No onhan tästä vähän turhaan häly noussut. Aurinko kuitenkin lopulta nielaisee kaiken. Tarviiko raakuista ottaa paineita.

Stora Ensosta rikosilmoitus Ruotsissa (iltalehti.fi)

Yhtiö on nostettu tikun nokkaan myös Ruotsissa.

Nyt alkaa näyttää siltä ,että yhtiöiden/yrittäjien on alettava palkkaamaan huippubioligeja leimikoita suunnittelemaan. Eihän tavan metsäinssit ole perehtyneet kovinkaan syvällisesti  erikoisasioihin puhumattakaan konekuskeista ,joille kaikille sana”raakku” ole välttämättä edes tuttu termi. Voi olla jopa korvikesana varikselle. Vaatii varsin suurta perehtyneisyyttä ,jotta on mahdollista ottaa koko luonnon eliöt ,eläimet ja mekanismit huomioon. Asioihin perehtyneetkään eivät kaikkea huomaa tai osaa ennakoida.

Virheitä on suorastaan mahdoton välttää ,mutta erittäin helppo jälkikäteen suurieleisesti arvostella. Nyt olisi korkea aika keskittyä vain vahinkojen korjaamiseen ja sen varmistamiseen ,että sama ei toistu. Sen jälkeen pulinat pois .

Kova polemiikki tästä asiasta on käyty ja on käynnissä. Tapahtumien kulusta ei vielä edes tiedetä kovin paljoa.

Elyn ohje on kovin suurpiirteinen:

”Jokea ei saa ylittää koneilla esiintymispaikan kohdalta ja pienveden ylityspaikka esiintymispaikan yläpuolelta tulee valita siten, ettei ylityksestä aiheudu kiintoaineen huuhtoumista uomaan.”

Ely tuskin on ottanut kantaa siihen missä on esiintymispaikka, saati missä kohtaa joen voi ylittää. Toisekseen kiintoaineshuuhtoumia tulee aina kun rymytään koneella, enemmän tai vähemmän.

Sehän voi olla että leimikonsuunnitttelija on tehnyt mielestään prikulleen elyn ohjeen mukaan, mutta kuitenkin erehtynyt.

Jokatapauksessa sympatiani kohdistuvat konemiehiin, ostomieheen ja korjuupomoon tämän työmaan ympärillä. Joutuvat melkoiseen pyöritykseen asian tiimoilta. Kyllä pienempikin kohu riittäisi.

Olen tästä aikaisemminkin monessa yhteydessä puhunut – loputon tehokkuuden hakeminen ampuu itseään jalkaan. Moni olisi paremmasta valmis maksamaan enemmän tehokkuuden sijaan.

60-luvulla leimikot leimasi metsänhoitajakoulutuksen saaneet. Sitten inssit (alun teknikot), sitten työnjohtajat ja/tai etumiehet ja nyt konetyöaikaan ”hätäkoulutetut” konekuskit. En väheksy kenenkään yllä mainitun ammattitaitoa omassa työssään, mutta tämähän on tietoisesti valittu linja, ettei suunnittelua tehdä tai sen tekee sama, joka suorittaa. On selvää, että tähän liittyy kyseessä olevan tapauksen kaltaisia riskejä – painotukset suunnittelussa eivät ole kokonaisuuden huomioivia.

Vielä todettakoon, että olen nähnyt koneyrittäjiltä erinomaista ja huolellista suunnittelua, jota on myös toteutettu myyjän toiveiden mukaan, joten ei pidä yleistää. Siitä ei olekaan kyse, mutta nykyaikana metsätalouden imago ei vain kestä tällaisia tapauksia, joten suunnitteluun ja suunnitelman laadukkaaseen toteuttamiseen on syytä kiinnittää huomiota.