Osa yritysten viher- ja vastuullisuuspuheesta voi olla viherpesuakin, mutta olisi parempi yrittää noudattaa niitä ohjeistuksia, joihin toimijat ovat sitoutuneet ja jotka on henkilöstölle koulutettu.

Kulutuskeskeinen elämäntapa ja väestönkasvu, juu ovat isoja ongelmia. Ihmiset eivät vapaaehtoisesti luovu korkeasta elin- ja kulutustasostaan ennen kuin on pakko. Isolle perheelle on oltava tarjolla toinen vaihtoehto vanhuuden turvaksi. On edettävä pienin askelin kun emme varmaan halua meille sitä ilmeistä vaihtoehtoa, eli keskusjohtoista systeemiä jossa meille sanellaan ylhäältä kuinka paljon kukin saa kuluttaa ja turmella ympäristöä. EU yrittää juuri tätä, mutta hirveä nillityshän siitä seuraa.

Tämän aamun Ylen aamutv:ssä oli hyvä arvovapaa keskustelu ko. aiheesta ajan ilmiönä, miten tässä törmää maaseudun elinkeino, luonnon itseisarvo, sekä sukupolvi- että sukupuoliasiat yhdessä ja samassa tapauksessa.

Mutta muutoin on todellakin karmaisevaa seurata tätä keskustelua täällä. Seuraavaksi joku esittää salaliittoteorian, jonka mukaan raakut on tuotu tänne etikalla tapettuna muualta ja koneen jäljet on todellisuudessa joku ympäristöaktivisti tehnyt… ei hyvää päivää – pitää pystyä tunnustamaan ja katsomaan totuutta silmiin, kun on oikein kunnolla töpätty. Asia ei ole vain SE:n asia vaan koko metsäsektorin. Älkää hyvä ihmiset lähtekö puolustelemaan tekoa missään muualla kuin täällä omassa kuplassanne.

Huomaa kyllä, ketkä ei ole tehnyt puukauppaa esim. uuden PEFC aikana. Ja näillä tekosilla tahtoo olla seurauksia tulevaisuuteen. Suositukset muuttuu määräyksiksi. Metrit levenee, ja kiellot tiukkenee.

Kyllähän tuossa ihan selkeää vahinkoa on tehty. Niinikään on myös ilmeisesti toteennäytetty, että hakkuisiin on ollut olemassa ohjeistus, jolla vahinko olisi vältetty. Nyt on selvittämättä kaksi asiaa, jotka ei voi olla mielipideasioita:

1. Vahingon suuruus ja vaikutukset

2. Missä kohtaa ohjeistuksien perillemeno katkesi ja ketkä siitä ovat vastuussa

Vanhoissa ilmakuvissa näkee, että kyseisellä kohdalla on toisen puolen rannalla tehty avohakkuu noin vuonna 1996, ja ihan varmasti ei ole 45 metrin suojakaistaa, vaan kapeampi. Siitä huolimatta ennen tätä kohellusta raakkukanta ilmeisesti voi joessa hyvin. Toki ilmakuvasta ei voi päätellä paikallisia olosuhteita, eli olisiko toisen rannan suojakaistalla enemmän merkitystä.Nyt hakatulla alueella on myös selkeästi tehty harvennuksia aiemmin (runsaasti ajouria.) Jotain kautta ne puut on silloinkin ajettu.

Joka tapauksessa jo maalaisjärki sanoo, että jos jokea aletaan ajokoneella satoja kertoja ylittämään, on sillä ihan varmasti vaikutusta vedenlaatuun alajuoksulla. Tilapäissilta ei ole halpa, mutta moni nukkuisi varmasti nyt yönsä paremmin.

Voisi tietysti kysyä, että olisivatko raakut pelastuneet, jos raakkututkija olisi uhrannut rintansa asian puolesta. Hänhän olisi voinut tehdä asiasta kiireisen ilmoituksen jonnekin ja sen jälkeen pitää 2-3 tunnin hitaasti viettelevän tanssiesityksen, jonka aikana puiden ajaminen olisi keskeytynyt. Sinänsä muuten tosi jännä, että sattuikin olemaan paikalla.

Itse tekoa sen enempää puolustelematta, niin luulen, että tässä on vähän samasta tilanteesta osittain kyse, kuin siinä sadussa, jossa huudetaan, että apua, susi tulee, ja lopulta kukaan ei tule auttamaan.

Meillä on hieno järjestelmä, jossa tulee täysin mekaanisia ilmoituksia, jos metsänkäyttöilmoituskohteen lähistölläkään on jotain kiinnostavaa – ja useimmat näistä eivät vaikuta suunniteltuun hakkuuseen yhtään mitään. Samoin meillä on hienoja sertifikaatteja ja lakeja, joita noudatetaan liiankin tunnollisesti (viittaan näillä omiin kokemuksiini siitä, että UPM:lle työskentelevä motokuski jättää hakkaamatta metsälakikohteen, josta on erikseen sovittu yhtiön ja elyn kanssa, että sitä käsitellään). Nyt tilanne on sitten ollut se, että metsässä työskennellyt henkilö ei ole enää ymmärtänyt, että kyseessä on vesiuoma, jossa on joitakin aivan erityisiä arvoja, kun kaikki vesiuomat on opetettu käsittelemään samalla tavalla (suojavyöhykkeet, hallittu yliajo jne.).

Veikkaisin, että jos silta kestää armeijan ajoneuvot, niin kaipa niistä metsäkonekin menee.

Ja tietysti sellainen asiallinen kehityskohde tietysti voisi olla, että metsänkäyttöilmoituksen yhteydessä esitettäisiin myös, mistä puut on suunniteltu ajettavaksi pois. Ongelmana sitten on, että kun leimikkosuunnittelu on yleensä kai nykyään huonoa, niin nämä suunnitelmat eivät toteudu käytännössä.