Kalle. Tilastoa voi lukea niin monella eri tavalla. Onko koiria ja susia Suomessa yhtä monta?
Jos halutaan tehdä määrätynlaisia tilastoja, niin voidaan kirjata lähinnä oman mielikuvan mukaan tekoja . Kun olin hyvin nuori – alkaen alle kymmenvuotias – oli meillä oikein upea Saksanpaimenkoira. Se oli minun paras kaveri ja esim painin sen kanssa lähes jatkuvasti, samoin ”otin sitä kiinni pihassa”. Se haukkui ja rähisi minulle, otti hampain kiinni jatkuvasti kasivarsiin heiluttaen samalla innoissaan häntäänsä. Minun käsivarten ja jalkani olivat täynnä pieniä mustelmia, jotka jäivät hampaista, niitä oli varmaan vuosien saatossa satoja – tai tuhansia. Kertaakaan niistä ei tullut veritippaa, mutta joku kehveli olisi varmaan tehnyt poliisille ilmoituksen koirasta, joka puree ihmisiä. Se koira ei todella purrut minua kertaakaan!
Jokaiselle olisi hyväksi perehtyä juuri saksanpaimenkoiran kanssa suden kaltaisen kohtaamiseen. Kuten ”susi-Ronkainenkin” on painanut sutta yli tunnin lumikuoppaan varrotessaan pannoittajien tuloa voi omastakin kokemuksesta sanoa kuten Jätkäkin ettei tuon kokoisen koiraeläimen kanssa tule ongelmia kohdatessa. Ite kuljen luonnossa kyllä täysin huoletta oli yö tai päivä. Samaa painimaaottelua on jo tullut harjoiteltua oman susikoiran kanssa aikapäiviä sitten.
Oletteko susikoiramiehet olleet tekemisissä todella vihaisen ison koiran kanssa ? On nimittäin vähän toista kuin oman lemmikin kanssa nahistelu. Esim. Raivon vallassa oleva hirvikoira on aika leikitön peli, olen niitä joskus joutunut kaadolla toisistaan erottamaan. Ja susi kun tosissaan ollessaan painii vielä aivan omassa sarjassaan.
Todella vihainen iso koira on Kytketty ja sillä on kuljetettaessa esim kuonokoppa. (Ainakin sen pitäisi olla!)
Niisisalossa oli varikkoalueella vartiokoiria, jotka olivat jo pennusta lähtien olleet pitovaikeuksien vaivaamia. Koiramiehet tulivat niiden kanssa päävartion toimistoon sisälle, koska he menivät rakennuksen läpi aidatulle alueelle. Kaikilla koirilla oli valjaat ja kuonokoppa ja meillä oli ehdoton kielto koskea niihin ja edes puhua niille.
Koirat olivat täysin rauhallisia siinä tilassa, mutta ollessaan irrallaan aidatuissa lohkoissaan, ne olivat tosissaan omassa ”työssään”. kiertävät vartijat eivät oikein uskaltaneet kulkea kahden metrin päästä panssariverkkoaidasta, kun koirat rynnivät aitaa vasten.
Taas kun vuoro päättyi, koiramiehet tulivat hakemaan koirat, jotka olivat aivan säyseitä ja nöyriä, mutta kuonokopat päässään.
Silloin siellä oli sotakoirille palveluskoira-koulu, ilmeisesti niitä lähetettiin myös YK:n palvelukseen Rauhanturvaaja-sotilaiden mukana.
Mitä arvelet, Jätkä, jos nuo koirat olisivat päässeet panssariaidan läpi, olisiko tullut muutakin kuin mustelmia. Ja sudella on vielä vähän rajummat otteet.
Monta metsästyskoiraa olen kouluttanut ja jokaisella luonteensa. Palveluskoiria pelkään jonkin verran lähinnä johtuen siitä että muutamalla kohdalle sattuneella on ollut melko arvaamaton luonne. Se mikä on varmaa, suden luonne ei ailahtele niin paljon, sitä kun ei ole ihmisen jalostus päässyt pilaamaan.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.