Keskustelut Metsänomistus Suomen riistakeskuksen johtaja reijo orava osoittaa metsänomistajille kaapin paikan

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 42)
  • Suomen riistakeskuksen johtaja reijo orava osoittaa metsänomistajille kaapin paikan

    Metsälehti (18/2012) on viimein ansiokkaasti tuonut esille puuntuottajien aseman suhteessa holtittomiin sorkkaeläinlaiduntajiin.
    Sivulla 4 on paljastava juttu otsikon oravasta, joka edustaa kyseisiä laiduntajia, suoraan parasiittiketjun huipulla.

    Tässä on kysymys hirvikannan hoitosuunnitelmasta:
    ”Hoitosuunnitelmassa päätetään, miten kantoja seurataan ja hoidetaan. Sitä varten kuullaan useiden sidosryhmien näkemyksiä, MYÖS METSÄNOMISTAJIEN; hirvistä ja suurpedoista on tunnetusti toisille hyötyä ja toisille haittaa.”

  • mehänpoika

    Suorittava porras se jaksaa yrittää puolustella tiheitä hirvikantoja kuten nyt Suitsansaaren tilannetta. Tietysti hirvivahinkoja tulee vähemmän, kun pidättäytyy rauduskoivun istutuksesta ja istuttaa pelkästään kuusentaimia. Vain rantakaistaleelle on jätettävä 10-20 metriä leveä kaistale suojapuustoksi.

    Saaren keskialueet voi hakkuukupsinä uudistella, jos joku ensin ostaa puut pystyyn. Noin 40-50 vuoden kuluttua saari tuskin enää pystyy tarjoamaan ravintoa noin suurelle hirvimäärälle. Kuuselle uudistetuilla alueilla voi pohjassa olla pelkkä neulasmatto, jos taimikoiden hoidot on pystytty tekemään ajallaan.

    Sama tilanne on kohta Suomen muissakin metsissä. Tosin karumpien metsien männyntaimikot joutuvat pikapuolin ennennäkemättömän hirvikulutuksen kohteiksi, ellei heti toteuteta pyyntiluvista vapaata hirvien metsästyskäytäntöä.

    suorittava porras

    ”Mehänpojalle” tiedoksi , että en suuremmin ihannoi esimerkkitapauksen hirvitiheyttä . 2-2,5 kpl / 1000 ha riittää.
    Mitään kauhukuvia hirvien uudesta tulemisesta ei kannata vielä tässä vaiheessa maalailla seinälle. Olosuhteet ovat kylläkin edulliset , jos metsästysinto tämän kannan taantuman aikana lopahtaa.Liika raitis ilma ilman saalista karkottaa ainakin nuoret harrastuksen parista.
    Vapaa metsästys on utopiaa . Seurueisiin pääsee , jos ominaisuudet riittää. Kynnys ei ole korkealla. Seurojen , rekisteröityjä yhdistyksiä ,kautta viestikin mene helpommin ja uskottavammin perille , kuin satunnaiset heitot eri keskustelufoorumeilla.

    …mutta kysymykseen, minkätyyppisten seurueiden alueella hirvien määrä ei ole hallinnassa , ei ole tullut vastausta. Maattomat ”mafioosot” vai suljetut maanomistajaporukat eivät pysty pitämään hirvikantaa sopivalla tasolla?

    Esimerkkitapauksessa maanomistajista koostunut seurue ei suuremmin hätkähtänyt hirvien suurta tiheyttä. Meidän seurueesta yli 90% on maattomia ja hirvet on harvassa.

    Korpituvan Taneli

    Suorittava porras on oikeassa kyllä metsästysseurojen hirviporukoihin ainakin maaseudulla pääsee, melko vapaasti.

    Toisaalta hän ei ilmeisesti ymmärrä että hirvestys olisi mahdollista myös ilman nykyistä holhousjärjestelmääkin. Hän kun on osa tuota nykyistä systeemiä, niin silmät sumentuvat muutosmahdollisuuksien suhteen.

    Ainoa huoli, mahdollisessa metsästyksen vapauttamisessa on se että hirvikanta saattaa mennä parissa vuodessa niin alas, että jonkinlaiseen sääntelyyn pitää palata.

    Terveisin: Korpituvan Taneli

    mehänpoika

    Hirviporukan koostumus (metsänomistaja/muut) ei vaikuttane hirvikantaan/hirvituhoihin niin paljon kuin jahtialueilla olevan hirville mieluisen talviravinnon määrä ja valtakunnassa harjoitettava hirvipolitiikka, eli kuinka paljon esimerkiksi riistapiirille on kiintiöity pyyntilupia. Hirvillä on pitkät sorkat sopivien ruokamaiden etsimiseen.

    1400 hehtaarin kokoisella Suitsansaarella voi olla jäätilanteista johtuen nykyisin vaikeaa harjoittaa tuottoisaa metsänhoitoa. Ehkä maapohja on viljavaa ja metsät koivuvaltaisia. Siksi hakkuun jälkeen ehkä istutetaan yksinomaan kuusta, jota hirvet eivät enemmälti vielä taimiasteella syö.

    Voi olla myös niin, että mantereen männyntaimikoissa talvehtineet hirvet tulevat vasta kevättalvella saareen kesän viettoon, joten tämän esimerkin pohjalta ei voine hirviasioista sanoa sitä eikä tätä.

    Jos metsänomistajat syksyllä ennen jäiden vahvistumista metsästäisivät vaikka lähes kaikki ko. saaressa olevat hirvet, voisi hirviä olla seuraavana syksynä saman verran lahdattavaksi. Myös Pielisellä taitaa olla vastaavanlainen hirville mieluisa saari.

    suorittava porras

    Metsästäjät totesivat ,että saareen jäi vielä jahdin jälkeen talvehtimaan ainakin sama määrä eläimiä , kuin mitä joutui metsästyksen kohteeksi . Aikoinaan , kun käytettiin ajometsästystä , oli saari tyhjentynyt jahdin aikana. Koiraa käytettäessä hirvet eivät pakene saaresta.

    Sen verran kauan olen metsästystä seurannut , että porukan koostumus vaikutta varsin paljon toiminnan tuloksiin . Maanomistajien väliset isältä pojalle kestävät vihanpidot ja yhteistyöhaluttomuus voivat vaikuttaa paikalliseti paljonkin metsästyksen tuloksellisuuteen.

    Satojen hehtaarien erimielisyyksien tuloksena syntyneet ”rauhoitusalueet” keräävät tunnetueti hirviä puoleensa ja vielä enemmän, jos tämä/nämä ”rauhoitusalueen” omistajat ovat loivaliikkeisiä metsänhoitotoimissaan. Näihin vaivoihin ei riistahallinnon hammas pysty eikä voimat riitä. Politiikkaa on turha sotkea koko asiaan , kun ongelma on paikallinen ja ratkeaa vasta sukupolven poistuttua maan poveen , jos silloinkaan. Kun näitä tapauksia löytyy lähes jokaisen seuran alueelta ja pitäjänkin sisältä kymmeniä , ei tarvitse ihmetellä aaltoliikettä hirvien määrissä.

    Gla

    Matti Kärkkäinen sanoo asian kuten se hirvikantaan liittyen on Metsäradion jaksossa ”Metsäsijoittaminen nykyisessä taloustilanteessa” kohdasta 10.11 alkaen:

    http://areena.yle.fi/radio/1683964

    On huomattava, että kyse on aktiivisesta toimijasta, eikä mistään pusikoiden kasvattajasta.

    Anton Chigurh

     

    Kärkkäisen juttu (Glan linkittämä) on edelleen enemmän kuin ajankohtainen. Jokaisen puuntuottajan kannattaa kuunnella se. Ja ryhdistäytyä.

    jees h-valta

    Olihan nuo suorittavan maalailut hupaa lueskella näin jälkikäteen uudelleen! Kas kun ei tainnut aivan sukupuuttoon ne keskisuomen hirvetkään joutua. Mitä nyt hänen tuoreita vaikerruksiaan yhden pankkiluvan armottomassa suunnitelmataloudessa kieriskelyyn suhteutan. Kun ei aivan loppusuorilla tuo metsästysaikakaan ole ja kaikki alkaa olla jo kinnerissä. Kumman äkkiä sitä hirveä sieltä suorittavan maisemista löytyy vaikka täällä poraa metsästyksen maailmanloppua.

     

    Mti-98

    Hirvenmetsästystä turhaan hankaloitetaan ”paikallisilla säännöillä”. Pitäisi ampua niitä hirviä mitä vastaan tulee eikä tarkasti määritellä hirven sukupuolta. Yleensä niitä mitä on enemmän myös tulee enemmän vastaan. Samoin jossain rajoitetaan ettei aikuisen lupaa saa muuttaa kahdeksi vasaksi. Mahdollisimman paljon joustavuutta ja maalaisjärkeä tarvitaan. Paikalliset erot seurojen välillä myös suuria. Paikallinen hirviporukka ampuu 22 hirveä 5000 ha kun naapuriporukka 10000ha ei meinaa saada 16 nurin. Hirvialue hyvin samanlaista.  Tehtiin syksyllä hirvituho maastokäynti. 3ha koivikko tuhottu. mäntyä kiusattu n. hehtaarin alalla. Tosiasia on vaan se ettei metsiin voi laittaa muuta kuin kuusta. Tämä on todella vahinko! Näin Itä-Hämeessä.

    mehänpoika

    Reijo Orava ei halunnut ymmärtää, että jos hirvikanta pidettäisiin selkeästi pienempänä, niin hyödyt myös metsästäjille muodostuisivatkin monessa tapauksessa nykyistä suuremmiksi, kuten metsänomistajille ja yhteiskunnallekkin tulisivat muodostumaan. Nykyisin Orava toiminee vain seuraajansa Varjon taustavaikuttajana.

    Nykyisellään hirvenhoitosuunnitelma mitätöi hyvin monen metsäsuunnitelman metsänhoidon kustannusten ennakkoarviot sekä samalla metsistä saatavat hyötylaskelmat. Tällaiset suunnitelmat ovat perustuslain vastaisina tuomittavia.

    Ihmetyttää, miten tällaisia hankkeita on yhteiskunnan varoin saatu rahoitettua. Rajoituksia olisi nyt ryhdyttävä purkamaan.

Esillä 10 vastausta, 21 - 30 (kaikkiaan 42)