Kumpi malli olisi parempi alaa opiskelevalle ja mahdollisesti ammattikäyttöön soveltuva? Onko 460 200 mm terävarustus riittävä?
Onko 490 esim turhan järeä taimikon perkaukseen tai 460 alakanttiin ennakkoraivaukseen?
Tilhin tapauksessa kulmien kierrosnopeusero on toista tuhatta, jolloin ruohokulmalla on kummasti voimaa siimalle ja kolmioterälle. Pistelin parisenttistä niin, ettei missään tuntunu.
Tulipa ostettua ensimmäinen stihl raivuusaha kokeille mallia fs-260. Saha oli todella positiivinen yllätys sillä on todella kierros herkkä saha. Aikaisemmin olen kokeillut 460stiiliä joka ei omasta mielestäni pärjää yhtään tuolle pienemmälle mallille ja pakko huskun miehenäkin myöntää että ottaa kierrokset räväkämmin mitä autotune. Sahassa on vielä vakio säädöt ja ihme on jos saa vielä säätämällä räväkämäksi. Miinukset sahasta tulee ainakin siitä että on saha tärisee aikas paljon.
Tuolla toisaalla – Kun mainittiin videosta, jossa mm Somaliveijari hoopili raivurin kanssa pusikossa, oli sen jälkeen ihan oikeitakin alan miehiä. Yksi tyyppi on kyllä aika veikeä, kun hänellä saha roikkuu polvien korkeudellä ja hän kävelee kuin linkkuveitsi.
On myös Tanelin ketjusaha ja toinen uutuus, jotka eivät oikein vakuuta.
Mielestäni on aika Tolloa esittää mielipiteitä videoista, joita ei ole edes nähnyt, varsinkin, kun omat taidot eivät riitä Niissä näkyvien Tolloimpienkaan tasolle.
Kannattaisi Tollon katsoa ensin ja sitten olla hiljaa – joku luulisi häntä vähemmän Tolloksi.
^^^tuo 260 tilhi on aika veikeä malli, lyhyt putki ja ruohokulma. Ihan sama motti tehoiltaan kuin fs410. Mun 410 on wanhemmalla sylinterimallilla, mutta kiihtyy ruohokulmalla ja pikkuterällä/kolmioterällä kyllä ihan ok. Säätämällä tuskin ei paranee.
^^joo, kun on ollut juttua valjaitten säätämisestä yms, niin koitin lyhytputkista huskyä laskea alemmas kyllä. Metsässä kulkeminen meni hemmetin rasittavaksi, koska se kone on sitten reidellä/polvissa, eli ei tullut mitään hommista. Se kone on vähiten tiellä ja kulkee kevyiten mukana, kun se on siinä tarpeeksi korkealla. Tästä syystähän tämmänen keskivertoa piree tarttee sen pidemmän putken.
Niin, mun vähäisellä kokemuksella ammattisahan / kunnon sahan tunnistaa mettäkulmasta ja riittävästä moottorista. Eli kaikki olio makit yms karsiutuu välittömästi listalta pois.
Ajallaan tehdyssä taimikonhoitotyössä ei tehoja tarvita kovinkaan paljoa, Tärkeintä on hyvä kiihtyvyys ja käytettävyys, eikä nykyaikana raivurin pitäisi enää häiritsevästi täristä. Nuo pienemmät Tilhit ovat olleet aina ohuen runkoputkensa vuoksi sellaisia vapisijoita, että kunnon taivuriin tottunut kammoksuu aivan varmasti sitä, kun kulmavaihde lepattaa aina kierrosten noustessa ja laskiessa.
On niissä eroja. 410 on m-tronic en tiedä onko se sitten hyvä asia ja 260 on vajaan kilon keveämpi. Omasta mielestä tämä on linjanraivauksiin ja niinkuin jätkä mainitsi jos on ajallaan olevia raivuita. Ainoa miinus tuo tärinä jolle pitää tehdä jotakin muuten on eläkepäivät äkkiä edessä.
Tärinään auttaa korkeat kierrokset ja se, että kierrokset pysyvät korkealla.
Aloittelevat raivurin käyttäjät sahailevat usein maltillisesti juuri siellä resonointialueella. Se pitäisi lailla kieltää, resonointi särkee lujemmankin vehkeen. Vertaa kolmioterä taimikonharvennuksessa.
Kaveri lensi pienkoneella Tampereelta helsinkiä kohti.Lahden paikkeilla potkuri irtosi ja lentäjä turvautui pakkolaskuun. Tapaus meni tutkintaan; – Miksi pienkoneen 20 senttiä paksu potkurinakseli oli katkennut? V= liian matalat kierrokset, resonointi katkaisi akselin.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.
toimesta.
Sinun täytyy olla kirjautunut vastataksesi tähän aiheeseen.