Raakkujoen tapahtumien tutkimukset ja kuulustelut vievät kuukausia. Riippuu täysin siitä, mistä tahosta tapahtunut lopulta johtui, onko tapauksen lopullinen päätös silloin enää tiedotusvälineitä kiinnostava.

Tuolla joku jo kyseli siirrettävien väliaikais siltoja. Mutta minä kysyn että minkälaisessa erämaassa oltiin hakkuussa, kun ei ollut metsäautotieta ja sen siltoja käytettävissä. Tuo nyt ei ollu ihan mikään pikkupuro, ellei siinä ole oikein kunnon siltaa missään niin sen puron taakse jää melkoinen metsäalue. Eikös se niin ole niin että 500m on pisin lähikuljetus matka.

Terveisin: Korpituvan Taneli

A.j. Mielestäni luonto tieto ei ole salaista, normaali aisteilla varustetulle ihmiselle! Useimmilla toimijoilla on näkö kyky tallella: näkevät, jos haluavat luonnon tilaiset purot ja muut vesi uomat. Laho puut ja kosteikot.

Toimijoille tulee tieto varasto paikoista , kulku oikeuksista, tilan rajoista , MO:n itselleen ottamasta puutavarasta ja jne…

Miten on mahdollista, että sama toimija EI SAA  samaa reittiä tullutta tietoa luonnon suojelullista alueista?

Minä jo ihmettelin, missä on tekopökkelöt ja säästöpuut. Säästöpuita 50 hehtaarin aukolla vähemmän, kuin omalla 5 hehtaarin aukolla. Rantakaista olematon. Ei kuulu sertiin, siinäpä se selitys.

MO maksimoinut rahantulon, kun taas pienemmät MO:t käytännössä pakotetaan sertiin. Näillä puun hinnoilla tuo on ollut satojen tuhansien puukauppa. Kyllä siitä olisi voinut prosentin pari laittaa tientekoon. Vaihtoehtoja olisi kyllä ollut.

Ei luontotiedon julkisuus olekaan simppeli asia – puolensa ja puolensa. Metsänomistajat pelkäävät rajoituksia ja kenties syystä. Kaikkia lajeja ei kyllä maallikko tunnista vaikka olisi silmät päässä. Siksi tarvitaan myös niitä pelättyjä luontoharrastajia inventoimaan.