Kaikki on suhteellista. Talvivaarassa levisi ympäristöön 2 tonnia nikkeliä . Harjavallassa valahti samaa tavaraa kerralla 66 tonnia  (kaksi vuotta myöhemmin) suoraan jokeen tappaen valtavan määrän(= kaikki ) uhanalaisia raakkuja . Eipä leivottu jälkimmäisestä isoja otsikoita eikä julistettu tuomioita. Miksiköhän? Talvivaarasta kiristellään hampaita vieläkin.

Mikä kumma meitä suomalaisia riivaa ,kun haluamme ampua itseämme jalkaan nostamalla lähes olemattomat tuhot kohtuuttoman julkisuuden kohteeksi ja pilaamaan maineemme. Olisi rittänyt , että laitetaan paikat kuntoon ja tehdään asiat tulevaisuudessa paremmin . Toisaalla ammutaan trkoituksella valtavia patoja murskasi aiheuttaen järisyttävän suuria tuhoja sekä ihmisille ,että luonnolle. Eipä näitäkään tapahtumia kovin kauan tiedotusvälineissä vatuloida eikä itketä tapahtunutta ,vaikka käsillä on oikea katastrofi. Syyllistäkään ei saada tilille , vaikka se on tiedossa .(.. . taitaa muuten puhallella tuulta tuohon meidänkin myrskyymme vesilasissa ja sinisilmäiset suomalaiset vain hurraavat….)

…hah! Tuo Tolopaisen tekemä huomio on tosi valaiseva. Joki on niin täynnä raakkuja , että tila loppuu ,jos osaa yrittää siirtää vähänkin toiseen paikkaan!

Valitettavasti tällä epidosilla metsäala tarjosi kultalautasella kuohuviinin ja megafonin kera uusia lyömaseita metsätalouden vastustajille. Mikäpä olisi parempi ase vaatia lisää suojelua, uusia rajoituksia metsien käyttöön ja lisää resursseja metsien suojeluun, kuin tämä ”raakkugate”,vaikka näillä vaatimuksilla ei olisi mitään suoraa yhteyttä nyt tapahtuneeseen. Selittelemistä lienee myös metsäteollisuuden myyntimiehillä euroopan reissuillaan.

Tapahtumien tarkka kulku selvinnee esitutkinnassa, mutta onhan tässä mielenkiintoisia piirteitä ja kysymyksiä mm. leimikon suunnittelusta. Monenlaista tietoa liikkuu tiedotusvälineissä, mutta joidenkin lähteiden mukaan lupa vesistön ylittämiseen oli myönnetty esiintymäalueen ulkopuolelta niin ettei veteen päädy kiintoainesta ja toisen uutisen mukaan ylittäminen olisi ollut kokonaan kiellettyä. Jos lupa oli, niin miten varmistettiin että raakkuja ei tuossa kohtaa ole ja mitä tehtiin vesistön laadun turvaamiseksi? Jos lupaa ei ollut, niin kuka päätti ylittämisestä? Miksi ylipäätänsä lähdettiin arvokasta vesistöä ylittämään, jos tieyhteyksiäkin olisi ollut?

Tuottamusta, tahallisuutta vai mitä, se selvinnee oikeussalissa. Varmaa lienee vain se, että tämä tapaus tulee maksamaan SE:lle niin paljon, että sillä rahalla olisi tarvittaessa tehnyt vaikka minkälaisen tien alueelle. Suljettujen ovien takana käytänee aika railakasta keskustelua.  Se jää nähtävksi miten paljon kaikki tämä tulee vaikuttamaan tavallisen metsänomistajan arkeen ja mitkä ovat kustannukset.

Hölmöintä mitä voi tehdä on vähätellä tapahtunutta, sillä suuren yleisön mielestä asiat ovat niin kuin ne näyttävät olevan, ei niin kuin ne oikeasti ovat. Niinhän se Kekkonen (se oikea) aikanaan totesi.

Kyllä. Apinarokon lailla leviää höyry erheestä. Miksi asiaa ei odotella tutkittavan alusta loppuun, kun mitä pöljintä lääkettä tulee joka puolelta?

Taitaahan se suojakaista olla tuossa lainmukainen, mutta ei ELY-keskuksen suosituksen mukainen? Edelleen katsoisin niitä 90-luvun hakkuita, joissa jätettiin ihan samanlainen suojakaista vastarannalle, ja nyt sillä kohdalla oli joen parhaimpia raakkuesiintymiä? Tuskin siksi, mutta ainakin siitä huolimatta. Tietenkin olosuhteet toisella rannalla voi olla erilaiset, ja suojakaistalla erilainen merkitys.

Yksinkertaisinta olisi, kun raakkujokien rantakaistat lunastettaisiin suojelualueiksi, ei tarvitsisi arpoa mistä saa ajaa ja milloin, ja antaa epämääräisiä suosituksia, jotka ei oikeuta minkäänlaiseen kompensaatioon.

Ei pidä vähätellä tapahtunutta, mutta eihän tämä raakkutapaus yllä edes ympäristötuhojen top kymppiin, ei lähimainkaan. Edellä on Talvivaaraa ja Harjavaltaa. Ja sitten näitä joita ei edes pidetä ympäristörikoksena vaikka sitä ovat erittäin räikeästi: kesämökkirakentaminen rannoille, huvikseen lentely maailman ääriin, kaupunkien jätevesipäästöt, Helsingin lumien kippaaminen mereen ym.

Tulipa uutisia katsoessa mieleen, että miten paljon raakkuja kuolee hienoon hiekkaan alajuoksulla, kun nämä ennallistajat tonkivat viikkokausia hiekkaa lapioillaan ja pöllyyttävät sitä virran vietäväksi.