Keskustelut Puukauppa Suomen Sahat: Tasainen puuvirta varmistettava

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 46)
  • Suomen Sahat: Tasainen puuvirta varmistettava

    Metsäuutisissa on tuttua juttua. Sahojen huoli tuottamattomasta pääomasta on liikuttava. Haluankin esittää vastakysymyksen sahoille: Jos puuta olisi ollut tarjolla metsiemme kasvua vastaava määrä, mutta kantohinnat olisivat pysyneet jotakuinkin nykyisellään, paljonko puuta olisi ostettu nykyistä enemmän?

    Tuottamattoman pääoman makuuttamisesta johtuvan huolen taustallahan ei voi olla kantohintojen lasku ylitarjonnan seurauksena, eihän.

    Milloin saadaan jotain vastapainoa metsäteollisuuden ja sahojen yksipuolisiin julistuksiin? Kun tällaisen jatkuvan tykityksen tuloksena jo muutamat vakavasti otettavat kansanedustajat alkavat puhua puun pakkomyyntiverosta, ei kyse enää ole harmittomasta jutustelusta.

  • Gla

    Nuori isäntä: ”Tällä hetkellä meillä ei ole kunnollista omaa etujärjestöä. MTK:lla riittää tekemistä maatalouden kanssa”

    MTK saa näissä keskusteluissa, joskus minunkin toimestani, ehkä kohtuuttoman kovaa arvostelua. Mutta ei ehkä silti kokonaan aihetta ja löytyyhän sen kaapista melkoisia luurankoja. MTK kuitenkin toimii sillä tasolla, jolla etujärjestön pitääkin ja sillä on olemassa tietty asema esimerkiksi lakien valmistelussa ja neuvotteluissa ostajien kanssa. Kuten Jesse sanoi, takki auki ei pidä sotaan lähteä, joten kaikesta huolimatta laitan toivoni MTK:n varaan. Se mitä sieltä suunnalta julkisuuskuvaan kaipaan, on avoimempi ja syvällisempi ote puuntuottajien asemaan tiedotteissaan. Nytkin uutisissa oleva, ilmeisesti vastineeksi Sahojen kommenttiin osoitettu vaatimus välttää verorasituksen lisääminen, on mielestäni hampaatonta jakopolitiikan perinnettä vaalivaa perussuomalaista, kaikkea vastustavaa oppositiopolitiikkaa. Ei sillä, että ostajien propaganda sen tasokkaampaa olisi, mutta kun rima on noin alhaalla, mahdolisuus olisi hyödynnettävä. On tehtävä analyysi ostajien väitteistä ja jos mahdollista, osoitettava ne kestävin perustein vääriksi. Mutta ennenkaikkea on kerrottava, millä keinoin puuntuottajien asemaa halutaan parantaa. Yrittäjyyden lisääminen yms. kliseet eivät kerro sellaisenaan mitään. Keinot muutosten toteuttamiseksi ratkaisevat.

    Metsäkupsa

    Edunvalvonnan suhteen asia on kuten nm,Nuori isäntä toteaa .MTK on sisimmässään maataloutuottajain järjestö.Metsätalous sivujuonne,ei sydämmellä ensimäisenä.Tällä hetkellä päätavoiteena taitaan olla MHY-kentän alistaminen MTK.n aisankantajaksi ja edunvalvonnan maksumieheksi.

    A.Jalkanen

    Entäpä Tiirolan kirjoitus viimeisimmässä Maaseudun tulevaisuus -lehdessä joka tuli metsänomistajille? Eikö siinä ollut Glan kaipaamaan konkretiaa eli ehdotuksia käytännön toteutukseen?

    Timppa

    Nyt ollaan joka tapauksessa viime vuoden keskihintojen alapuolella ja viime vuodenkin hinnat olivat keskimäärin edellisvuotta halvempia. Sitä tarkoitin tuolla edellä.

    MTK:n rooli ansaitsee mielestäni laajempaa keskustelua. Etujärjestön tulee keskittyä kahteen asiaan. Ensiksi siihen, että kaupan pelisäännöt ovat selvät ja kaikille samat. Näin mielestäni on. Voi huoleta tehdä kauppaa tarvitsematta pelätä ostajien harjoittavan vilunkia.
    Sitten toinen on suhde valtiovaltaan. Kova huuto ei auta, jos ei ole asiaa, mitä huutaa. MTK:lla ei sitä ole. Ei nimittäin riitä, että sanoo, että tarvitaan parempia kantohintoja, jos kuitenkin selvästi nähdään mihin se kehitys vie.

    Etujärjestön puuttuminen markkinoiden säätelyyn koetaan väistämättä ostajapuolella monopolistiseksi pyrkimykseksi, mitä se tietenkin onkin. Sellaista ilmapiiriä kaikki investoijat kaihtavat. Se johtaa tietenkin investointien vähäisyyteen ja sitä kautta kysynnän laskuun, Siis totaalisesti metsänomistajien kannalta huonoimpaan tulokseen.

    Ainoa markkinoihin positiivisesti vaikuttava keino on lisätä investointeja. Sitä kautta tehtaiden kilpailukyky ja maksukuky paranee ja saadaan kestävää kysyntää. Jos tällaisen kehityksen edellytys on joku verosta vähennettävä maksu, niin sitten on. Toki rakennusalalta saamieni kokemusten perusteella voi todeta, ettei se homma toimi varmuudella näinkään. Valtiovallan rakennusinvestointien säätely-yritykset useimmiten kääntyivät nimittäin tavoitteitaan vastaan.

    Arvonsa on nykyisen puukaupan helppudella. Kyllä viennissä tulee vastaan aivan eritason riskit. Kokemuksieni perusteella tiedän, että nekin on vertailussa hinnoiteltava.

    Timppa

    Tuosta Tiirolan kirjoituksesta. Mielestäni siinä ei ollut mitään konkreettista asian edistämiseksi.

    Kyllä on melkoista ikärasismia. Väittäisin omien havaintojeni mukaan, että nuoremmista ikäluokista löytyy erilaisia piipertäjiä, joille puunmyynti on ideologisista syistä vastenmielistä. Vanhemmat ikäluokat ovat joutuneet elämässään selvitymään vaikeammissa oloissa. Siksi he ymmärtävät paremmin taloudelliset asiat, myös puunmyynnin. Toki sitten on tietysti riitaisia kuolinpesiä, mutta niidenkin jäsenet saattavat olla nuorempia ja myynti tyssää vaikka siis siiheen kaksikymmppiseen puunhalaajaan.

    Metsänomistus on suomalaisille myös status- ja perinneasia. Siksi on turhaa haikailla merkittävistä tilakokojen kasvattamisista. Mieluummin suunta on toinen. Yhteismetsien runsas perustaminen on merkki siitä, että pyritään säilyttämään suuret tilat kokonaisina. Siinä valtiovalta on onnistunut. Epäilemättä tilintarkastajien pakollisuuden poistaminen helpottaa myös uusien pienempien yhteismetsien perustamista.

    Täytyy ihmetellä tuota Metlan turkimusta, että nuorentamalla vähän metsänomistajakuntaa ja lisäämällä tilojen keskikokoa saataaisiin markkinoille 8000 000 m3 puuta, kahden sellutehtaan tarve. Tietysti ne sellutehtaat puuttuvat ja tietysti tutkimuskin tehty vähintään tarkoitushakuisesti.

    Korpituvan Taneli

    A.Jalkanen:
    ”Puun tarjontaa ja kustannuksia voisi hallita esimerkiksi nuorentamalla metsänomistusta ja rationalisoimalla kuviokokoa sekä niputtamalla leimikkoja kylittäin suuremmiksi kokonaisuuksiksi.”

    Mikähän siinä omistajakunnan nuorentamisessa sitten alentaa kustannuksia? Puun myynti jossain tapauksissa paranee nuorentamalla, mutta hyvin monissa tapauksissa lukittuu lopullisesti.
    Perikuntien saaminen toimiviksi metsäasioissa on se ongelma johon pitäisi puuttua. Ikääntyminen, jos se haittaa. on vain aina tilapäistä.

    Myydä harvemmin, mutta enemmän olisi todella tehokas tilakohtainen tapa.
    Kylittäinen yhteistoiminta saattaisi tyssätä jopa kartelliväitteisiin.

    Aikanaan metsätaloussuunnittelu saatiin varsin epäsuosituksi metsänomistajien keskuudessa, kun edehdyttiin puhumaan aluesuunnittelusta ja siitä miten näitä alueita sitten hoidetaankin yhdessä. Silloin kolhoosinpelko oli tosiaankin vielä reaalinen pelko. Tällä aluesuunnittelulla sitten lietsottiin sitä tehokkaasti.
    Nyt ainakin pitäisi jo ymmärtää, että omistaja on se joka päättää, muut ovat konsultteja.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    Timppa

    Tuolla edellä väitettiin, että se puukaupan veromuutos toi enemmän tukkia ja nyt ei ole myytävää.

    Mielenkkintoista on verrata sahatavaran tuotantoa Saksaasa ja Suomessa.
    Vuonna 2001; Saksa 15 miljoonaa, Suomi 13 miljoonaa m3
    Vuonna 2004: Saksa 16,5 miljoonaa, Suomi 13,5 miljoonaa m3
    Vuonna 2011: Saksa 21,8 miljoonaa, Suomi 9,8 miljoonaa m3.

    Ratkaiseva ero alkoi kasvaa vuonna 2004, vaikka silloin tukintarjonta oli hyvä ja vielä 2005 samoin. Tukin tarjonnan muutos ei siis ainakaan kokonaan selitä tilannetta. Jotain tapahtui markkinalle. Oliko se kartellin hajoaminen, kuten AC viittasi? Joka tapauksessa näkee selvästi, että Keski-Euroopan sahatavaramarkkinat ovat kasvaneet, toisin kuin paperimarkkinat.

    Korpituvan Taneli

    Eli siis meidän pitäisi vaatia että sahojen pitää ostaa puuta ja pitää metsänomistajien puuvirta tasaisena.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    A.Jalkanen

    Teollisuus ei varmaan lisää investointeja, vaikka puun tarjonta vahvistuisi ja puun hinta alenisi (mitä se on reaalisesti tehnyt), vaan investoinnit lähtevät tuoteinnovaatioista joille on kysyntää.

    Puun tarjontaa ja kustannuksia voisi hallita esimerkiksi nuorentamalla metsänomistusta ja rationalisoimalla kuviokokoa sekä niputtamalla leimikkoja kylittäin suuremmiksi kokonaisuuksiksi.

    Taneli epäilee että kylittäin yhteismyynti olisi laiton kartelli. Voi se ollakin. Kilpailulakien tulkintaa on joskus vaikea ennakoida, kuten tämä maidon hintasotku ja kauppojen keskittymisen vaikutukset osoittavat. Esimerkiksi se ettei paikallisia tuotteita voida ottaa myyntiin kun pitää olla sama valikoima kaikkialla.

    Ehkäpä puupörssi ratkaisee ongelman: puun ostajathan näkevät verkosta helposti alueella tarjolla olevat leimikot ja voivat itse keskittää ostoja. Aina parempi jos molempien osapuolten markkinainformaatio paranee.

    nuori isäntä

    Tännehän on hienosti syntyt keskustelua aiheesta. Se on hienoa, asiaan löytyy monta erilaista näkökantaa.

    Vedetäänpäs hieman yhteen:

    Jeessi; en ole lähdössä mihinkään takki auki, se ei ole koskaan ollut tapani. ”Nuoresta” iästäni huolimatta olen ehtinyt istuskelemaan neuvottelupöydässä niin Etelä-korealaisten, Italialaisten, Ranskalaisten, Saksalaisten ja Ruotsalaisten kanssa, että harhat paratiisista ovat kyllä pyyhkiytyneet. Se mitä niistä on opittu on se, että ihmisiä hekin on.

    Metsäkupsa: juuri noin minäkin asian näen. MTK:lla kädet täynnä maataloudessa. Aika ei hanki riittää puhtaasti metsäpuolen etujen ajamiseen. Se voidaanko MTK:sta eriyttää oma puhdas metsäosasto, en tiedä voiko?

    A.Jalkanen, En ymmärrä logiikkaasi nuorentamalla metsänomistajia saadaan hallittua puuvirtaa. Itse olen suhteellisen nuori metsänomistaja, ostin ensimmäisen metsäni olessani 27v. Ikäni takia en ole myynyt puuta kertaakaan. Oston jälkeen kuoletin toki tilan ostohinnasta puuta myymällä noin 25-30%. Kyllä hintataso, korkotaso ja elämän tilanteet määrittelevät minun puukaupan ajankohdan. Ehkäpä ymmärisin tuo kommenttisi joten väärin…

    Timppa: Etujärjestön tehtäviä on paljon muitakin, kuin puuttua suoraan markkinoihin. Se on äänitorvi medioissa, lobbaa asioita päättäjiin päin, kehittää aktiivisesti markkinoita tiedottaa aktiivisesti jäsenilleen muutoksista, opastaa lakiasioissa jne. Se ei pelkästään huuda hintaa.

    Mikään asia ei muutu (ainakaan paremmaksi) vain hyssyttelemällä nurkassa, että näin on hyvä, näin on hyvä. Tällain on aina tehty tehdään näin siis jatkossakin. On uskallettava kokeilla uutta ja haastaa nykyistä. Jos ei onnistu mitä siitä? Ainakin on yritetty.
    Meidän suomalaisten suurin ongelma on epäonnistumisen pelko.

    Itse työskentelen nykyään alalla jolla on mielestäni hyvinkin vahva etujärjestö. Sellaista kaipaisin myös metsänomistajille tavalla joka meille soveltuu.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 46)