Keskustelut Metsänhoito Suunnistus ja metsänhoito

  • Tämä aihe sisältää 9 vastausta, 7 ääntä, ja päivitettiin viimeksi 3 vuotta sitten Jean S toimesta.
Esillä 9 vastausta, 1 - 9 (kaikkiaan 9)
  • Suunnistus ja metsänhoito

    Merkitty: 

    Tolopainen tuolla eräässä viestiketjussa heitti ilmaan, että kohta suunnistajatkin alkavat määräillä, miten metsää pitäisi hoitaa. Näin tuskin tapahtuu, koska aika lajin parissa tiedetään hyvin, että muitten mailla mennään aivan samoin kuin hirvestyksessäkin. Suunnistajissakin on muuten hyvin paljon metsänomistajia.

    Ajattelin kuitenkin avata asiasta ketjun, jos joku haluaa tietää, mitä suunnistajat toivovat, miten suunnistusten järjestäminen yleensä toimii tai jos joku haluaa ihmetellä jotain asiaa lajiin tai sen harrastajiin liittyen tai kaipaa johonkin vastauksia.

    Yritin hiukan itse miettiä, millaisesta metsästä suunnistajat yleensä pitävät ja millainen metsänhoito sellaista edistää. Pinnanmuodoille ja rehevyydelle ei tietysti voida mitään, ja aloittelijan/lapsen ja kokeneen huippusuunnistajan tarpeet ja toiveet ovat tietysti erilaisia. Monet suunnistajien tarpeista tai toiveista joko haittaavat metsänhoitoa hyvin vähän tai suunnistajan ja metsänomistajan tavoitteet voivat olla yhteisiäkin.

    Suunnistusmyönteistä metsänhoitoa voisi olla:

    – tarpeettomien ennakkoraivausten välttäminen

    – vanhojen tilakohtaisten kulku-urien jonkintasoinen auki pitäminen ja jättäminen maanmuokkauksen ja taimetuksen ulkopuolelle

    – isojen kokonaisuuksien harventaminen kerralla

    – männyn suosiminen

    – taimikoiden hoitaminen ajoissa

    – tuulenkaatojen putsaaminen pois aukkojen reunoista, ylipäätään tuulituhojen välttäminen hakkuiden suunnittelussa

    – lasten suunnistusten kannalta olennaista on, että maastoon saa noin 1,5 km pitkän turvallisen lenkin. Tämä voi syntyä osittain metsäautoteistä ja usein syntyykin, mutta jotain muutakin poluntapaista olisi hyvä olla. On siis parempi, jos oman tilan uraverkosto tekee lenkin kuin puumaisen rakenteen.

  • mehtäukko

    Mikäpä siinä. Maalaiskylillä on ainakin kaikkien etu, että jotain on. Uskon että mo:t ovat suopeita monenlaiseen, kunhan muistetaan marssijärjestys. Mehtäukon mailla on kelkka-ja patikkareitit. Suunnistus on niihin nähden melkein ei mitään.

    Ylimielinen määräily tai vahingon aihettaminen lopettaa monet ”hankkeet” alkuunsa.

    Metsänmies

    Jokaisen suuren toimeksiantajan (Torna, Enso ,MG, UPM, jne) työohjeissa on vaatimus, että kaikki polut ja muut vastaavat kulku-urat on pidettävä raivaustöissä puhtaana. Ammattimetsureille tuo ohje on mennyt jo niin hyvästi mieleen, että asiaa ei tarvitse edes miettiä. Eikä tarkoitus olekkaan vaikeuttaa kenenkään metsässä liikkumista.

    mehtäukko

    Käytännön metsätöissä ei tietenkään tahallaan kannata tehdä jäynää ulkopuolisten toiveille. Mutta mihinkään ylimääräiseenkään ei ole velvollisuutta. Korvausta vastaan käy sekin.

    Visakallo

    Jean S: ”– vanhojen tilakohtaisten kulku-urien jonkintasoinen auki pitäminen ja jättäminen maanmuokkauksen ja taimetuksen ulkopuolelle”

    Taajamien välittömässä läheisyydessä tällaisia säilytettäviä polkuja saattaa vielä ollakin, mutta syvenmältä maaseudulta ne hävisivät ihmisten myötä. Hirvien kulkureittejä on toki tullut tilalle.

    Jean S

    Joo, paljon on kaikenlaisia vanhoja yhteisiä teitä ja muita vastaavia, jotka vielä jotenkuten näkyvät maastossa, mutta usein häviävät tilanrajan kohdalla. Ajouriakin hyödynnetään juostessa, jos niissä ei ole pahoja painumia. Varsinaisia ”lehmipolkuja” ei tietysti enää ole.

    Periaatteessahan kuvion parhaaseen paikkaan tai niiden rajalle voi usein jättää jo maanmuokkauksen ja istutuksen yhteydessä käsittelemättömän uran, jota voi sitten hyödyntää omassa liikkumisessa ja ajourana myöhemmin.

    kmo

    Joskus takavuosina kisareitit menivät taimikon poikki ja jonkin verran taimia sotkeutui. Miten nykyään, merkitäänkö taimikot automaattisesti kielletyiksi alueiksi, vai pitääkö maanomistajan olla jotenkin aktiivinen jos uusia suunnistuskarttoja on tekeillä?

    Panu

    Suunnistustapahtumaan kysytään aina maanomistajan lupa ja maanomistaja voi kieltää taimikoille menon siinä yhteydessä. Asiaa on jonkin verran tutkittu ja jopa Jukolan Viestin kokoisen tapahtuman aiheuttamat taimikkovauriot ovat olleet vähäisiä.

    Gla

    ”Yritin hiukan itse miettiä, millaisesta metsästä suunnistajat yleensä pitävät ja millainen metsänhoito sellaista edistää.”

    Suunnistajia on paljon ja osa pitää nopeasta maastosta (esim. mäntykangas), osa hitaammasta ja vaativammasta (pienipiirteistä, näkyvyys huonompi). Riippuu suunnistajan ominaisuuksista (nopea juoksija vai tarkka suunnistaja), milloin oma suorituskyky suhteessa muihin on parhaimmillaan. Suunnistus on kuitenkin siitä hieno laji, että rastien väleillä tehdään reitinvalintaa. Kaikki ei juokse samaa reittiä, vaan usein löytyy muutama eri vaihtoehto. Myös tässä tulee henkilökohtaiset ominaisuudet esiin eli kannattaako kiertää nopeampaa reittiä pidempi lenkki vai mennä hitaampaa reittiä suorempaa.

    Veikkaan, että ylitiheästä taimikosta tai nuoresta metsästä ei monikaan pidä, samoin tällaisen kuvion raivauksen jälkeen risukkona moni mielellään sen kiertää.

     

    Jean S

    Taimikko piirretään suunnistuskarttaan käytännössä samalla merkillä noin 2-vuotiaasta noin 10-vuotiaaseen, eikä niitä sen takia automaattisesti kielletä. Käytännössä vaurioita ei tule enää sen jälkeen, kun mättääseen istutetut taimet ovat 30-40-senttisiä, koska ne näkyvät jo riittävän hyvin. Luontaisessa männyntaimikossa taas yleensä on tainta lukumääräisesti ihan liikaa muutenkin. Suunnistustapahtuman järjestäjä on vahingonkorvausvelvollinen siinä missä muutkin tahot.

     

Esillä 9 vastausta, 1 - 9 (kaikkiaan 9)