Keskustelut Metsänhoito Suojelua – ei millekään

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 59)
  • Suojelua – ei millekään

    <p class=”western” align=”left”>Jatkuvan kasvatuksen malli luo kuusikon monotyypin, joka on lajistoltaan huomattavan köyhä. Talouspuolella jatkuvan kasvatuksen kasvumallit ovat mielikuvituksellisia. Otettu mallinteista, joiden tekijä on sen kieltänyt, jotta niitä ei ole tarkoitettu kuvantamaan harsitun metsän kasvua. Koealadataa olisi ollut käytössä, mutta se ei ole kelvannut. Olisiko siksi, koska lopputulema on negatiivinen, ja jatkuvan kasvatuksen palvelusektorilla tutkija saa taloudellista hyötyä? Luken koealat kertovat senkin, että jatkuvan kasvatuksen metsälöihin ei luontaisesti synny lehtipuusekoitusta. Kuusikon monotyypit ovat monimuotoisuuden suhteen heikkoja.</p>
    <p class=”western” align=”left”>Suomen metsissä ns. jatkuva kasvatus oli valtamenetelmä vielä 1930-luvulla, kunnes se 1950-luvulla kiellettiin. 5 miljoonaa hehtaaria oli sillä menetelmällä tehty vajaatuottoiseksi. Moderni jatkuva kasvatus on kuulemma parempi. Onko? Uusin tieto kertoo, että luontaisesti uudistetuista metsäaloista eteläisessä Suomessa on onnistunut ainoastaan 30 %! Mitä tämä tarkoittaisi metsätaloudelle, työllisyydelle ja kansantaloudelle, jos vastaava luku metsänuudistuksessa yleistettäisiin koko maahan?</p>
    <p class=”western” align=”left”>Tiede -lehdessä julkaistiin hiljattain artikkeli, joka muistuttaa tavasta tehdä tiedettä: Ensin päätetään lopputulos, ja sitten valitaan tutkimusasetelma, jolla siihen päästään. Lopputuloksena oli, että avohakkuut varttuneissa kuusikoissa vähentävät mustikkavarvikkoa, vähentävät metsämyyrien määrää, ja siten heikentävät monimuotoisuutta. Erityisesti väite myyrien määrästä oli hämmentävä. Varmaan jokainen metsänomistaja on tavannut myyrien aiheuttamia tuhoja. Miten tuhoja on niin paljon, jos myyriä ei avohakatuilla alueilla olisi? No, useimmiten näkyvimmät tuhot ovatkin peltomyyrän aiheuttamia – ei metsämyyrän. Oikeassa elämässä myyriä siis on, toisin kuin artikkeli antaa ilmeisen tarkoitushakuisesti ymmärtää.</p>
    <p class=”western” align=”left”>Väite mustikkavarvikoiden vähentymisestä avohakkuissa pitää luonnollisesti paikkansa. Nämä kuitenkin yleensä hitaasti palautuvat. Mutta, aika usein varttuneissa kuusikoissa kyse on metsiköistä, joissa mustikka ei kasva. Latvuskerros on sulkeutunut, maapohja kunttainen, sammaloitunut, ei varpuja tai muuta aluskasvillisuutta. Ja jos varpuja on, niin marjantuottoa ei enää niinkään. Tarvitaan myös valoa ja paisteisuutta. Valo ja paisteisuus ovat olennaisia hyönteisyhdyskuntien menestymiselle, joita avohakkuualueet synnyttävät. Puolueeton, ideologiasta vapaa tutkimus osaa ottaa tutkimuksen sisään erityyppisiä koealoja, ja tekee johtopäätökset riittävän suuren aineiston perusteella. Mikäli tutkimuksen koealat valikoitaisiin pelkästään paksusti kunttautuneista kuusikoista, jotka avohakattaisiin, kulotettaisiin, niin saataisiin Tiede -artikkeliin verrattuna täysin käänteinen lopputulos, jossa kaikkein harvinaisimpien eliölajien suojelutavoitteet täyttyisivät moninverroin paremmin avohakkuumenetelmällä.</p>
    <p class=”western” align=”left”>Missään vaiheessa ei ole ollut tilannetta, jossa jatkuvaa kasvatusta olisi voinut rehellisesti sanoa ekologisesti paremmaksi. Viimeisimmät uutiset avohakkuualoilta ovat tuoneet tietoa, että hakkuualan jättöpuuryhmiin on ilmestynyt ikimetsien lajistoa, kun lahoa, järeää puuainesta on ollut saatavilla paisteisella paikalla. Väitteet jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta on enemmänkin haitannut ja jättänyt varjoonsa keskustelun monimuotoisuutta oikeasti edistävistä toimenpiteistä. Todelliset ongelmat ovat vanhojen metsien puute eteläisessä Suomessa, niiden pirstaleisuus, lahopuun ja palopuun vähäisyys. Jatkuva kasvatus menetelmänä ei paranna yhtäkään oikeaa ongelmaa. Avohakkuiden negatiivinen ekologinen vaikutus tulee enemminkin niiden alueellisen toteutuksen mittakaavasta kuin itse menetelmästä. Erikerrosrakennetta ja sekapuustoa voi suosia kasvatusvaiheessa, päätehakkuuseen saakka. Mikäli aarnimetsää haluttaisiin, niin sitä ei ole järjellistä tavoitella metsätalouden sisällä 150-200 vuoden kiertoajalle. Täyssuojelulle sikäli tarpeensa, mutta mielivaltaisesti sitä ei pidä lähteä ajamaan.</p>

  • reservuaari-indeksi

    Tätä samaa nikiä käytti tästä viherpiiperryspuolesta hyvä tuttavani jo reilut 15 v sitten tällä palstalla.

    Pointtina oli, että olisi parempi jos puuntuotannon päätösvalta pysyisi omissa käsissä. Ja sen turvaamiseksi huolehdittaisiin itse, siinä samalla puuta tuottaessa, luonnonsuojelullisista arvoista parhaan mukaan. Siihen liittyy monimuotoisuuden lisäksi vesien suojelua ym.

    Mikä oli vastaanotto ja vastaus tuohon kirjoitteluun? Painu viherhomo vittuun! Ongelmia ei ole, ei ole koskaan ollutkaan. Kaikki on ollut ja on edelleen kunnossa, mitään enempää ei ole tehtävissä, eikä tehtäiskään. Jne jne. (Toki samaahan se on edelleen 90% täällä kirjoittavien toimesta. Kuten myös MTK ym. järjestöjen viestinnän kärki on tuota samaa.)

    Mikä on tilanne nyt, 15 vuotta noista. Kiihtyvällä tahdilla päätösvalta on siirtymässä klusterin ulkopuolelle, monen punaisella helottavan mittarin takia.

    Sitä saa mitä tilaa. Olisiko kannattanut pitä ohjat omissa käsissä. Eikä kieltää koko asiaa. Nyt sitten lämmitä housuissa ja iso parkuminen siitä miten kaikki uhkaa. Oliko kaiken ongelmallisen kieltämiseen perustuva taktiikka sittenkään onnistunut.

    Martti

    Puuki

    Viherpunaiset ”mittarimadot” tosiaankin yrittää estää norm. hyvän ja nykyään jo pääosin hyvin myös luonnonsuojelun huomioivan metsänhoidon ja metsätalouden.   Missä maassa on paremmin hoidettu metsien luonnonsuojelu kuin Suomessa ? Parannettavaa aina löytyy tietenkin täälläkin mutta useimmissa maissa ollaan kymmeniä vuosia jäljessä Suomessa jo pitkään harrastetuista metsien luonnonsuojeluun liittyvistä toimista.   Jos Suomesta vähennettäisiin metsän hakkuita , niin siitä korvautuisi n. 80 % muualla huonomman mh:n tason maiden metsien hakkuilla ja puuttuva osa rakennuspuolella fossiilisperäisillä uusiutumattomilla tuotteilla .

    Kurki

    Fundamentalistisuojelijoiden vuodatukset on juuri sitä mitä otsikkokin kertoo.

    Tyhjää pitäisi suojella.

    Vanhoja metsiä ei tarvita monimuotoisuuden ylläpitäjänä. Niitä sieni itiöitä syksyisin on ilmassa aina ja joka paikassa. Suomen metsiin myrskyissä tulee joka vuosi miljoonia kuutoita lahopuuta. Este monimuotoisuudelle näkyy olevankin avohakkuiden kieltäminen.

    Jos avohakkuut valtion mailta lopetetaan, harjaskääpää on sen jälkeen niistä metsistä kuulemma vaikea löytää. Luonnon monimuotoisuustarpeet huomioivilla avohakkuilla käävän elinympäristöä voidaan kuitenkin turvata.

    https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000007741686.html

    Tässä Seppo Vuokon runttaa käsitykset Suomen monimuotoisuuden huonosta tilasta.

    Hölynpölynä.

    Vaikka Suomen luonnon tila on vakaa, eliöistä kymmenesosa on luokiteltu uhanalaisiksi! Tällä uhanalaisuudella ei useimmiten ole mitään tekemistä todellisen häviämisuhan kanssa. Näin laajat – ja suurelta osin perusteettomat – uhanalaisten lajien luettelot on tehty vain työllistämään ympäristöhallinnon virkamiehiä ja takaamaan heille mukavaa puuhastelua kesäisessä luonnossa. Luonnon kannalta ne ovat liki hyödyttömiä.

    Linkki ks. seuraava postaus.

    Kurki
    Visakallo

    Vaikeaahan se metsän suojeleminenkin on, kun ei oikein tiedetä mitä halutaan:

    https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000007788092.html

     

    mehtäukko

    Kysymyksessä on vihervouhkien pakkomielteinen hyvitys- käsitys. Kun ovat omissa elämissään lämmitelleet kivihiilitunkion lämmössä, lennelleet maanosien väliä, saastuttaneet auton rotiskoillaan joutavanpäiväisillä ajoillaan jne, sielu on saatava puhtaaksi. Niinpä toisten omaisuus ja elinkeino on saatava uhrattua!

    Tolopainen

    Vaan onpa sitä tullut törmättyä avaruusolentoihinkin kerran. Olivat ihan tavallisen näköisiä, ei se pidä paikkaansa, että ovat jotain vihreitä miehiä ja naisia. Todella outo juttu.

    Visakallo

    Tuohan onkin mielenkiintoista Tolopainen. Se selittäisi kyllä monta asiaa…

    A.Jalkanen

    Uutelassa oli ennen Miinan lehmät hoitamassa maisemaa. Espoon rannoilla lehmiä on vieläkin kesäisin raivaustöissä.

    mehtäukko

    Miten voimakkaat lasat sattui olemaan Tolopan nenällä?

Esillä 10 vastausta, 41 - 50 (kaikkiaan 59)