Eihän nyt ole siitä kiinnostaako kantokäsittely vai ei. Kyse on vain siitä että urakoitsija ei saa nyky kemeralla tarvittavaa korvausta joilla kustannukset kuitataan. Koneenkuski, jos on renki, niin sillehän kuluja ei kantokäsittelystä muodostu. Se ruiskuttaa kannot jos koneen omistaja käskee.

Tämä on vain neuvottelukysmys ja eiköhän tässäkin päästä neuvottelulla yhteiseen sopimukseen. Meillä ainakin menee niin että ostomies keskutelee asiasta metsänmyyjän kanssa ja esittää kustannuslaskelman käsittelylle. Siinä sitten sovitelaan laitetaanko käsittely vai ei. Ihan niin kuin muussakin kaupankäynnissä vaikka autokaupassa. Ostetaanko ne talvirennkaat vanteilla vai ei.

Toinen tie lienee se että kantokäsittely tehdään mutta kustannukset otetaan kuutiohinnasta ihan niin kuin metsäautoteiden ”ilmaiset murskekuormat”. Silloin neuvotteluosapuolina on ostaja ja urakoitsija.

#”Jos perävaunu on vetotilanteessa lastattu 1 500 kg:aan, mutta sen kokonaismassa on rekisteriotteen mukainen 1 800 kg, vetoauto saa painaa enintään 1 700 kg, jotta henkilö voi vetää kyseistä yhdistelmää B-kortilla. Trafi ”#

Ei tainnut olla ihan suora lainaus , koska…

Kaikilla yleisillä nelivetomaastureilla (Toyota , Nissan , Mitsu , Mazda ,Ford, Isuzu , Vokswagen ) jarrullista perävaunua vetävä tarvitsee kevyen yhdistelmän kuljettamiseen oikeuttavan ajokortin . Jopa tyhjän kärryn vetäminen aiheutti rikosoikeudellisia seurauksia viime talvena Passat- kuskille . Kyseessä oli tavallinen farmariauto . Tätä ihmeteltiin pitkän aikaa Iltalehden palstoilla . Sakot tuli (isot) eikä asiaan ollut nokan koputtamista.

Aiemmassa esimerkissäni tavallisen nelivetoavolavan perässä oli pikkuruinen , pohjapinta-alataan reilun kuormalavan kokoinen yksiakselinen jarruin varustettu kärry . Sakot silläkin olisi tullut riippumatta siitä oliko lavalla kuormaa tai ei poliisin tulkinnan mukaan .
Sakot ovat päiväsakkoja ja ajokielto astuu välittömästi voimaan , jos alla on yksikin rikesakko.
Kannattaa siis olla tarkkana , mitä vetokoukkun kiinnittää . Kuljettaja on yksin vastuussa tässä tilanteessa.

Tuosta poraamisesta sen verran , että vajaa kaksi vuotta sitten tehtiin yrttäjille ja konennkuljettajille kantokäsittelyä koskeva varsin laaja kyselytutkimus .(Koneyrittäjät / Puuliitto). Tämän tuloksena todettiin , että työstä maksettu kustannuskorvaus on noin kolmasosa aiheutuneista todellisista kuluista . Taksaneuvotteluissa ei edelleenkään ole huomioitu tutkimuksen tuloksia . Jotkut yrittäjät ovatkin turhautuneina todenneet , että muutos saadaan aikaan vain lopettamalla kantokäsittely kokonaan.

Harvoin tuo vetoautokaan tyhjänä kulkee . Satoja litroja löpöä polttoainesäiliössä . Lisäksi muita nesteitä ja tarvikkeita .
Avolava riittää mainiosti normikuljetuksiin , mutta kantokäsittelyaikaan tarvitaan tanakkaa peräkärryä. Koko tarvikearsenaali pitää saada sujuvasti kerralla työmaalta toiselle . Massaa pyrkii olemaan maksimit pyörien päällä ihan käytännössäkin eikä vain teoriassa.

Pohdiskelin kärryasiaa muutama vuosi sitten samoilla tulkinnoilla , kun AR , mutta tutun miehen sakot ja siitä seuranneet jälkivaikutukset pistivät muuttamaan kantaa . Aiheuttivat melkoisia muutoksia käytäntöihin . Luonnollisesti myös lisäkuluja . Jos on vähänkin epäselvää mikä on laillista mikä ei , kannattaa otta henk. koht. yhteys vastaaviin viranomaisiin . Sakot ei naurata ja kortin menetys vielä vähemmän.

Joo ei nää ole mitään tulkintoja eikä poliisitkaan tulkitse näitä, sen verta yksiselitteisiä nämä ovat. Tarinat on sitten taas tarinoita. Nämä vetokyvyt ja peräkärryjen kantavuudet kyllä sanotaan rekisteriotteissa, että sieltä ne selviää jokaiselle.

3500 kilon autolla saa B-kortilla tuotua jarrutonta tavaraa 750 kiloa ja jos pienin kärryn rakenteellinen paino on 250kg niin nestettä tulee 500 litraa. Ja tuo yhdistelmä voi painaa sen 4250kg. Se joutuu ikävä kyllä ajamaan sen pikku een joka haluaa tuhat litraa kerralla painavalla vetoautolla ihan niinkuin kaikki muutkin, jotka tarviaa leimoja korttiin työssään.

Kantokäsittely ei ole enää pitkään ollut ylimääräinen työ. Se on Kainuun korkeudelta etelään aina kesähakkuuseen kuuluva asia. Kuulostaa varmaan viisastelulta, mutta se on yhtä olennainen osa kuin vaikkapa polttoaineen tankkaaminen koneeseen. Tämä kannattaa ottaa annettuna tosiasiana joka urakkatarjousta annettaessa on otettava huomioon. Jos tarjoaa vaikkapa yhden ketjun hakkuutyötä touko-lokakuun väliseksi ajaksi Keski-Suomeen eli esim 20 000motin korjuuta, niin voi ja pitää laskeskella siihen mukaan se, että kantokäsittely pitää suorittaa ja valtio maksaa siitä kemeratukena osan. Ei ole siis mitään ylimääräistä ja erikseen korvattavaa tekemistä. Urakanantajat ovat armottoman kovia ”neuvottelijoita” ja aina vahvemmalla kuin yrittäjä. Tästä jo pitäisi ymmärtää se, että erillisiä korvauksia ei haluta maksaa eikä makseta.

Metsänomistajan maksuhalukkuutta ei pidä alkaa kyselemään. Juurikääpä ja tyvitervas ovat Suomen metsien suurin tuhonauheuttaja, pajon suurempi kuin kirjanpainaja tai myrskyt. Ja tuho jyllää joka vuosi. Metsänomistajan maksuhalukkuuden varaan näin tärkeää asiaa ei saa jättää ja eikä tarvitsekaan. Lähes kaikki metsät on sertifioitu ja metsänomistajalle ei edes voi jättää valinnan mahdollisuutta.