Tuohon Puuntakusen listaan lisäisin vielä, että Suomessa lama alkoi jo vuonna 1928, kun Stalin aloitti vankityövoimalla tuotetun sahatavaran dumppauksen Euroopan markkinoille. Sahatavaran kauppa Suomesta pysähtyi kuin seinään. Kaatui niin sahoja kuin pankkejakin ja luonnollisesti myös velkaantuneita yksityistiloja joutui pakkohuutokauppaan.

Kuten kirjoitin, niin läpikorruptoituneesta maasta ei voi koskaan odottaa luotettavaa kauppakumppania. Sehän täytyy tietenkin myöntää, että joskus idänkauppa on ollut hyvinkin kannattavaa. Siitä saadaan kuitenkin kiittää lähinnä Opecia, joka nosti öljyn hinnan moninkertaiseksi ja sitä kautta myös Neuvostoliiton vientitulot, joilla sitten rahoitettiin myös tuontia Suomesta.

Sinänsä Suomen etu on, että naapuri teollisuus ei ole kilpailukykyistä. Idästä ei tarvitse pelätä kilpailua. Suomen onni oli, että Neuvostoliiton kauppa aikanaan romahti. Jouduttiin pakosti uudistamaan ja länsimaalaistamaan teollisuuttamme. Nythän meillä on erityisesti monella metallin alalla maailman huippua olevia firmoja huippulaatuisina tuotteineen.

Se on niin, ettei lottovoittojen varaan voi bisnestä tai toimeentuloa perustaa. Ne katteet Neuvostoliiton kaupassa olivat periaatteessa sellaisia. Metallialan yritykset olivat viisaita. Ne läksivät idästä saadun ”starttirahan” turvin maailmalle. Nyt meillä on todella laajaa ja korkeatasoista osaamista, joten kyllä pärjätään, kun saadaan kustannukset pidettyä kurissa.

Rakentajatkin saivat kunnon katteet itäurakoinnista, mutta sössivät hommansa. Niin meni suurrakentaja Haka konkkaan. Polar kuihtui pois ja muutama pienempi vielä konkkaan. Kakki olivat mukana mm tuottoisissa Kostamuksen urakoissa.

Jos bisnes menee liian hyvin, niin sitten porukka ylpistyy ja tyhmistyy ja lopulta menevät omat ja vieraat. Sehän nähtiin Nokiankin vaiheissa.

Periaatteessa ei ole mitään eroa USA;n Irakin valloituksella ja Venäjän Krimillä. Usa vain teetti paikallisilla oman ”nukkehallinnon” joka tietysti suoraan alisteinen valloittajalle. Krimiä ei valloitettu Venäjän toimesta vaan venäjämielisten kapinallisten verettömällä vallankaappauksella.
Uskonpa ettei amerikkalaisetkaan sentään kieltäytyisi tarjouksesta jos joku naapurimaista tarjoaisi alueitaan heille. Krimin vallankaapparit näin tekivät ja Putin kumarsi ja kiitti.

Eipä sitä puuntakuseltakaan tunnetta tunnu puuttuvan. Toki vain negatiivispitoista mutta sitäkin jyrkempää sorttia. Usa-usko menee ilmeisesti jo lähes kuusiuskontoakin koreampaan kurssiin.
Tuntuu että se on jotenkin tarvis ikäänkuin syytellä venäläisiä siitä etteivät he nyt pystyneetkään rikastuttamaan suomikapitaalin kärkeä.
Taantuma on molemmin puolin rajaa ja kumma kyllä silti puuntakunen huomaa vain sen negatiivisena meille suomalaisten kapitaalien suhteellisen vähäisen köyhtymisen. Onhan siellä vuosikaudet voittojakin tehty.
Oliskohan sitä itsepetosta hiukan havaittavissa myös puuntakusen suhtautumisessa rajanaapuriimme. Kun siellä taantuma alkaa hellittää ja pakotteet puretaan alkaa aivan sama kilpajuoksu niille markkinoille vaikka se varmasti esim. juuri puuntakusta närästääkin. Ja puuta tuodaan oli sitten taantumaa saati ei.

Itseään voi pettää monella tavalla kuten suomalaiset ovat tehneet viimeiset kahdeksan vuotta kuvittelemalla, että voimme säilyttää nykyisen elintason ja palvelutason lainaamalla rahat ulkomailta. Kannattaisi muistaa, että Suomella ei ole omaa valuuttaa ja sen takia taloudenhoitoomme tullaan puuttumaan, jos omin toimin sitä ei laiteta kuntoon. Vieteri on tosin aika pitkä, mutta perälauta taatusti on.
Suoessa veroaste on nostettu jo niin korkeaksi, että mitään talouskasvua ei voi syntyä. Mitään muuta ulospääsyä tilanteesta ei ole kuin kustannusten laskeminen erityisesti julkisella sektorilla, joko palkkoja lasketaan tai väkeä vähennetään rajusti. Saavutetut edut eivät kuulu yhteisvaluutassa oleville, jos niitä ei kyetä omalla työllä maksamaan ja Suomessa ei ole kyetty enää vuosiin.
Venäjän kauppa ei koskaan enää palaa entiselleen, koska energian hinta on laskenut pysyvästi, fossiilisten polttoaineiden käyttöä joudutaan rajoittamaan, joten niitä tulee markkinoille ylimäärin.
Suomalaisten elintarvikkeiden viennissä Venäjälle ei ole koskaan mitään taloudellista järkeä ollut, tuotanto on tasapainotettava kotimaista kysyntää vastaavaksi, nykyisin siihen on julkisella vallalla välineet.