Salametsästyksen rangaistavuus ei ole ongelma ,vaan tietyn ryhmän  yksipuoleisesti soveltama laki. Kun tähän lisätään kotieläinvahinkoja kärsineiden ihmisten ulkopuolelta tapahtuva uhkailu ei kannata ihmetellä ,että omankäden oikeus otetaan käyttöön.

On käsittämätöntä ,että jonkun direktiivin avulla kävellään selkeästi enemmän mahdollisuuksia yarjoavan lain yli. Sen saman lain ,jota muun muassa Ruotsissa ja Baltiassa tulkitaan toisin eli huomioidaan myös sosiaaliset ja taloudelliset näkökohdat. Baltian maiden paremmat ehdot varmistettiin niiden liittyessä EU:iin suomalaisten varoitusten siivittämänä. Haluttiin välttää Suomessa tehdyt virheet.

Näitä salametsästysasioita pohdittaessa kannattaa pitää mielessä vanha viisaus:” Mikä ei ole oikeis ja kohtuus , se ei voi olla lakikaan.” Toimimaton lainsäädäntö toimii helposti tarkoitustaan vastaan ja motivoi ihmisiä tulkitsemaan pykäliä oman halunsa mukaan ,jolloin todelliset rikollisetkin kuvittelevat olevansa oikealla asialla. Nyt kuitenkin omaisuuttaan puolustavakin luetaan rikollisten joukkoon.

Kyllä ,mutta tapahtumat tutkitaan rikos-nimikkeellä. Tuomarista riippuu ,miten käy. Aseet ainakin on luovutettava oikeusprosessin ajaksi ja käytännössä vähintään metsästyskaudeksi …..ja milläpä sitten puolustat kotieläimiä ,kun uusi hyökkäys tapahtuu ?

Ja sitten nämä haaskat! Ne tulisi kieltää välittömästi ,koska niiden ympäristössä susien arkuus katoaa ja ihminen koetaan vaarattomaksi. Niillä elämäneväillä susiperhe hiippailee kotieläintiloille ,joilla jatkavat tappavia harrastuksiaan vuodesta toiseen , kun tilanteeseen ei voida puuttua . Oppi seuraa petosukupolvelta toiselle ja ihmisarkuuskin häviää samaa tahtia.

Tämä kehitys voitaisiin lopettaa varsin pian ,jos sallitaan pedon tappaminen joko verekseltään tai myöhemmin ,kun se tulee tappamalleen raadolle. Muutama hengiltä malliksi ,niin muut oppivat ,että kotieläimiin ei ole turvallista kajota ja ongelmakierre katkeaa.