Kumpi malli olisi parempi alaa opiskelevalle ja mahdollisesti ammattikäyttöön soveltuva? Onko 460 200 mm terävarustus riittävä?
Onko 490 esim turhan järeä taimikon perkaukseen tai 460 alakanttiin ennakkoraivaukseen?
Ostin stihl 490 ja tykkään kyllä sahasta. Sattui juuri sopivan kokoinen taimikko 225mm terälle ensimmäiseksi kohteeksi. Tehot riittää ja pieni painon lisäys 460 malliin verrattuna ei häiritse. Tankillinen kestää ainakin näin aluksi puolitoista tuntia. Kohde pahemmasta päästä mikä lisää kulutusta mutta vaikea nähdä että pääsisin huskun 2 tunnin kulutukseen tankille. 4 litraa työpäivän kulutus. Näistä uusista valjaista en edelleenkään tykkää yhtään. Sahan paino jää hartioiden kannattaviksi. Käytän edelleen vanhoja 480 mallin valjaita joissa suuri osa painosta jakautuu vyötärölle.
Kävin vaihtamassa sen 260 stiilin. Kauan pähkäilin kumman laitan 410 vai 460. Päädyin lopulta 460:iin. Ensitestit kävin ottamassa tuntui ihan kohtuu hyvältä sahalta. Onko näissä sama homma kuin huskeissa että vaatiin sen 20-50 tankkia että rupeaa oleen parhaimmillaan? Maanantaina otetaanki käyttöön tosissaan ja kellotetaan tankin kestävyyttä.
Kyllä tankillisia vaatii, ennenkuin voi tuomion antaa. Eikö tuon m-tronikin saa nollattua tarvittaessa vai oppiiko se tarvittavan määrän? Ainakin pikkutilhi ilman sähkösäätöä vaatii säädön, kun on kunnolla tiivistynyt. Se ohjekirjan höpinä ”parhaasta tehdassäädöstä ja ei tartte säätää kuin tyhjäkäynti ruuvia” on ihan höpöjuttuja.
Joskus on tiukka pienkone tarvinnut n. 40 litran bensiinillä ajon, ennenkuin mäntä ja sylinteri on hioutunet toisiinsa. vasta sen tapahduttua on säätäminen onnistunut niin, että se on pitänyt kutinsa.
En myöskään usko täydelliseen sähkösäätöön noin simppeleissä kaasuttimissa kuin sahoissa on, koska esim autojen moottoreissa on tuhansien arvoiset viritykset, jotka kuitenkin temppuilevat.
Näillä halvoilla prosessoreilla ja transistoreilla päästään vain likiarvoihin, jotka ovat kaikkien kädettömien käyttäjien mielestä aivan uskomattoman hyvät.
Jätkän kanssa samaa mieltä. Sen 40 litran bensan jälkeen ollaan ihan eri tilanteessa, joten onko tuo sähkösäätö oikeasti kykenevä huippusäätöön vai onko kyseessä vain taas yksi keino päästä eroon säädettävistä suuttimista välttävästi. Miten tuo yksinkertainen järjestelmä edes voi säätää viimeisen päälle? Kierrosten nousunopeudesta, kun liipasin pohjaan?
Yksi tärkeä asia on sekin että sahaa ei saa rikki. Uusissa Stihleissä voi melkein olla peilissä syyllinen, jos jotain särkyy. Mutta kyllä kiihtyvyys on keskinkertainen, joka tietynlaisessa risukossa (ja verkkaisella raivuu nopeudella) aiheuttaa tarvetta jatkuvaan ylimääräiseen kaasuvivun paineluun.
Omistan jo x-treem valjaat ja itse tykkään enempi pikku terästä näissä pienemmissä sahoissa. Itse ainakin olen ollut tyytyväinen tuohon autotunen sähkösäätöön.
Huoleton se ainakin on ja varmasti riittävä suorotuskyvyltään normi raivaus pusikkoihin, kunhan pitää terän liikkeessä. Tankin kestävyys menee ajanoloon alle tuntiin ja se on tietysti selkeä miinus.
Huoleton se varmaan on – jos se toimii. En tykkäisi ravatta huoltoliikkeessä säädättämässä alvariinsa.
Pikkuterä on varmasti oikein hyvä toisissa olosuhteissa ja iso terä taas toisissa. henkilökohtaisesti en pidä siitä, että aina pitää sektorisuojakin vaihtaa, jos oikein hyvän työkalun haluaa.
Pitäisi varmaan olla kaksi eri kulmavaihdetta, toinen isommalle ja toinen pienemmälle ja kummassakin omanlaisensa sektorisuojat.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.