Hermostuin Stihlin 480 ja 460 tehottomuuten,aina piti kierroksia pitäää päällä,jos aikoi jotakin kaataa.Sitten ostin Huski 555,kun 0li 200 e halvempi kuin Stihl490.Huski 555 on ollut kautta aikain paras raivuri ja kokemusta jo 80-luvulta Jonsered  40 lähtien.Viimeksi hankkinut 2kpl Huski 545.Stileihin en enäään palaa,ovat” mopoja”

Molemmat sahamerkit vaativat oman käyttötekniikan. Ne ovat ”luonteeltaan” niin erilaisia. 555 Huskun kytkimen särkee nuuka ja taitamaton käyttäjä, kun päästää terä jopa pysähtymään alvariinsa sahauksien välissä, eli se on urakkamiehen kone. Kun puu katkeaa, pitäisi olla jo tarjota seuraavaa, eikä ihmetellä. Kone kiihtyy siinä mielessä niin ripeästi, että kytkin luistaa kiihdytysvaiheessa, ellei osaa sitä ottaa huomioon.

Tilhi kiihtyy niin hitaasti, että minkäänlaista vaaraa kytkimen luistamiseen ei ole. Jos sillä haluaa työstää oikein urakkatahtia, ei kaasua saa paljoa hellittää puulta puulle siirryttäessä.

Meillä oli Oppilaitoksella molempia sahoja ja mukana maakunnassa kärryssä oli parikymmentä raivuria. MO:t sitten kokelivat niillä tehdä taimikonhoitoa annettujen oppien mukaan. Kaikilla oli jo kotona raivaussaha ollut jopa vuosia.

KUKAAN ei ihastellut Tilhin käyntiä ja tehoa, mutta monet olisivat halunneet ostaa Huskun, joita tosin epäilivät erikoisviritetyiksi sahoiksi. Kerroin kyllä, kuka oli sahat säätänyt ja ammattitaidolla huoltanut, malliksi vielä teroitin muutaman sahan siinä näytösluontoisesti.  Porukat painelivat kurssin jälkeen ostamaan 6,3 millin viiloja, ohjureita ja teriä paikallisesta liikkeestä.

Testaamalla se omaan käteen ja sahaustyyliin sopiva saha löytyisi. Ammattilainen pystyy laittamaan sahan kiertoon helposti, omalla kohdalla ensimmäinen ja toistaiseksi viimeinen stihlin raivuri vaihtoi omistajaa 6 ha jälkeen. Ei sopinut itselle.

Perus metsänomistajalle ei tällaista mahdollisuutta ole, eikä ole välttämättä tarvettakaan.

Joillakin on niin poikkueksellisia kykyjä piekoneiden (ja isompienkin) -kanssa, että ei oikein tahdo ymmärrys riittää.

Eräs perikunta (kaksi aikamiespoikaa) on jossain määrin työstänyt Perikunnan metsää, jota on muutama kymmenen hehtaaria.  Minä olen heille hankkinut parinky,,enen vuoden aikana mm. 2 Huskun ammattiraivuria ja 3 Stihlin ammattiraivuria.

Taimikonhoitoja ja ennakkoraivausta on tehty niin paljon, että sen kaiken olisi kevyesti tehnyt yhdellä raivurilla, eikä olisi kulunut teriäkään varmaan kahta enempää.

Tahti on suunnilleen sama M-sahojen kanssa. Ammattiluokan Huskuja on hyllyssä useampia (loppuunsahattuina), mutta siihen puoleen en ole vielä joutunut sekaantumaan.

Jos sitä raivattavaa ei ole edes joka vuosi, niin sillä sahalla moni tekee, minkä ovat joskus hankkineet. Touhutonnikin on iso raha, jos sille ole käyttöä vuosittain. Jos sahan vaihtoväli on 20 vuotta ei sitä välttämättä tiedä mikä on itselle hyvä ja mikä ei.

Monesti saha ostetaan myyjän tai tutun myyntipuheiden perusteella, jos käyttökokemusta on vähänlaisesti.