poistamalla esteitä osallistumisen tieltä – kyselytutkimuksellako?

Peräänkuulutatte keskustelua. Jos keskustelua tavoitteiden asettamisesta käytäisiin, kenen sitä pitäisi käydä ja missä yhteydessä? Eikö keskustelut Suomen Riistakeskuksessa ja alueellisissa riistaneuvostoissa riitä? Siellä on jo koolla kaikki sidosryhmät niissä kuulemisissa.