YK tehtävissä päässyt kokeilemaan jenkkien ja ranskalaisten sotakoirien puruvoimaa suojapuvun kanssa. Sattui ja paljon vaikka oli toppauksia joka puolella, osasivat sanoa että ilman suojia ihminen pyörtyy kivun takia välittömästi. Yksikin koira piti hapetusotteella tainnuttaa, kun ohjaaja ei saanut sitä kädestä irti muulla tavalla. Äärimmäisen käytännöllisiä joukkojen hallinnassa, 10-20 hlö lauma kaikkosi äkkiä, kun jenkkipoika otti hummerin perästä nelijalkaiset ystävänsä.
Koulutusvaiheessa koira joka päästä irti kivun tai ääneen takia saa niin sanotusti kenkää kurssilta. Ei voi verrata normaaliin lemmikkikoiraan oikein millään mittarilla.
Nostokoukku. Ne koirat olivat pääsääntöisesti siellä aitauksessaan taikka myös juoksulangoissaan ”töissä”. Jos ne olisivat päässeet siitä roolista ulos, ne olisivat pysäyttäneet. Ne eivät käy kimppuun ja revi, jos ihminen pysähtyy. Jos lähtee karkuun, ne ottaa kiinni, jos yrittää lyödä, ne repii käden irti.
Joskus niitä oli päässyt livohkaan – ja ne käyttäytyivät aivan normaalisti, ei mitän ongelmia, mutta eihän niihin pidä koskea.
Metsänmies oli -70 luvun puolella varusmiehenä Kontiorannassa. Sielläkin oli koiria ja ainakin jokaisesta jääkärikomppaniasta koulutettiin muutamia koiranojaajia. Yleensä nuo koirat olivat säyseitä , kun olivat ohjaajansa hallinnassa. Kerran sattui kuitenkin, että yksi koirista sai jostakin ärsykkeen ja iski hampaansa kouluttajan hauikseen. Ote ei irronnut, ennen kuin koira oli kuristettu pannallaan tajuttomaksi. Käteen tuli melkoiset vauriot, mutta ei mitään pysyvää. Tänä päivänä tuollaisen tapauksen jälkeen koira varmaan lopetettaisiin, mutta silloin se jatkoi palveluksessa.
Päävartiossa alueita kierrellessä joutui tarkastamaan myös alueen, missä koirien häkit olivat. Pakko myöntää, että pimeän yön aikaan oli kylmä rinki pers..n ympärillä, kun saapui paikalle. Koirat vielä haukkuivat raivokkaasti ja hyppivät häkin verkkoja vasten. Lupa oli, että jos koira karkaa häkistä, ja käyttäytyy uhkaavasti, sen saa ampua. Oli nimittäin kovat piipussa vartiossa ollessa.
Meitä kyllä varoitettiin ampumasta. Väitettiin, että koira tulee varmasti kimppuun, jos edes yrittää osoitella aseella. Ainoa keino oli, että liikkumatta odottaa, kunnes kouluttaja tulee.
Tositoimissa olleilla koirilla tosiaan klikkasi päässä viimeistään siinä vaiheessa kun paukku kävi. Aseen näyttäminen nostaa näiden koirien valmiustilan erittäin korkealle ja voi hyvinkin johtaa hyökkäykseen mikäli on vapaana.
Kontiorannassa oli 1 koira, joka yritti käydä heti päälle, kun näki tuntemattoman henkilön aseen kanssa. Olin samoissa harjoituksissa Kontiorantalaisten kanssa aikoinaan. Ohje oli, mikäli koira karkaa ohjaajalta on kiivettä heti niin korkealle puuhun tai kiven päälle, kuin mahdollista. Ohjaajalla oli pilli, mihin olisi puhaltanut mikäli näin käy.
En epäile metsänmiehen saamaa ohjetta, kalliimmaksi olisi tullut varusmiehen paikkaaminen ja mahdollisesti elinikäiset korvaukset, kuin uuden koiran kouluttaminen.
Kylläpä lähti taas vanhoilla ukon kupeloilla sotamuistelot lennolleen. Palataampa taas alkuperäiseen aiheeseen, ainakin omalta osaltani:D
EP:”Kylläpä lähti taas vanhoilla ukon kupeloilla sotamuistelot lennolleen. Palataampa taas alkuperäiseen aiheeseen, ainakin omalta osaltani:D.
Elähän nyt EP. nämä olivat vaan armeijamuistoja. Sotamuistojakin löytyisi, ei tosin omia, mutta edesmennyt isäukko niitä kertoili ja jäivät mieleen. Viipurinlahti talvisodassa, Syväri ,Lotinapelto, Äänislinna, Tulemajoki ,Loimola jne. jatkosodassa tulivat tutuiksi. Ja jäihän siitä itselle maanpuolustushenki.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.