Suomessa on kuulemma metsää enemmän kuin ikinä, puuston kasvuu vain kiihtyy ja rahaa tukee ovista ja ikkunoista

Ei siis pitäisi olla mikään ongelma suojella puronvarsia 50m leveydeltä, eihän niihin mene mene kuin pienet alat ja metsäähän meillä piti olla enemmän kuin ikinä ja hakkuumahdollisuudet myös. Purojen varsilla on muutenkin sellaiset vitelikot ettei niitä kannata hakata

Vai eikö sitä puuta olekaan niin paljon, kuin mitä on kerrottu kepulaisten mtk-lobbarien toimesta? Kun pitää älähtää tällaisista mitättömistä rajoituksista, niin tulee vaikutelma ettei hakattavaa puuta enää löydy. Tulee vaikutelma että meille on puhuttu palturia metsätalouden tekemisistä. Tulee vaikutelma ettei luontokadon torjuminen kiinnostakaan metsäteollisuutta.

Venäjällä on kulttuurina, ettei uskalleta kertoa totuutta kentältä ylimmälle johdolle. Valehdellaan että kaikki on hyvin ja toivoen ettei paljastuta. Käykö metsäteollisuudelle Suomessa näin, että puut loppuvatkin, luonnontila on saatu tärveltyä ja luontokato kiihtyy, vaikka julkisuuteen on puhuttu päinvastaisesti nämä asiat

Ei ongelma ole suojelu, vaan se, että se maksatettaisiin yksittäisillä metsänomistajilla. Siksi olen ehdottanut sitä suojelualueeksi lunastamista, olisi selkeintä kaikille toimijoille ja korvaus menisi niille joille se kuuluu. Käsittääkseni kuitenkin yhteisestä omaisuudesta (jollaiseksi raakkupurot ihan hyvällä syylläkin mielletään) pitäisi vastatakin yhteisesti?

Suojelualueeksi julistaminen ei vielä riitä. Tarvitaan tarkempia kartoituksia raakkujen elinalueista ely-keskuksen ohjeiden tueksi. Lisäksi raakkujokien valuma-alueen kattavia toimia, jotta lohikannat ja veden laatu säilyvät ja paranevat. Turvemaiden ojitusten vesiensuojelun rakenteita pitää parantaa; suunnittelua saa Metka-tuella. Lisäksi ennallistamisvaroja voisi kohdistaa erityisesti lohen vaellusesteiden  poistoon.

Sain Sanginojan tutkimuksesta vuodelta 2012 selville, että ilmeisesti turvemaiden ojitukset voivat olla veden laadun kannalta tärkeitä nyt, kun muu hapan laskeuma on saatu kuriin. (Mittaustietoa happamuudesta näkyy SYKEn seurantapisteistä jos osaa etsiä verkosta.)

Raportti kertoo: ”Merkittävin Sanginjoen kala- ja rapukantaa, lohen ja meritaimenen mahdollista lisääntymistä sekä joen virkistyskäyttöarvoa uhkaava tekijä on kuitenkin jokiveden ajoittainen happamuus. Kaloille, ravuille ja muulle vesieliöstölle kriittiset happamuuspiikit ajoittuvat suurten virtaamien yhteyteen. Talvella 2006–2007 joella esiintyi laajoja kalakuolemia. Veden happamuudesta aiheutuvien ongelmien arvioidaan korostuvan entisestään tulevaisuudessa, mikäli kuivat kesät ja runsassateiset syksyt yleistyvät ilmastonmuutoksen seurauksena.”

Lisäksi raportissa on huomion arvoista erittely orgaaniseen eli turveperäiseen ja minerogeeniseen eli pohjamaahan liittyvään happamoitumiseen. Jos turvekerroksen alla oleva maaperä ojitusalueella on mustaliuskeista tai sulfidimaata, valumavedet ovat hyvin happamia. Ongelma-alueille voidaan kohdistaa esimerkiksi joen pohjan kalkitusta tai muita vesiensuojelutoimia.

Sadeveden happamuus on alueella noin 5, joten sekään ei oikeastaan paranna tilannetta.

Lähde: Happamuuden aiheuttamat vesistöhaitat ja niiden torjuntakeinot Sanginjoella”, Suomen ympäristö 37.

Millainen sitten olisi luontainen veden laatu latvapuroissa?

Mattsson, T., Kortelainen, P., Lepistö, A. & Räike, A. 2007. Organic and minerogenic acidity in Finnish rivers in relation to land use and deposition, Science of the Total Environment 383: 183-192.

Mattsson, T. 2010. Export of organic matter, sulphate and base cations from boreal headwater catchments downstream to the coast: impacts of land use and climate. Academic dissertation. s. 45.

Eduskunta järjestää kuulemisen raakkutapauksen tiimoilta. Uutisessa ei mainita sanallakaan maanomistajien edustuksesta . Nyt olisi MTK:n kiiteersti survottava jalkaa oven rakoon ja pyrittävä tilaisuuteen vaikka oven saranapuolelta. Metsänomistajien päätösvaltaa omaisuutensa suhteen ei voi yhden vahingon tiimoilta murentaa rajattomasti !

Tässä lähijoessa oli raakkuja vielä 1950-luvulla ja ranta oli avoin suo ei siis minkäänlaista suojaavaa puustoa. Tässäkin Hukkajoen tapauksessa, jossa avohakkuuala on aika suuri 50 ha, rannoille jätetty lain vaatima suojakaista on riittävä. Ei siis tapahtunut niin, että koko Hukkajoen 10 km pitka ranta olisi hakattu avoimeksi molemmin puolin kerralla, vaan yleeensä sitä hakataan aina silloin tällöin ehkä 100 metrin kaista 5..15 m suojakaistalla toiselta puolen kuten tässäkin tapauksessa. Eikä tällaisilla hakkuilla suojakaistoineen ole mitään vaikutusta raakkukantaan. Ylimitoitetut suojakaistat vain vaikeuttavat raakkujen palauttamista jokiin ja puroihin, sillä vastustusta varmasti löytyy. Pitäytymällä nykyisissä kohtuullisissa lainmukaisissa suojakaistoissa raakkujen palauttamista vesiin pyydetään. Ja aina  tietenkin on metsänomistajia kuten Rukopiikki sanoo, joille 45 m suojakaistakin sopii.