Tämä on aivan samantasoista keskustelua kuin minulle mökkinaapuri viesti että raja-aitamme metsän puolella on nähnyt ison kyykäärmeen. Hänen ehdotuksensa tai korjausajatuksensa, (miten vain halutaan) että hän ottaa hakettimen ja hakettaa kaikki risukon naapurin metsästä. Ehkä susillakin toimisi että kaadetaan kaikki metsät että niiden lymypaikat paljastuu. Tietysti myydään myös kaikki risut hakkuusta ettei vaan jää lymyämispaikkoja!  Sillä varmaan saataisiin kansantalouskin samalla nousuun (puujaloilla kuten ennenkin) ja sudet muuttaisivat naapurimaiden riesaksi. Ehkä jopa osa hirvieläimistäkin.

Susi ei tiedä mitään miksi lajitoveri makaa kuolleena. Se hyödyntää helpon evään ja syö sen.    Empä ole kuullut tuotakaan. Tuskin kukaan nähnytkään.

Kannibalismi on eläinten keskuudessa varsin yleistä. Kanit, hiiret, kanat, karhut, leijonat, siat jne. tappavat ja syövät omia ja vieraan uroksen poikasia. Sudet tappavat ja syövät vieraan lauman ja jopa oman lauman pahasti loukkaantuneita jäseniä. Alaskassa on dokumentoitu varsin yleinen käytäntö, että ihmisen ansaan kuolleen suden pistelee toinen susi poskeensa. Meilläkin on metsästyksessä todettu, että paras supikoiran syötti on toisen supikoiran raato.

Pieni asiavirhe linkissä. Supikoiran eivät esiinny laumoittain, pareittain kylläkin. Poikuekkin hajaantu varsin pian pesästä lähdön jälkeen. Supikoira pareja olen nähnyt ja saanut saaliiksikin, mutta laumoja en koskaan.

Sirolan lammastila FaceBookissa:

”Tavallisessa tilanteessa lampaita alettaisi tässä vaiheessa vuotta tuoda pikkuhiljaa kauemmilta lohkoilta lähilaitumille ja sisätiloihin. Nyt heinäkuisesta susivahingosta johtuen olemme kuitenkin joutuneet toimimaan erittäin poikkeuksellisesti, ja ylimääräistä sisäruokintaa on jatkettu nyt jo noin puolitoista kuukautta. Se tarkoittaa puolitoista kuukautta ylimääräistä työtä, puolitoista kuukautta ylimääräistä kuivittamista ja puolitoista kuukautta ylimääräistä ruokintaa. Sen sijaan loppukesän laitumet on murskattu käyttämättömänä peltoon. Tilanne on pitkällä tähtäimellä vähintäänkin lohduton. Ja toki myös byrokraattisesti mahdoton – olemmehan mekin sitoutuneet useamman perinnebiotoopin hoitoon eläimiä laiduntamalla. Nämä kedot ja hakamaat ovat Suomen uhanalaisimpia luontotyyppejä ja niiden säilyttäminen olisi ensiarvioisen tärkeää luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta. Toivottavasti siihen pystymme jatkossakin. Aika näyttää.”