Pitkät neulaset:

”Jyrsinturve 0,9 Mwh / i-m3 x 2,5 = 2,25 Mwh/m3 x 12,5 e/Mwh= 28,125 e

Palaturve 1,4 Mwh /i-m3 x 2,5 = 3,5 Mwh/m3 x 16,7 e/Mwh =
58,45 e

Eli näinkö se menee?
2,8125 tai 5,845 miljoonaa/10 ha metriin otettuna.
Ja Alvihan tulee kyytipojaksi 0,675 tai 1,4028 miljoonaa.”

Ei omakohtasta kokemusta, mutta jostain lehtijutusta on jäänyt mieleen turvemiehen kommentti
”Pitää olla valmis odottamaan sen 7-8 vuotta että neva alkaa tuottaa voittoa”
Että onhan siinä kulunkia. Ittiäkin kyllä hiukan kiinnostais tuommonen kotitarvenosto ja ylijäämät sitten myyntiin. Pikkusoille (alle 10ha) lupaehdotkin hiukan väljemmät. Ja voihan sen työnteon ostaa joltain mutta joutuuko sen jälkeen ostaan ne omat turpeensakkin?

Nuoruudessa tuli monena talvena ajettua ”jokivallia” eli kivennäismaata suopelloille. Tämä valli oli nostettu joenkaivussa 1940-50 luvulla kun kylän läpi menevä joki kaivettiin koneellisesti auki. Olihan se happamempaa kuin ”mäkisavi” jota edelliset sukupolvet oli pelloille ajanut. He olivat myös ajaneet mutaa kivennäismaille. Mutta sitä en ole tehnyt. Kalkitsemalla happamuudesta pääsee eroon ja kalsium on myös tärkeä kasvinravinne. Maan rakenteen parantaminen sen maanajon tarkoitus pääasiassa oli.

Perunarupi johtuu maassa olevista bakteereista. Netti kertoo tarkemmin. Joskus 1990 luvulla innokkaat luontoihmiset halutessaan suojella joen jokihelmisimpukkaa yrittivät kieltää sadetukset ja kaikkinaisen lannoittamisen. He olivat myös jostain lukeneet että pohjanmaan happamien maiden salaojituksissa happamuutta vähennettiin sammutetulla kalkilla. Meidän joen vaikutuspiirissä olisi pitänyt toimia samalla lailla.

Jouduin laatimaan esityksiin vastinetta. Lähes kaikki viljelysmaat oli kuitenkin jo salaojitettu ja onneksi ei käytetty vesiliukoista kalkkia. Vedessä oleva kalkki kun on raakulle pahin myrkky! Sadetuksesta selvitin että perunamaa on pidettävä kosteana niin kauan että mukulat saa korkkikuorensa. Kyselin että kemiallista ruven torjuntaako haluatte? Eihän sellaista ole, mutta eihän ne sitä tiennyt. Lannoituksesta totesin että se on kasvien ruokkimista ja vesiin joutuvat ravinteet johtuu eroosiosta. Mutta hauskinta oli kun eräs toveri hikeentyi kun sanoin että Itämereen tulee Puolan viljelyksiltä vettä. Ei kuulemma tullut. Ei kuitenkaan osannut selvittää mihin muualle Veikselin vedet menee! Nythän on osoittautunut että kipsikasat Veikselin varressa juuri lykkää tonnikaupalla fosforia mereen. Pitäisi ottaa asioista selvää ennenkuin alkaa antaa ohjeita. Mitään suovihaa meillä päin ei ole ollut. Myös suometsät lykkää täällä puuta. Suo on ihan hyvä kasvualusta kunhan ojat on kunnossa.