Keskustelut Metsänomistus Suometsien uudistaminen

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 101)
  • Suometsien uudistaminen

    Suometsien hoitoa ja uudistamista on tutkittu paljon, mutta tutkimuksen pääpaino on ollut selvittää maanmuokkausmenetelmien ja uusimistavan vaikutus taimien määrään. Taas tullaan tähän perinteiseen metsänhoitomalliin, jossa katsotaan määriä (yleisesti motteja, mutta tässä tapauksessa lukumääriä). Vaihtoehtoisten ratkaisujen tulojen ja menojen nettonykyarvojen arviointi on unohtunut näissä tutkimuksissa. Tämä jos mikä olisi tärkeää, koska neljäsosa puuaineksestamme sijaitsee turvemailla.

    Omaan metsänhoitofilosofiaan on vahvasti sisäistynyt luontainen uudistaminen. Sillä en tarkoita tässä yhteydessä siemenpuuasentoa vaan sitä, että viimeisessä harvennuksessa puuvalinnoilla ja harvennuksen voimakkuudella helpotetaan alikasvoksen syntymistä. Aina tähän viimeiseen harvennukseen ei pääse vaikuttamaan ja uusittavan alan vieressäkään ei aina ole siementävää puuta. Mikäli avohakkuu suometsään tulee tehdä eikä hyödynnettävää alikasvosta ole käytettävissä, olen päätynyt seuraavaan luokitteluun;

    Mustikkaturvekangas; kaistalehakkuu. Uusiutuu luontaisesti helposti esim. kaistalehakkuulla eikä vaadi aina maanmuokkausta. Omat kokemukset ovat, että kaistale saa olla huomattavasti suositeltua (25 m) leveämpi ja silti taimettuminen onnistuu.

    Varputurvekangas, ei uudistusta. Näistä pitää yrittää päästä eroon.

    Puolukkaturvekangas onkin sitten haastavampi ja tapauskohtaisempi pohdittava, missä vaihtoehtoja on monia. Turvemailla äestystä pidetään yleisesti huonona vaihtoehtona, mutta hieman uskallan kyseenalaistaa tätä kannattavuusmielessä. Käytännössä mitä enemmän pintaa rikotaan, sitä enemmän siihen syntyy vesakkoa. En itse pidä hieskoivua niin ongelmallisena. Ilmaiseksi syntyy suhteellisen peittävä taimikko… Kalliimpi vaihtoehto on laikutus + kylvö männylle. Tässä tapauksessa alkaakin sitten jo kustannukset nousemaan puhumattakaan vaihtoehdosta laikutus/mätästys/navero- tai ojitusmätästys + istutus. Vielä kun tähän lisää hirvituhoriskin, on moni MHY päätynyt suosittelemaan kuusen istutusta puolukkaturvekankaalle, voidaan todeta ettei jälkimmäisistä vaihtoehdoista saa isommalla laskentakorolla kannattavia.

    Lyhykäisyydessään voi sanoa, että turvemailla itselle riittää, että saa edullisesti muodostumaan taimikon, joka täyttää vaatimukset. Mielellään kuulisi muiden kokemuksia suometsien uusimisesta talousnäkökulma huomioiden

  • MaalaisSeppo

    Kyllä hyvilläkin maapohjilla voi esim. uudistusinvestointi mennä pieleen, jos jälkihoidosta ei huolehdita. Tyypillisesti metsän kasvatuksen kannattavuuslaskelmissa oletetaan kaiken menevän putkeen.

    Omakohtaisia kokemuksia näistä kannattavuuslaskelmista on teollisuuden energian talteenottopuolelta. Analysoimme jo tehtyjen systeemien kannattavuutta mm sisäinen korko). Puolet oli kannattamattomia. Osa epäkunnossa heti alkuunsa ja osaa ei pidetty kunnossa vaikka olisi kannattanut.

    Metsäpuolella voisi myös tehdä jälkianalyysiä eri toimenpiteiden kannattavuudesta. Tässä ketjussa suometsän osalta. Kuinka on onnistuttu tai epäonnistuttu.

    Näätä

    Pete, ehkä sinunkin pitäisi niihin metsäalan kirjoihin tutustua niin tietäisit, että äestystä on tehty turvemaille, ihan metsäyhtiöidenkin toimesta.

    Epäilit aiemmin, että kukaan voisi ehdottaa turvemaalle istutusta. Tulipa selailtua hiljattain MetsäGroupin Viesti 2-2017. Siinä on haastateltu MG:n Maritta Uutelaa, joka sanoo seuraavasti: ”Turvemaat viljellään Uutelan mukaan yleisimmin istuttamalla ne männylle tai kuuselle. Männyn kylvö on vähentynyt selvästi, kuten myös luontainen uudistaminen”. Ei tämä turvemaille istuttaminen siis mikään MHY:n idea ole. Minä olen törmännyt useita kertoja ehdotukseen turvemaiden istuttamiselle, vielä en ole saanut sitä laskettua kannattavaksi.

    Samaisesta lehdestä myös suora lainaus: ”Muokkausmenetelmissä on tapahtunut 2000-luvulla iso muutos. Aiemmin yleisestä äestyksestä on turvemailla luovuttu käytännössä kokonaan.”

    Pete

    Tuossa Metsägroupin lehdessä on toimittajalla ja/tai haastateltavalla mennyt sanat sekaisin. Turvemaita ei ole koskaan äestetty eikä äestetä. Ja kun täällä itä-Suomessa nyt olen niin ei ole myöskään karhitettu/karhittu.

    Näitä kasvatusketjuja on tärkeää miettiä ennakkoluulottomasti. Niin ei kuitenkaan kannata toimia, että pitäytyy vaikka 20 vuotta sitten kirjoituspöydän ääressä päättämänsä malliin vaikka kuvion kehitys kauppakelpoiseksi tavaraksi edellyttää muutoksia. Metsänhoito on ajoituslaji. Jos reagointia tarvitaan niin sitten toimitaan vaikka alkuperäinen suunnitelma ei sitä näytä edellyttävän. Kyseisellä ajanhetkellä toimitaan niin että kuvion seuraavaa hakkuuta saadaan aikaistetuksi jos se on kyseisellä hetkellä perusteltua.

    Näätä

    Sitten lienee mennyt MHY:n henkilölläkin sanat sekaisin metsän uusimisen tarjouksessa…

    Pete: ”Näitä kasvatusketjuja on tärkeää miettiä ennakkoluulottomasti.”

    Olen 100 % samaa mieltä. Siksi kannattaa miettiä myös hieskoivun kasvattamisen potentiaalia (tai lähinnä potentiaali on kustannussäästö taimikon perustamisessa).

    Näätä

    Laskin Peten antamilla lähtötiedoilla nettonykyarvot. Ohessa vielä oletukset, lisäksi olen näistä luvuista huomioinut pääomatuloveroprosentin 30 %. Jätin ojien aukaisukustannukset laskelmasta pois kuten olen tehnyt aiemmin. Se tulisi lisätä kaikkiin vaihtoehtoihin mukaan, mutta jos nyt haluaa pelkästään vertailla vaihtoehtojen nettonykyarvoja.

    Vuosi 1: Jätetään 50 kpl 400 litran siemenpuita hehtaarille. Oletin  hinnaksi 30 euroa/m3 kuten omassa laskelmassani. Eli vuoden 1 kustannukset ovat saamatta jääneet hakkuutulot (ei mene ihan laskentaoppien mukaan) -600 euroa/ha (-50 x 0,4 x 30)
    Vuosi 4: Siemenpuiden hakkuu. Edellä mainittu luku kerrottuna kertoimella 0,7, millä kuvataan sitä, että osa on saattanut kaatua ja hakkuutulo on muutenkin pienempi kuin päätehakkuussa. Samaa oletusta käytin omassa laskelmassanikin.
    Vuosi 13: Varhaisperkaus
    Vuosi 33: 1. harvennus. Oletin, että hieskoivun ja männyn rungon keskitilavuus on 50 litraa ja männyn hinta 12 euroa/m3 ja hieskoivun 11 euroa/m3, mitkä ovat samat luvut kuin omassa laskelmassani. Hakkuutulo siis 850 euroa (1000 x 11 x 0,05 + 500 x 12 x 0,05). Tässä tulee laskennassa ja lähtötiedoissa ristiriita, koska lähtötietojen mukaan pitäisi jäädä puustoa 100 m3/ha.
    Vuosi 53: 2.harvennus. Kertymä 20 m3 tukkia ja 50 m3 kuitua. Tukin hintana olen käyttänyt 46 euroa/m3 ja kuidun 16 euroa/m3. Tulo 1720 euroa.
    Vuosi 73: Päätehakkuu. Kertymä 130 m3 tukkia ja 70 m3 kuitua. Tukin hintana olen käyttänyt 52 euroa/m3 ja ja kuidun 18 euroa/m3. Tulo 8020 euroa.

    Sitten NNA:t

    Korko 1 %: 3604 euroa/ha
    Korko 2 %: 1811 euroa/ha
    Korko 3 %: 887 euroa/ha
    Korko 4 %: 402 euroa/ha
    Korko 5 %: 140 euroa/ha
    Korko 6 %: -4 euroa/ha

    Näätä

    Eroja toisiin vaihtoehtoihin aiheuttaa se, että Peten vaihtoehto ei sisältänyt heinäystä tai ennakkoraivausta ennen ensiharvennusta. Heinäys voi olla ihan perusteltua jättää pois, kun maan pintaa ei rikota. Lisäksi kiertoaika ja kiertoajan aikana syntynyt mottimäärä ei ole aivan vertailukelpoisia.

    Näätä

    Reima Ranta aiemmin otti esille tuon maapohjan arvon mysteerisyyden. Pari nimimerkkiä siihen antoi ajatuksensa. Olisi kiva kuulla hänen ajatukset aiheesta!

    kaller

    Eräs isäntä oli toteuttanut vuosi sitten varpuisella rämeellä uudistamisen, isolta rämealueelta oman palstan rämeosuus avohakkuuseen, siemenpuuhakkuu, ja ei ollut 50 puuta hehtaarille vaan 10. Koneella ajaminen hakkuun yhteydessä rikkoo pintaa ja ajojälkeen on mahdollista nousta taimia.

    Alikasvostureikkoa säästettiin, rimpulaiset hieskoivut ja pirunkeppi-männyt, joilla oli jo ikää useita kymmeniä vuosia, pituutta vain metri tai kaksi.

    Uudistamisvelvoite on aika löyhä, 20 vuoden kuluttua pitäisi jonkinlainen metsä olla syntynyt. Jos ei, niin on sitten sen ajan murhe ja pitää alkaa tehdä ”temppuja”, niin kuin isäntä sanoi.

    Kyllä sinne ajojälkeen nousee taimia, oli jo tämän vuoden männyn sirkkataimia ja hieskoivun alkuja kun kyykistyi katsomaan.

    Tämä menetelmä on kustannustehokas, mutta tulevan metsän kontrasti vanhempaan on suuri. Hakatun hyvälaatuisen mäntypuuston tilalle kehittyy ehkä sadassa vuodessa jonkinlainen, mutta ei vastaavaa kuin entinen metsä.

    Pete

    Noniin, sehän antaa ihan vertailukelpoisen NNA:n tämä paatuneen metsänviljelijänkin tarjoilema vaihroehto. Ja ihan luontaisesti. Kun pistät sinne omiin spekulaatioihin mukaan sen ojien perkauksen 2-4 vuotta päätehakkuusta ja vertaat malliin jossa se tehdään vasta 10 vuoden kuluttua niin aina vaan paranee.

    Kun excel on kerrän väännetty niin voitko spekuloida vielä tälläkin?

    Lähtökohta sama kuin aloituksessasi. Hakataan ensin ppa:sta pois semmonen 60% ja yläharvennuksella. Ajetaan siinä yhteydessä ojat viimesen päälle tukkoon. Odotellaan 10 vuotta ja hakataan loputkin puut mutta jätetään 50 runkoa ha. Semmosia 30euroa/motti puita. Odotellaan 5 vuotta. Ruiskutetaan sumuruiskulla glyfosaatilla elokuun lopulla kaikki vihreä. Männyt ei tästä kärsi. Ruiskutuksen kustannus 300euroa/ha. Avataan ojat oikein perusteellisesti seuraavana vuonna. Odotellaam 3 vuotta. Tehdään männyille taimikon harvennus 1800kpl/ha tiheyteen (300ecua/ha). Odotellaan 15 vuotta. Tehdään harvennus 900kpl/ha tiheyteen, poistuma 60 mottia kuitua, joku tukki joukossa. Odotellaan 20 vuotta. Tehdään harvennus, poistuma 30mottia tukkia, 70 mottia kuitua josta koivua 20mottia ojalinjoilta. Odotellaan 20 vuotta, päätehakkuu, tukkia 160 mottia, kuitua 60 mottia. Jätetään samat siemenpuut. NNA?

    Puuki

    Onko tuo Peten esimerkkikohde todellinen tapaus vai keksitty esimerkki ?

    Keski-Suomessa tehty ojitus pallosararämeellä, josta on tullut puolukkaturvekangas :  mä-.taimikko (alunperin alle 20v. kp 2,7 m, n. 1700 kpl/ha) oli kasvanut 53 vuoden  kokonaisikäisenä  puusto oli vasta 100 m³/ha .

    Koivut kasvaa nopeammin kuin männyt, mutta männyt ei selviä ilman useita  taim.hoitoja koivujen kanssa.  Puolukkaturvekankaitakin on tietysti monenlaisia ja kasvut vaihtelee, mutta  vähän optimistiselta kuulostaa esimerkin hakkuukertymät silti .

    Hyvien ptkg:n kunnostusojitus on kannattavaa tutkimustenkin mukaan. Mutta jos kannattavuuksia lasketaan, pitää tietysti ottaa mukaan ojituskustannuksetkin, kuten muutkin menot (ylimääräiset taimikonhoidot)  ja tulot.

Esillä 10 vastausta, 81 - 90 (kaikkiaan 101)