Tähän aihepiiriin en malta olla laittamatta lainausta tämän päivän Satakunnan Kansan yleisöosaston kirjoituksesta.Pistää miettimään monellakin tapaa. Näin:
Susi ei syönytkään mummoa:
Oli kaunis talvinen päivä. Keittiön ikkunasta katsoessamme näimme kahden ison koiran lähestyvän kiinni olevaa koiraamme.
Juoksin ulos ottamaan kiinni isoja koiria ihmetellen keneltä noin isot koirat ovat karanneet. Menin kohti koiria ja puhelin niille että tukaapa mummo katsoo onko kaulapannassanne nimeä kenen olette. Suurempi, leveäharteinen ja paksuturkkisempi asteli lähemmäksi. Ojensin kättäni jotta ylettyisin kaulapantaan mutta se lähtikin poispäin kaverinsa kanssa. Huusin miehelleni että juokse nyt perään jos vaikka saat kiinni. Mutta ei saanut.
Tuli mieleeni että ei kai ne mitään susia voineet olla. Soitin petoyhdysmiehelle joka tuli jälkiä mittailemaan.
Olivathan ne. Melko kookkaita susia. Uros se joka uskalsi tulla melkein minun luokseni. Naaras varovaisempana odotteli etäämpänä. Punahilkka-sadussa susi söi mummon. Mutta todellisuudessa näin ei käynytkään. Liekö ollut ystävä-susi.
allekirj. Mervi Kiviniltä. Pori

Tuollaisista yksilöistä on koirakin lähtenyt liikkeelle, paremmin ihmisten kanssa toimeentulevista yksilöistä. Helppo tuo napanuora on katkaista, kun yksikin koti/lemmikkieläin sukupolvi pääsee syntymään vailla ihmiskontaktia ja kasvaa sillein ensimmäisen vuoden ei niitä enää kesytetäkään. Kissojen kanssa sen huomaa kun ennenvanhaan pääsivät villiytymään joissakin paikoissa tuli siitä sitten kylätalkoot saattaa kanta kuriin. Minkä tahansa elikon sitä kotiin pentuna ottaakin on siinä oma kouliminen ennenkun pääsee itse luomakunnan herran ominaisuuteen.

Tarttee hirvet & porot kesyttää ja aidata. Niitä ruokkimalla saa omat lihat hankittua, luonnossa ne on kuitenkin villejä eikä päästä kontrolloimaan.

Haluatteko lisää mukavia yleisönosastolainauksia. No, tietenkin haluatte! Eli sama Satakunnan Kansa tänään:
Totuuden sana susipropakandasta.
Metsästäjien levittämä propakanda puree Satakunnassa. Jopa kotiäidit on valjastettu toitottamaan tätä täysin vailla todellisuuspohjaa olevaa mantraa. Jokainen koiran tassukin on muuttunut suden tassuksi ja tarinat voittavat jopa poroukkojen ahmatarinat. Susipelon lietsonnan voi rinnastaa kansan kiihottamiseen. Metsästäjät levittävät susipelkoa koska susi syö riistaa. Metsästäjät kyllä pelkäävät mutta pelko ei ole lapsista tai ihmisistä yleensä vaan siitä täyttyvätkö pakastimet ensi syksynä.
Riistaruokinta on yksi suuri syy miksi petoeläin tottuu ihmisen hajuun. Kun petoeläin nappaa saaliin ruokintapaikalta niin se tulee luultavimmin takaisin. Samalla se tottuu ihmisen hajuun oman ruokansa yhteydessä. Se voi hyvinkin ajaa yksinäisen suden kulkemaan ihmisen hajun luokse saaliin toivossa.Sudet elivät Satakunnassa ennen ihmistä. Susi kuuluu Suomen luontoon.
Tehomaatalouden tuotteilla ruokintapaikoilla ruokittu hirvikarja ei edes ole enää mitään villiruokaa vaan karjaa ja karja kuuluu navettaan. Kirj: L.Kumpulainen T:re
Kopsaaja yhtyy hänen näkemykseensä täydellisesti.