Selekä on vihotellu kun pari pv männy iliman puunkuatoo,no ens viikolle on,tulukee mukkaan,voen laetella kuvan,hommia on !

Onko tämä nyt ymmärrettävä vahingoniloksi. Se suotakoon, jos joku siitä tuntee tulevansa onnelliseksi. Se on minusta selvää, että kunniamerkkejä tarinassa ei jaeta kenellekään – ei kenellekään!

Lukaisin muutaman rivin tuota Ranen siteeraamaa Kärkkäisen kirjoitusta – vähempiälyisten vahingonilo on ymmärrettävää, mutta että tuolta tasolta ja tuollaisena ajankohtana – ala-arvoista!

Toivottavasti tämä tarina käydään vielä analyyttisesti läpi, kun viimeinenkin luku saadaan kirjoitettua. Todella mielenkiintoista supisuomalaista metsähistoriaa, erinomainen tutkimuksen aihe ja josta kaiken järjen mukaan on oltava seurausvaikutuksia, jos oikeusvaltiosta puhutaan. Täysin oikeuden nykyisen lainsäädännön tulkinnasta riippumatta.

Talvisotakin käytiin monikymmenkertaisesta vastustajasta ja varmasta tappiosta huolimatta, oikeuksien puolustamiseksi. Seuraukset ovat olleet erittäin kauaskantoisia.

Aloitteesta sen verran, että ”Pirunpellossa” oli loppu hyvin – kaikki hyvin! Enemmän tykkään sellaisista sarjoista, että lopussa tulee hyvä mieli ja päätos on oikeudenmielinen.

Suuressa savoyassa oikeustajuni ei kokonaisuutenakaan hyväksynyt tilannetta. Konekauppiaan motiiveja en oikein ymmärrä, oliko rahan keruun lisäksi jotakin muuta? ”Oikeusvaltiossa” kävi jälleen niin, että oikeutta käytiin ja asianajajat hykertelivät – taisi siinä prosessissa osa kaatua ihan veronmksajillekin:(.

Kyllä, juuri noin kun Visakallo oli silloin miettinyt. Tuo oli selvää itellekkin alusta lähtien että tuohon kelkkaan en lähde. Turpiin tulo oli niin ilmiselvää ettei sentään tuollaisiin rahoja kannata hassata. Yritin täälläkin varoitella ja aika haukkumiset aina kyytipojiksi tuli. Niin varmoja oli oikeutukset korvauksiin Lahtosen kelkkaan lähtijöillä. Noh, jälkiviisaus on tietysti turhakelaji mutta aina pitää hiukan onnitella itteään kun onnistumisia tulee. Eihän tätä kovaa maailmaa muuten jaksa.