”Kai metsästäjät osaa paikat katsoa, kun sopimuksessa on maininta oikeudesta raivata.”

Voivat katsoa , mutta todeta paikan soveltumattomaksi lähellä sijaitsevien asuinrakennusten tai liikenneväylien vuoksi. Kannattaa käydä palaveri paikanpäällä metsästäjien kanssa, niin homma selviää. Ihan asumusten nurkissa ei mielellään metsästetä vahinko-ja häiriöriskin vuoksi. Erikseen sopimalla ja isännän kanssa yhdessä suunnitellen sekin onnistuu.

…”tulee maanomistajalla olla oikeus ampua peura aina kun se pellolle tulee.”

Ei ole ongelma , kun liityt siihen seuraan. Saat käydä tarvittaessa  ampumassa niitäpeuroja muualtakin , jos intoa riittää.Kaverikin löytyy seuran soittolistalta , jos osuma ei olekaan paras mahdollinen ja saalis poistuukin pikaisesti tuntemattomaan suuntaan pelipaikalta.

Minä ainakin napsin seuran jäsenenä aikoinaan mailtani peuroja siihen tahtiin , kun niitä metsästysaikan sopivalle hollille ilmaantui. Öitä en niiden takia ruvennut valvomaan , mutta  tilaisuuden tullen pamahti. Neuvottelukysymys. Ei sen ihmeellisempi asia. Kun saalin käsittely oli hallinnassa ja ampumataidosta riittävät näytöt, ei moisen asian kanssa kauan tuusattu.

Peurat kuitenkin liikkuu sen verran, että mittakaavana ei ole yksi tavanomainen metsätila. Minullakin on rajanaapurissa pellolla (itse en omista hehtaariakaan peltoa, jossa peuroja voisi ampua) ruokintapaikka. Sieltä kai metsästäjät minunkin maillani vaikuttavat peurat ampuu, jos ovat ampuakseen. Toki vaikutelma on kuin kliseessä eli kaikki polut vievät ruokintapaikalle.

Metsissä lenkkeilyn perusteella ruokintapaikkoja on todennäköisesti muidenkin naapureiden alueella, niin paljon niitä on. Tuo vain nyt on ainoa, minkä tiedän.

Pitäisi tutkia sekin, missä määrin valkohäntäpeurat tuhoavat maassa pesivien lintujen pesiä. Tiedetäänhän peurojen syövän lintujen munia. Siinä tulee suuri vahinko jos tämä tuhoeläin koppelon pesälle sattuu.

Onko sitolkalla lähdettä tuohon eläinperäisen ravinnon käyttämiseen? Tämä ei oikein uppoa.

Anneli kirjoitti hirvi- ja peurakannan niputtamisen maksimimäärästä ja siitä, että niillä luvuilla ei susireviirillä enää kaatolupiin riitä. Niinhän se olisi.

Se, että sudet asetettaisiin ihmisten metsästysharrastuksen edelle vielä selvästi nykyistä enemmän – ei saisi minun kannatusta. Haja-asutusalueiden asukkaille metsästys on joillekin ehkä se ainut harrastus ja sosiaalinen kanssakäyminen muiden kaksijalkaisten kanssa. Siinä tapauksessa susireviiriltä lähtee metsästyksen harrastajat ja jättävät kotokylän tyhjäksi ja muuttavat johonkin lähiöön ja osa vaihtaa luontoharrastuksen kaikkivoipaan alkoholismiin. Ei ei ja ei.