Biotuotetehtaiden tuoterepertuaari kasvaa ja sellunkeiton kannattavuus paranee edelleen, jos yhtenä sivutuotteena voidaan tehdä lämpökäsiteltyä ja puristettua superpuuta.
Valitettavasti Suomessa taisi kemiallinen osaaminen selluloosan tuoteinnovoinnissa heikentyä menneinä vuosikymmeninä sen verran paljon, ettei superpuuta keksitty täällä.
Toivottavasti männystäkin tulee suomalainen Superpuu.
Linkissä mainittu lappilainen startup-yritys on vielä suhteellisen pieni lääkekehitysyhtiöksi, mutta toivottavasti se siitä kasvaa ja saa hankittua runsaasti lisäpääomia. Lääkekehitys on niitä kalleimpia ja aikaa vievempiä (vähintään 10-15 vuotta) yritystoiminnan aloja.
Suomalainen metsäteollisuus valitettavasti laiminlöi menneinä hyvinä vuosinaan tuotekehityksensä esim. selluloosasta valmistettavien uusien tuotteiden osalta. Nytkin on sama vaara, että kun hyvin menee niin keskitytään vain nykyisiin menestystuotteisiin laajennettuna sentään uusiin biopolttoaineisiin.
Metsäklusteri tarvii tulevaisuudessa uusia ideoita ja tuotteita, mutta kovin vähän on alalla nuoria innovatiivisia yrittäjiä ja yrityksiä verrattuna vaikkapa pelialaan. Toimialalta puuttuu lähes kokonaan ns. innovatiivinen aluskasvillisuus, josta tulevaisuudessa syntyisi uusia tuotteita ja uusia yrityksiä.
Mistähän se johtuu? Näilläkin palstoillla temmeltävät pääasiassa vanhat ukot, joihin tietysti itsekin lukeudun.
Tuolta voi hakea myönnettyä rahoitusta toimialoittain. Kyllä tuota aluskasvillisuutta varmasti on, ja lisää tulee, kun tulee lisää kysyntää puupohjaisille tuotteille.
Pelialalla uusien ideoiden kehittäminen on siinä mielessä helppoa että tuote ei ole ”reaalimaailmassa”.Asiastaan innostunut kaveriporukka voi kehittää maailmanlaajuisen menestyspelin omilla tietokoneillaan jos vain idea on kyllin hyvä ja persukset kestää istumista ja maha kokista.
Metsäalalla uuden tuotteen kehittäminen vaatii hyvän idean lisäksi laboratoriokehittelyä tms. tai konepuolella prototyyppien rakentelua mitkä molemmat ovat kalliita projekteja.Idean patentoiminen on oma lukunsa ja sekin vie rahaa.
Metsäalalla potentiaalisten idean tai valmistuksen ostajien määrä on hyvin rajallinen verrattuna pelialan maailmanlaajuisiin markkinoihin.Pienikin firma voi myydä netissä suuria määriä pelilatauksia ilman hirmuisia investointeja.
Mutta kyllä metsäalalla oikeasti hyvä idea toteuttajan löytää.On vaan niin että hyvä keksijä on harvoin hyvä valmistaja ja markkinamies.
A.Jalkasen linkittämä aineisto koskee Tekesin (nykyisin Business Finland) rahoitusta tuotekehitykseen. Siitä näkee epäsuorasti, miten vähäistä tuotekehitys on ollut metsäklusterin toimialoilla verrattuna muihin päätoimialoihin. Esimerkiksi varsinaiseen metsätalouteen ja puunkorjuuseen on rahoitusta myönnetty vain muutamalle yritykselle. Siellä ei ole ollut innovaatioita, joita rahoittaa.
Siitä voi verrata myös paperiteollisuuden pienten startup-yritysten määrää ohjelmistoalan vastaaviin yrityksiin. Viime mainittuja on Tekesinkin rahoittamana varmaan satoja. Tekesin rahoitusta saaneiden paperiteollisuuden startup-yritysten määrä on laskettavissa sirkkelisahurin sormilla. Niiden lisäksi tiedän ja tunnen pari muuta, jotka eivät joko ole saaneet tai edes hakeneet kyseistä rahoitusta.
Ranella on hyviä käytännön pointteja vertailussa pelialaan ja ohjelmistoalaan yleensä.
Metsäalan markkinakin on globaalisti kasvava useimpien uusien tuotteiden osalta. Markkinarakoja globaaleilta markkinoilta joutuvat hakemaan muutkin startupit. Ja markkinan isot toimijat ovat täällä tiedossa ja hyödynnettävissä, vaikka myymällä tuotteensa tai yrityksensä niille.
Onko metsäalalla tarpeen hersytellä lisää uutta innovaatio- ja yrittäjähenkeä? Kilpailussa pärjää vain uusilla tuotteilla tai vanhojen parannuksilla. Metsäklusterista löytyy hyviä esimerkkejä suhteellisen nopeasti maailman valloittaneista kasvuyrityksistä – hienoimpana Ponsse.
Muovin ja puuvillan korvaajana sellupohjaiset tuotteet olisi ympäristön kannalta hyödyllisiä.
Mikromuovia seilaa merissä jo niin paljon, että muutaman vuoden päästä sitä on massaltaan enemmän kuin kaloja. Nytkin jo kaloista löytyy muovia, joka pilaa niiden elimistön ja esim. käyttökelpoisuus ravinnoksi heikkenee. Puuvillan tuotanto kuluttaa luonnonvaroja ja vaatii kemikaalien käyttöä paljon enemmän kuin kuidun valmistus sellusta.
Puurakentamisessa ei välttämättä tarvitse kilpailla betonin kanssa hinnalla vaan tehdä jotain ihan erilaista josta ihmiset ovat valmiita maksamaan.Ainakin nuo havainnekuvat näyttää todella upeilta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.