Suorittava porras: ”Kannattaa miettiä sitäkin , että mahdollinen talviruokinnan lopettaminen edistää peurojen leviämistä niillekin alueille , jossa niitä ei ole totuttu tapaamaan.Kun ravintoa ei löydy tarpeeksi ,siirrytään muualle ravinnon perässä.”

Kyllä sorkkaeläin ystävä löytää aina perustelut asialle kuin asialle. Tottakai talviruokinnan täydellinen lopettaminen on omiaan rajoittamaan peurojen kannan kasvua.

Taito se on tuokin, kun aina osaa todistaa että musta ei ole mustaa, vaan valkoista.

Terveisin: Korpituvan Taneli

Haitallista lajia saisi metsästää ympäri vuoden ja kaikkia mahdollisia keinoja käyttäen. Ruokinta tulisi sallia vain houkuttelutarkoituksessa, jotta päästään ampumaan.

En koe itseäni erityiseksi sorkkaeläinten ystäväksi . Jos tuntisin ,en niitä ampuisi .

Totesin ihan kokemuksen perusteella , että ravinnon perässä se sorkkaeläinkin liikkuu ja leviää .  Kestää aina kotvasen ennen , kun tajutaan , että elukka on ilmestynyt paikkakunnalle ja aiheuttaa mahdollisesti ongelmia. Vuosia kesti runsaankin kannan alueella , että saatiin aikaan päätös rajoittaa vhp kantaa.

Meillä tehtiin kannan rajoittamistoimet(pitäjätasolla) jo vuosituhannen vaiheen tietämillä , kun riistahalliinnosta tuli toive , että kanta ei saa kasvaa. Muualla silloin esitetty toive lienee kaikunut kuuroille korville.

Meillä on ongelmana juuri peurat, lauma pysähtyy parikertaa päivässä samaan paikkaan , ulostavat jokainen samaan läjään. Valtava läjä on ympärisöhaitta , vielä kun alue on vesistö ja pohjavesialue. Jos jotain tapahtuu niin saan vielä tuosta syytteen. Kuka nyt uskoo että peuroilla tuommoinen käytäntö, minua siitä syytetään että olen lannan kuskannut metsikköön.

Niin, peuran ampuminen vaatii ensin valmistelun kyttäyspaikan osalta ja yleensä sen omenakasan houkuttimeksi. Ihan joka suuntaankaan ei voi ampua ja maanomistajalta vielä mielellään lupaa, jos jotain pysyvämpää kyttäyspaikkaa aikoo järjestää. Sitten tuntitolkulla tyhjän istuskelua kopissa tai jakkaralla. Yleensä kaato tulee jo hämärässä ja ruhoa saa usein hyvänkin laukauksen jälkeen haeskella ja vedellä pusikosta autolle. Isompi otus ei edes sen perus perhecorollan takaloosterissa kulje. Tähän päälle suolistukset ja nylkemiset samalle iltaa. Muutaman päivän riiputuksen jälkeen ruhon paloittelu, pussitus ja pakastus.

Laukauksesta pakastukseen on aika urakka, useita tunteja. Jos sen toistaa vaikkapa kymmenen kertaa syksyssä, niin kyllähän se ihan päivätyöstä käy, saati jos sen tekee 50 kertaa syksyssä.

Kannan alas ampuminen olisi todella suuri urakka. Se vaatisi tihentymäalueilla lähes jatkuvaa päivystystä jokaisella kyttäyspaikalla. Kannattaa myös muistaa, että kaikkialla peuroja ei ole vielä liikaa, lumen määrä tuntuu rajoittavan kannan kasvua pohjoiseen. Ehkä.