<p class=”western” align=”left”>Jatkuvan kasvatuksen malli luo kuusikon monotyypin, joka on lajistoltaan huomattavan köyhä. Talouspuolella jatkuvan kasvatuksen kasvumallit ovat mielikuvituksellisia. Otettu mallinteista, joiden tekijä on sen kieltänyt, jotta niitä ei ole tarkoitettu kuvantamaan harsitun metsän kasvua. Koealadataa olisi ollut käytössä, mutta se ei ole kelvannut. Olisiko siksi, koska lopputulema on negatiivinen, ja jatkuvan kasvatuksen palvelusektorilla tutkija saa taloudellista hyötyä? Luken koealat kertovat senkin, että jatkuvan kasvatuksen metsälöihin ei luontaisesti synny lehtipuusekoitusta. Kuusikon monotyypit ovat monimuotoisuuden suhteen heikkoja.</p>
<p class=”western” align=”left”>Suomen metsissä ns. jatkuva kasvatus oli valtamenetelmä vielä 1930-luvulla, kunnes se 1950-luvulla kiellettiin. 5 miljoonaa hehtaaria oli sillä menetelmällä tehty vajaatuottoiseksi. Moderni jatkuva kasvatus on kuulemma parempi. Onko? Uusin tieto kertoo, että luontaisesti uudistetuista metsäaloista eteläisessä Suomessa on onnistunut ainoastaan 30 %! Mitä tämä tarkoittaisi metsätaloudelle, työllisyydelle ja kansantaloudelle, jos vastaava luku metsänuudistuksessa yleistettäisiin koko maahan?</p>
<p class=”western” align=”left”>Tiede -lehdessä julkaistiin hiljattain artikkeli, joka muistuttaa tavasta tehdä tiedettä: Ensin päätetään lopputulos, ja sitten valitaan tutkimusasetelma, jolla siihen päästään. Lopputuloksena oli, että avohakkuut varttuneissa kuusikoissa vähentävät mustikkavarvikkoa, vähentävät metsämyyrien määrää, ja siten heikentävät monimuotoisuutta. Erityisesti väite myyrien määrästä oli hämmentävä. Varmaan jokainen metsänomistaja on tavannut myyrien aiheuttamia tuhoja. Miten tuhoja on niin paljon, jos myyriä ei avohakatuilla alueilla olisi? No, useimmiten näkyvimmät tuhot ovatkin peltomyyrän aiheuttamia – ei metsämyyrän. Oikeassa elämässä myyriä siis on, toisin kuin artikkeli antaa ilmeisen tarkoitushakuisesti ymmärtää.</p>
<p class=”western” align=”left”>Väite mustikkavarvikoiden vähentymisestä avohakkuissa pitää luonnollisesti paikkansa. Nämä kuitenkin yleensä hitaasti palautuvat. Mutta, aika usein varttuneissa kuusikoissa kyse on metsiköistä, joissa mustikka ei kasva. Latvuskerros on sulkeutunut, maapohja kunttainen, sammaloitunut, ei varpuja tai muuta aluskasvillisuutta. Ja jos varpuja on, niin marjantuottoa ei enää niinkään. Tarvitaan myös valoa ja paisteisuutta. Valo ja paisteisuus ovat olennaisia hyönteisyhdyskuntien menestymiselle, joita avohakkuualueet synnyttävät. Puolueeton, ideologiasta vapaa tutkimus osaa ottaa tutkimuksen sisään erityyppisiä koealoja, ja tekee johtopäätökset riittävän suuren aineiston perusteella. Mikäli tutkimuksen koealat valikoitaisiin pelkästään paksusti kunttautuneista kuusikoista, jotka avohakattaisiin, kulotettaisiin, niin saataisiin Tiede -artikkeliin verrattuna täysin käänteinen lopputulos, jossa kaikkein harvinaisimpien eliölajien suojelutavoitteet täyttyisivät moninverroin paremmin avohakkuumenetelmällä.</p>
<p class=”western” align=”left”>Missään vaiheessa ei ole ollut tilannetta, jossa jatkuvaa kasvatusta olisi voinut rehellisesti sanoa ekologisesti paremmaksi. Viimeisimmät uutiset avohakkuualoilta ovat tuoneet tietoa, että hakkuualan jättöpuuryhmiin on ilmestynyt ikimetsien lajistoa, kun lahoa, järeää puuainesta on ollut saatavilla paisteisella paikalla. Väitteet jatkuvan kasvatuksen paremmuudesta on enemmänkin haitannut ja jättänyt varjoonsa keskustelun monimuotoisuutta oikeasti edistävistä toimenpiteistä. Todelliset ongelmat ovat vanhojen metsien puute eteläisessä Suomessa, niiden pirstaleisuus, lahopuun ja palopuun vähäisyys. Jatkuva kasvatus menetelmänä ei paranna yhtäkään oikeaa ongelmaa. Avohakkuiden negatiivinen ekologinen vaikutus tulee enemminkin niiden alueellisen toteutuksen mittakaavasta kuin itse menetelmästä. Erikerrosrakennetta ja sekapuustoa voi suosia kasvatusvaiheessa, päätehakkuuseen saakka. Mikäli aarnimetsää haluttaisiin, niin sitä ei ole järjellistä tavoitella metsätalouden sisällä 150-200 vuoden kiertoajalle. Täyssuojelulle sikäli tarpeensa, mutta mielivaltaisesti sitä ei pidä lähteä ajamaan.</p>