Suojavyöhykkeen tarpeellinen leveys kaipaisi lisätutkimuksia koska huuhtouma riippuu muun muassa avohakkuun laajuudesta, pinnanmuodoista ja maalajista.

Metsähallitus: ”Jatkossa  lähdemme raakkuesiintymän välittömässä läheisyydessä ely-keskuksen suosittelemasta 45 metrin suojavyöhykkeestä, ellei viranomainen muuta ohjeista. Tämä tullaan myös päivittämään ohjeisiimme.”

metsa.fi/tiedotteet/usein-kysyttya-raakkujen-huomioimisesta-metsatalouden-toiminnassa-valtion-mailla/

Salmus-hankkeen loppuraportti Fennoskandian alueelta.

julkaisut.metsa.fi/en/publication/salmus-saving-our-northern-freshwater-pearl-mussel-populations/

Helsingin Sanomat oli vieraillut Suomussalmella aiheena raakkujoen tapahtumat. Sikäläisillä ei ollut tietoa, että Hukkajoessa olisi ollut raakkuja. Yksi vanhemman polven luontoharrastajakin oletti niitä olevan vain aivan joen latvavesisissä. Suomussalmelaisilla ei ollut mitään osuutta raakkutuhoon, sillä urakoitsijat, puunostajat ja metsänomistaja asuvat muualla.

Olan ehdotus on hyvä; esiintymät pitäisi vain kartoittaa tarkasti ja pitää ajan tasalla kun ne leviävät. Maanomistaja saisi rahaa aina kun raakkuva ilmestyisi omiin maihin rajautuviin pienvesistöihin, vaikka 600 euroa kappale?

Sari Essayah puolustaa maanomistusoikeuksia MaasTullin haastattelussa: ”50 metrin suositus oli hätiköity”.

Hallitushan on painottanut, että perustaa päätöksensä tutkittuun tietoon. Raakkuasiassa sitä tutkittua tietoa ei ollut, joten Mykkänen oikaisi ja meni metsäyhtiöiden selän taakse vetäen samalla metsänomistajilta maton alta.

Jotkut haikailevat raakkujokien suojavyöhykkeen sopivan leveyden määrittämiseksi tutkimuksia.

Raakkuhan on tunnetusti pitkäikäinen. Taitaisi siinä muutama hallituskausi tai ehkä tutkijasukupolvikin vierähtää, ennenkuin tutkittua tietoa saataisiin. Kalliiksi tulisi. Tuskin voidaan sitoa heikosti tuottavia tutkimusmäärärahoja tällaisiin hankkeisiin.

Taimenen korvausarvo on 2440 euroa. Raakun 589 euroa.