Onko muilla kokemuksia kyseisestä sahasta? Itse ostin ja pakko huskun miehenä myöntää että stiili hallitsee noi moottorisahat paremmin, onse vaan niin mahtava peli sahata.
Minun käytössäni tuo riittää vallan mainiosti ja onko se paljon vaiko vähän ammattilaisiin verrattuna ei oikeastaan minua kiinnostakkaan. Koska nk. ammattimetsureitakin on hyvin vähän ja suurin osa sahoista kuluu varmasti melko pitkälle saman kaltaisissa kotitarvepuiden ja pienten hankintasavottojen merkeissä. Minulla sahan ei tarvitse kestääkkään mitään satojen tuntien tekemisiä koska minulla on kyllä varaa ostaa uusi saha noin 5-10 vuoden välein. Alkuvuosina toki kerkesin niilläkin tunneilla saamaan sahan todella loppuun. Aika väljä oli yksikin 200:n jonka pojalle annoin vielä toimivana kuitenkin. Ei paljon enää tarvinnut voimaa käyttää käyntiin vedossa. Pitää muistaa etten käytä mitään sirkkelipelejä enkä klapikoneita vaan todella sahaan kaikki rungot myös klapitouhuissa. Että tämän suhtkoht kookkaan pirtinkin lämmityspuut jo on jonkinverran tankillisia imevä urakka. Ja aina on joka talvi hiukan jotain muutakin keritty silti.
Jesse luulee että Ms 200 on yleissaha, jolla kannattaa kaikenkokoista puuta sahata, sehän on ajan haaskausta. Jos aikaa on rajallisesti, kannattaa ostaa Ms 241 rinakkaissahaksi, sehän on samanhintainen kuin tuo legenda, mutta ihan oikea moottorisaha teholtaan.
Kyllä 200:n ja 201:n on molemmat kaikista minun hommista selvinneet erinomaisesti. Oli minulla aikanaan isompiakin mutta ne minun käsissäni jopa laukesivat nopeammin. Yhdestä hajosi kytkin totaalisesti ja lahjoitin sen eräälle käsistään kätevälle kunnostettavaksi. En vain silloinkaan viitsinyt sellaisen kaas vehtata yhtään. Nuo 200:t kesti todella hyvin eikä 201:n näytä sen huonompi olevan.
Kyllähän nyt vetoratas pitää silloin tällöin vaihtaa. Kun se kulunut urille, niin ketju on milloin kireällä että soi, milloin niin löysällä ettei pysy kunnolla risukossa päällä.
Tilhin vetoratas onkin heikko esitys. Jonssissa ja huskissa on parempi tekniikka, kun erillinen ratas on kytkinakselilla. En ole koskaan vaihtanut ratasta huskiin ja Jonssiin vain kerran, kun mirklasin puruhampaat liian mataliksi ja vetopyörä joutui liian koville.
Nytkin huitelin kuusen tappeja niittotekniikalla eikä ketju lähtenyt kertaakaan päältä. Kireys on sopiva eikä sitä tarvitse mulkata mihkään päin. Ei varmaan sitten ratas ole kulunut mutta yleensä en tuota koohotusta harrastakkaan mitä Toloppa että puruhammasta pahemmin madaltaisin. En leiki turvallisuudella. Silloin kun ketjua ei teräpaloja teroittamalla enää saa puuhun menemään alkaa minulla olla ketjun vaihtoajat. Laippaa vaihdan myös aika usein. En aja sitä kovin kuopalle.
Tää on hieno laji. Ei varmaan haittaa jos vetorattaan joskus vaihtaa. Yhden remontin yhteydessä vaihdatin vetorattaan ja asentajaa meinasi naurattaa että miksi se muka pitää vaihtaa kun on ikuinen. Tuli se sitten vaihdettua.
Pikku-Tilhin avoratas kestää epätavallisen hyvin, mutta joskus senkin hampaiden kolot tulevat liian syviksi.
Rissa tyyppinen vetokehä kuluu paljon nopeammin ja saattaa joskus rätkähtää halki kovassa sahauksessa.
Rissan hyvä puoli on, että se on halpa.
Jeessin taktiikka, että vaihtaa usein uuden ketjun ja laipan, mutta ei vetoratasta, – menee kyllä hölmöyden piikkiin. Tilhillä on niin hyvä laippa, että jos sahan iässä kerran uusii laipan, niin se on siinä. Ketjut viilataan loppuun, hampaan päälle on stanssattu viiru, joka on merkkinä hampaan loppumisesta. Poikkeuksena on, jos ketju on ruopaissut kiviin, jolloin sen kovakromi on hampaan päältä pilalla.
Pitäkää terät terävän, vaikka ette muuta touhusta ymmärräkkään!
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.