Eilen juuri kuuntelin liki kahdeksankymppistä metsästäjäurhoa. hän tietysti jälleen jahtiin lähdössä. Lupia hirvien kaatoon ilmeisesti hänen puheidensa mukaan tusina ja peuroja kait 45 kpl. Nämä nyt hänen tietoaan, tiedä pitääkö kutinsa mutta tuli vain mieleen että kun suurin osa hänen ”lajitovereitaan” huitelee samoilla ikälukemilla niin mitähän lie tuostakin tulla. Muutama nuorempi on porukassa mutta niillekkin alkaa melkoinen savotta olla edessä ainakin jatkuvasti tuplaantuvasta peuralupamäärästä. Kyllä, olen vahvasti sitä mieltä että peura pitää täysin vapauttaa pyyntilupakäytännöstä ja myös vapauttaa kaikista metsästyksellisistä rajoitteista. Eli ampua saa aina ja missä vain kohdatessa kunhan ei ihmisiä ole vaaravyöhykkeessä. Tämä surkea tarina pitää saada nopeasti tolkulliseen tälliin.

Luehan Anneli ajatuksella edellisen sivun lainaukseni maastullin aihetta käsittelevästä jutusta.

Tehokkain tapa säännöstellä sorkkaeläinkantoja on lupamenettely ja sen avulla tehtävä ohjaus . Ongelmana on tällä hetkellä se ,että kaikki eivät hae riittävästi pyyntilupia. Varsinais-Suomessa 2/3 ristanhoitoyhdistksistä on hakenut lupia riittävästi ja 1/3 ei. Jälkimmäisten alueilla kantaa ei pystytä haetuilla lupamäärillä leikkaamaan.

Yksittäisten maanomistajien satunnaisilla metsästystouhilla maillaan ei olisi kärpäsen paskankaan merkitystä ,kun ollaan pyrkimässä yli 22 000 yksilön kaatomääriin vuodessa. Tähän tarvitaan vähän isompi yhteistyöhön kykenevä porukka.

Verkossa luettavissa oleva Metsästäjä-lehti n:o 5 sisältää hyviä käytännön ohjeita vhp-jahtia varten. Kannattaa Annelinkin lukaista. Kirjoituksista käy selkeästi ilmi riistahallinnon vahva tahtotila kannan leikkaamiseksi ja vahinkojen alentamiseksi. Tätä valitettavan moni on tälläkin palstalla epäillyt,mutta totuus poikkeaa melkoisesti ”ABC.n tietotoimistojen” arvailuista.

Samoilla lämpöisillä voi tutustua myös hirviasioihin edellä mainitun lehden verkkosivulla.

Lehtiin metsänomistajien rauhoitteluksi laitettu tahtotilakin on eri asia kuin aito halu pienentää kantaa. Voip olla mut voip olla olemattakin. Teot näyttää ei sanat lehdessä. Metsästäjälehdessä oli kyllä mainio sivu rauhoittamattomista eläimistä ja haitallisista vieraslajeista. Valkohäntäpeuran soisi siltä sivulta löytyvän. Eli että vaikka metsästysoikeus on vuokrattu niin silti metsänomistaja saisi sen aina kohdatessaan poistaa. Ja ei todellakaan mitään lupamenettelyä.

Myönnän, että Suorittavan tai muiden metsästäjien esittämät asiat vhp- tai hirvikannan hoitoon ovat nykyaikaisia, moderneja, keskustelevia jne..  Tilanne on kaikkiaan metsästäjäkunnalle mieluinen.

Jos kuitenkin oikeasti otetaan pari esimerkkiä niistä teorian ja käytännön eroista:

1930-luvun hirvikanta oli painettu alas, vaikka hirvi oli valtion eläin. Taloissa oli ehkä 10 lasta ja muuta väkeä lisäksi. Samalla oli noin 10 tuliasetta ja niitä käytettiin sen verran tehokkaasti, ettei hirvikanta päässyt kasvamaan.

Pääkaupunkiseutu ja nyt Tamperekin ovat kuohuksissaan valkoposkihanhista. Asiasta on keskusteltu, mietitty ja jahkattu vuosikaudet. Joidenkin mielestä ongelma on suuri ja joidenkin mielestä ongelmaa ei ole. Tosiasia on kuitenkin, että Tallinnassa ei ole valkoposkihanhiongelmaa, koska ylimääräiset hanhet päätyvät lautaselle.

Jahkaileva teoretisointi ja käytäntö ovat kaksi eri asiaa. Kahdella em. esimerkillä on kerrottu tilanteista, jossa asiat vain ratkeavat, kun niiden annetaan tapahtua. Vhp- tai hirviongelmakin ratkeaisi, jos niiden annettaisiin tapahtua.